keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Nyt kelpaa tonttujen tassutella


Ihmeiden aika ei ole ohi. Meille tuli sittenkin lattia. Ehjä, kokonainen lattia. Koen vieläkin pientä epäuskoisuutta. On outoa kävellä "välieteisessämme" kun lattia on yhtenäinen. Ei purukasaa. Ei epämääräisiä laudanpätkiä.
Välittömästi tuntuu kuinka muka aivan uusi Feng Sui vallitsee alakerrassa. Ovia voi pitää auki. Olo on toiveikas. Vaikka kaikki vielä on melkein yhtä kesken kuin pari päivää sitten, ainakin meillä lattia. Ehjä lattia.

maanantai 19. joulukuuta 2011

Naapuri kutoi ikkunaan valon

Naapurin oma ikkunakoriste näkyy
taustalla.
Naapurissamme asuu Käsityöihminen. Meiltä ei sellaista taitoa löydy. Siksi ilo oli moninkertainen kun saimme lahjaksi ikkunaamme tämän eräänlaisesta paperinarun ja kultalangan sekoituksetsa kudotun valokoristeen.
Valoisaa joulun odotusta kaikille! 

lauantai 17. joulukuuta 2011

Käsienpesuallas kylpyhuoneeseen?

Ollaan nyt sitten yhtä käsienpesuallasta vajaampia. Kylpyhuoneeseen oli  pitkään tulossa käsienpesuallas mutta onneksi viime metreillä yksimielisyys löytyi. En tiedä miksi, mutta alunperinkin tuntui siltä, että käsienpesuallas vessoihin riittäisi, ja kylpyhuoneessa - no, kylvetään.
Eikä kyse ole kovinkaan draamaattisesta valinnasta. Ilmeisesti poistoputkin on jo vedetty ja vedetkin saa myöhemmin jos tulee toisiin ajatuksiin.
Eilen löysimme sitten pesukomuutin Fasaanista. Tai vaihtoehtoja oli jopa kaksi. Yleensähän ei löydy yhtäkään mitä etsii. Asiakaspalvelu oli loistavaa. "Ottakaa komuutti kainaloon, tässä on pankkisiirto mukaan - jos ei ole hyvä, tuokaa takaisin. " Ja mehän otimme. Paras tapa myydä ja ostaa. Ei tarvi pohtia, että sopiiko vaiko eikö, ja myyjä tietää, että kun on kotiin kannettu, niin ei sitä ostopäätöstä sitten enää jahkailla. 
Nyt meillä ei sitten ole käsienpesuallasta, ei peilikaappia, ei valoa meikkaukseen, eikä kunnon laatikostoa pyyhkeille yms... ja, olemme tyytyväisiä. 

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Lumi tuli, ja meni.


Lumi tosiaan tuli, ja meni. Yhdet lumityöt ehdittiin tehdä. (tai siis M teki) Onneksi oli sentään edes hetken aikaa tekemisen meininki, koska nyt vastapainoksi eletään taas remonttirintamalla pystähtyneisyyden aikaa. Näin lähellä joulua alkaa myös iskeä fiilis, että "katellaan sitten ensi vuoden puolella" koska olisi ihanaa jos joulun alusviikkoa ei kuljettaisi pitkin kotia aivan hirveän porauspurun keskellä tai työkalukasoihin kompuroiden. Jouluinen sisäsuihku taisi siis jäädä haaveeksi. Myöskään hosuminen ei innosta. Pahinta on kun hommia tehdään vähän pinna kireänä ja oikopolkuja keksien. Mielummin sitten ajan kanssa ja ajatuksella.
Mutta piha sentään sai koristusta tähän pimeään ja sateiseen vuodenaikaan.

perjantai 9. joulukuuta 2011

Talven tunnelmaa lasista


 "Ateenan aamu" hankittiin meille jo kesällä mutta ne päätyivät odottamaan "parempia aikoja" eli ripustamista, kellariin. Paremmat ajat koittivatkin aivan yhtäkkiä muutama päivä sitten. Tuli vain itsenäisyyspäivänä tunne, että on tarpeeksi juhlavapäivä kaivaa lasit säilytyksestään - ja syystä, sillä
 ovat ne ihanat. Kumma juttu - yksi tykkää tyynyistä, toinen peltipurkeista ja kolmas  ehkä lankatöistä. Meillä pidetään nähtävästi lasista ja muodosta. 
Vuosipäivän kunniaksi hankittiin myös kaksi tuikkua valaisemaan toista alkanutta talvea "Harjun Huvilassamme". Paljon on tämä ensimmäinenkin vuosi antanut mutta paljon on varmasti tällä seuraavallakin meille  opetettavaa.

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Vettä, sähköä ja ovi

Kovinpa arki pyörii kotona pienissa ympyröissä. Edelleen siis kylpyhuoneen ympärillä - etenkin kun vihdoinkin saatiin suihku ja se sekoittaja hankittua. Vaikka ensin suunnittelimme sellaista "vanhan näköistä" ja tassuammeeseen sopivaa mallia, niin päätti kohtalo toisin. Satuimme törmäämään Habitare-messuilla vanhaan luokkakaveriini, vuodelta--ööh..siitähän on jo parikymmentä vuotta...- ja kuulumisten vaihdon yhteydessä, hän onnistui vakuuttamaan meidät Oras Eternan erinomaisuudesta.
Eipä silti, olin jo Eternan huomannut jo aiemminkin, jopa katsonut sen tuotetiedot mainoksen perusteella mutta niinkin pieni seikka kuin, vihreä palava valo, vaikutti kiinnostuksen hiipumiseen. Kuka haluaa katsoa kylpyhuoneessaan vihreää valoa, pitkään? No valon saa pois, ja sillä on oma merkityksensä. Toinen oli myös hinta, verrattuna ns. "tavallisiin suihkuihin" mutta niin kuin kaikessa muussakin, usein säästäminen maksaa. Tässä tapauksessa se on veden säästämistä. Valitsimme siis Eternan ja suihkuksi Naturan, jospa ne sitten yhdessä vaikuttaisivat merkittävästi vedenkulutukseemme.
Luovuimme myös vanhan ajan ammekraanasta sen vuoksi, että suihkua piti ajatella kokonaisuutena. Vaikka nyt kylpyhuoneeseen tulee amme, en yhtään ihmettelisi vaikka parin vuoden päästä haluaisimmekin vaihtaa tavalliseen suihkuun. Nyt amme on siirrettävä tassuamme, ja suihku sijoitetaan niin, että myöhemmin siihen saa vaikka suihkuverhon tms. niin ammeesta seisontasuihkuun siirtyminen ei liene liian hankalaa(kuuluisat viimeiset sanat).
Nyt meillä on siis piipahdellut putkimies muutamina iltoina ja tänään työn pitäisi taas hieman edistyä. Myös sähkömies kävi tekemässä taikojaan ja on tulossa tekemään viimeiset viritykset tällä viikolla, joten olo on kaiken kaikkiaan toiveikas. Täytyykin tunnustaa, että melkein enemän kuin joulua, odotan, että kylpyhuoneeseen vihdoin tulee sähköä, vettä ja ovi jonka saa suljettua. 

tiistai 6. joulukuuta 2011

Joulupata-haaste blogien lukijoille ja kirjoittajille


Blogit ovat yhdistäneet paljon tuttuja ja tuntemattomia ihmisiä, sekä tuottaneet paljon iloa niin kirjoittajilleen kuin lukijoilleen. Tämän ajatuksen inspiroimana avasin Joulupata -sivustolle "yhteisöpotin" ja haastan kaikki blogien lukijat ja kirjoittajat osallistumaan pienellä summalla keräykseen. Haastan myös kaikkia osallistujia laittamaan haastetta eteenpäin. Ehkä yhdessä pystymme tuottamaan näin myös iloa niille tuntemattomille, joilla ei ole mahdollisuutta viihtyä tietokoneiden ja internetyhteyksien äärellä.

Joulupata: Readers & Bloggers
Hyvää Itsenäisyyspäivää ja Joulun odotusta toivottaen,
N&M!


lauantai 3. joulukuuta 2011

Tunnustuksen iloa


Tovi on jo päässyt viereähtämään siitä kun pääsimme Kikkiksen tunnustuslistalle mutta vaikka vastaaminen on kestänyt, Fantastic Project -tunnustuksen saaminen oli erittäin mieltä lämmittävää sekä ilahduttavaa! Nyt pitää siis kertoa viisi omituista ominaisuuttaan..

Nyt pitäisi enää valita niistä kaikista hassuista ominaisuuksista vain viisi... ;)

1. Boheemius..? Eräs ystäväni kutsui minua edelliskesänä boheemiksi, eikä välttämättä sanan kaikkein positiivisimmassa merkityksessä. Samoin viikko sitten käydyissä keskusteluissa, sama sana taisi tulla esiin. Itse olen myös määritellyt, että "kyllä, saattaa olla, että me kumpikin olemme tietyllä tavalla vähän
sellaisia "luonnonlapsia". Meillä siis kotona asiat voivat olla, ja usein ovatkin "ihanasti rempallaan". Aina se ei ole ihanaa, eikä koko aikaa kaikki voi olla rempallaan mutta kaipa sitä sitten on hieman keskivertoa "epäjärjestelmällisempi". Itse kyllä koen, että olemme pikemminkin erittäin tavallisia.. :) 

2. Eriparisukat. Se aika on jo mennyt ohi, jolloin sukkien pitää ehdottomasti olla samaa paria. Kunhan ne ovat samaa väriä, niin sekin on jo hyvä. Eikä kotona villasukkienkaan tarvitse olla samaa väriä. Joskus voi pitää huvinkin vuoksi eripari villasukkia, pienen ihmisen pieni anarkia.

3. Istun enenevissä määrin tuolilla esim. risti-istunnassa ja olin ilahtunut kun luin, että muutkin tekevät niin. Hassua on, että iän myötä tämä tyyli on vain lisääntynyt, ei vähentynyt niin kuin voisi toiveikkaasti kuvitella. Ehkä se johtuu siitä, että tuolien korkeus on tehty standardin mukaan ja koska sukumme naisista moni alittaa nämä pituusstandardit, joudumme vuosikausia istumaan meille hankalasti mitotetuissa tuoleissa.

4.  Seisaaltaan syöjä. Sortuisin useinkin vain "äkkiä jotain haukkaamiseen" ja  seisaaltani syömiseen, jos en keskittyisi hidastamaan ja pöydän ääressä istumiseen. Ei ole temppu eikä mikään seistä keittiössä lautanen toisessa kädessä ja haarukka toisessa kädessä ja aterioida, vaikka pöytä olisi puolen metrin päässä. Enkä ole edes itse huomannut kun kuulemma teen sitä myös flamingomaisesti yhdellä jalalla seisten... 

5. Taidan olla innostuja. Vaikka välillä tuntuu, että energia ei meinaa riittää ja mistään ei tule mitään, niin pohjimmiltani taidan kuitenkin olla sekä ihmisistä, että asioista innostuja. Innostuessani voin estottomasti ehdottaa niihin osallistumista myös muille ihmisille, koska niinä hetkinä luulen, että koko muukin maailma aina välittömästi innostuu kaikesta. Onneksi osa maailmasta innostuukin. 

Tunnustuksia on ihana päästä itsekin antamaan. Haluaisin siis laittaa tämän eteen päin ja antaa tunnustuksen: 

Terveisiä perheestä (erityisesti yläkerran saunatilalle)
Sihistin  (joka aina jaksaa neuvoa myös muita)

tiistai 29. marraskuuta 2011

Kukkakaivajan terveiset?

En tiedä kuka tai mikä on terassillamme käynyt mutta hämmästyneenä katsoin ylösalaisin olevaa istutusta. Ei niitä aina niin helppoa ole saada ensimmäistäkään kertaa istutettua mutta tästähän rasittavaa tulee jos näitä syys/talvikukkia joutuu useampaan otteeseen istuttamaan.

torstai 24. marraskuuta 2011

Kaakelia ja verholautaa


Omassa talossa ja hyvässä asenteessa on se hieno puoli, että voi melko rennolla otteella sutia menemään. Jos ei ihan mene kuin siellä Strömsössä, niin itse voi sitten korjata jälkensäkin.
Nauratti kun huomasin seisovani suti ja maali kädessä keskellä keittiötä katsellen, että "mitäs sitten sutisi" ja päätin "vähän vain kokeilla" miltä maali näyttäisi verholaudassa sekä ikkunan puitteissa. Normaali ihminen olisi irrottanut verholaudan ja ottanut tavarat sen päältä pois mutta nyt lähinnä halusin vain nähdä, että miltä väri näyttäisi. Alunperinhän tämä maali, Uulan väri pellava, hankittiin kaappeja varten mutta kätevästi huomasin, että sillähän voi samaan hengenvetoon vetäistä myös ikkunanpuitteet, ovien karmit, kaapiston sokkelit ja..verholaudan. Kätevää. Ja hyvinhän se sopi. Ensi kerralla - ehkä - irrotan verholaudan seinästä ja ehkäpä irrotan ihan verhotkin. 

Uutta ilmettä

Täytyy kiittää ystäväämme Hannaa, joka taiteili blogiimme ihastuttavan uuden yläosan taiteilijan vapaudella. Kun on muuttanut vieraalle paikkakunnalle, joutuu aina välillä harmittelemaan sitä, että asuu erossa niistä ihmisistä joiden kanssa toivoisi voivansa olla arkisesti yhteydessä.  Ikävä tulee välillä myös sitä mahdollisuutta, että voisi tuottaa vapaa-ajalla luovia projekteja lahjakkaiden ihmisten kanssa, ilman työelämän tuomia taloudellisia rajotteita. Mutta olen iloinen, että voimme olla yhteydessä edes näin etänä. Kiitos.

lauantai 19. marraskuuta 2011

Kauniimmat askelmat kiikarissa

Ei tässä sentään kaikki asiat aivan silmänräpäyksessä tapahdu. Esimerkkinä voin osoittaa rappusiamme, joista vasta yhdestä on poistettu päällä oleva mattoke, ja vasta osa karvaisesta liimamattoseoksesta on saatu raavittua/kaavittua/hiottua irti.
Voi muuten sitä ilon tunnetta kun sai repiä mattokkeen puun päältä pois. 
Nyt sitä sitten on hieman kuumapuhallettu, hiottu, raavittu ja levitetty maalinpoistajaa päälle. Ei mikään kovin näppärähomma. Etenkin kun huomasin, että ns. raapimella ei hieman hennommalla hauiksella saada mitään aikaiseksi.
Visio siitä, tuleeko rappusista puunväriset vai maalatut, ei ole vielä kirkastaunut mutta tämän projektin kanssa on sellainen olo, että saattaa mennä vielä viikko jos toinenkin ennen kuin tarvii sitä asiaa murehtia.

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Hommat jatkuu

Ja hässäkkä jatkuu. Keittiön katto tuli siis maalattua, samoin vanhat kaakelit kaakelimaalilla. Tapetista tuli varmasti ennätyshalpa, koko keittiö kymmenellä eurolla K-raudan alennuslaatikosta. Kaksi rullaa riitti nipin napin, joten ensi kerralla tietää ottaa yhden vararullan. Itseasiassa en vieläkään usko, että ollaan oltu niin tonttuja, että ollaan ajateltu, että kaksi rullaa tapettia riittää yhtään mihinkään...
Kun vanhat seinät ja katto oli saatu pinnoitettua, oli kaappien vuoro. Kaappien maali lähti Uulan värisarjasta nimellä Pellava...joka hetkellisesti näytti jotenkin pinkihtävältä mutta kuivuttuaan ehkä on pellavan värinen, jos oikein pinnistelee mielikuvituksensa kanssa. No, nyt olikin tarkoitus siistiä pinnat, eikä luoda unelmien fengsui värikartastoa, joten asiansa tämä ajaa.
Samaan aikaan on ystävällinen ja innokas peiliovien hioja tehnyt omaa työtään ulkovarastossa. Tuntuu vähän hassulta, että ovia hiotaan vaikka lattia, katto ja seinät ovat tekemättä mutta sittenpähän ovat hiotut.
Mutta nyt päivän päällimäisenä askareena ollaan availtu välieteisen(ei sitä halliksikaan voi kutsua) lattiaa. Putkia ollaan vihdoin vetämässä kylppäriin, eikä se ihan noin vaan käykään. Lattiasta irrotettiin siis laminaatit, vedettiin alla oleva iankaikkisen vanha mattoke irti ja irroitettiin alla olevat laudat.
Saa nähdä mitä ensi viikolla.

lauantai 12. marraskuuta 2011

Käärityt hihat

No niin. Nyt on kääritty hihat ja saatu uutta vauhtia tähänkin puuhasteluun. Eilen kävimme hakemassa kylpyhuoneeseen pari valaisinta rakennusapteekista, joten nekin ovat valmiina mahdollista ensi viikon asennusta varten.  Palvelu oli ystävällistä ja alennustakin tuli pyytämättä. Väri meni arpomiseksi mutta tuurilla taas meni oikein.  Sen jälkeen oli luvassa "pientä pintaremonttia."
Hyvä puoli oli, että tavarat oli haettu valmiiksi. Monta kuukautta sitten. Mutta ns. rautakauppa vaeltamiseen menee tuhottomasti aikaa, eikä kuitenkaan saa kaikkea  yhdestä paikkaa, joten nyt kun maalit, puhdistusaineet sekä pelit ja pensselit olivat valmiiksi kotona, oli helppo aloittaa hommat.
Huonekalut kantoon ja hihat ylös. Nyt siis kaikki alkaa taas näyttää siltä "kuin olisimme juuri muuttaneet". Eipä haittaa. Vihdoinkin tuli aloitettua keittiön pintasiistiminen(remontti joskus sitten paremmalla ajalla), pestyä valmiiksi maalarinpesulla yläkertaan menevien rappujen seinät, maalattua vinttien ovet ja valmisteltua eteinen katon maalaamiselle ja tulevalla lattiaremontille. Samalla tuli myös kitattua ja maalattua piiloon seinissä olevat reiät. Myös keittiöön hankitut "näillä nyt pärjätään vähän aikaa" -tapetit otettiin esiin, josko aika riittäisi tänään vielä siihenkin hommaan. Kumpikaan meistä ei ole koskaan tapetoinut, joten kiinnostuksella odotan sitäkin projektia.
Toisaalta mietin, että "mikä tässä kesti näin kauan", toisaalta taas olen iloinen, ettei tullut väkisin yritettyä vaan nyt sitten tehdään kun on tekemisen aika. Ei muuta kuin keittiöön ja maalamaan kattoa toiseen kertaan!

Vielä yksi paneeli

Parador Flower White kattopaneeli
No postataan nyt oikein kunnolla sitten kattopaneeleista kun sille tielle lähdettiin. Vaikka kylppärissämme on nyt katto, niin laitan vielä tähän näytille kuvan vaihtoehdosta, joka itseasiassa oli suosikkini. Tämä mallipalanen löytyi Erikoisparketti.fi osoitteesta ja himmeän kuvionsa vuoksi olisi saattanut hyvinkin sopia valkoisen kaakelin seuraksi mutta pientä mallipalaa sovittaessa ei visio kirkastunut ja aikataulutkin tulivat vastaan, joten päädyimme tuohon tummaan. Tällä kertaa.
Eikä yksi kylpyhuoneen katto ole tmaailman tärkein asia mutta syy miksi tässä nyt jumitettiin vähän tavallista(kin) enemmän oli, että ammekylpyhuoneessa sitä kattoa vaan tulee tuijotettua enemmän kuin pelkästään suihkussa käydessä.
Nyt sitten odotetaan putkien vetäjää ja kai sitä jonkinlainen valaistuskin pitäisi operoida vaikka ikkuna seinälle tulikin.


torstai 10. marraskuuta 2011

Tällainen siitä sitten tuli


Jostain syystä kuvat eivät tuossa haaleahkossa valossa ole onnistuakseen ja päivänvaloakaan ei enää ole kun itse on kotona mutta tältä tuo katto nyt sitten suunnilleen näyttää.

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Hauki on kala, hauki on kala

Pitää vielä näin pyhäpäivän iltana kirjoittaa muutama rivinen ja  taas antaa pisteet naapurille lähiruuan puolesta tehdystä työstä. Naapuri oli nimittäin saanut jälleen kalaa, jota meillekin ystävällisesti tarjottiin.
Kun me saavuimme paikalle, oli saalista jo jaettu ja pari muutakin naapuria paikalla, joten  tässä enää pieni kurkkaus virveleillä poimitusta ruuasta. Ei mitään aivan pikkuisia sinttejä.. Etenkään kun isoin niistä alkoi vielä isottelemaan keittiön tiskialtaasta. Mutta on se jotenkin hienoa, että saa käydä hakemassa toisten pihalta juuri lähijärvestä pyydettyä haukea. Ei tälläistä kaupungissa ollut.

Voisihan se olla tummakin

Laitetaanpa tähän vielä kolmanneksi vaihtoehdoksi ns. mustan katon vaihtoehto, joka ei sekään itse asiassa näytä hassumalta. Oikeastaan näistä kolmesta kaikkein sopivammalta, joten pidetään tämäkin optio vielä listalla, vaikka aiemmin tumma katto ei tullut edes mieleen.
Huomenna pitäisi tulla Erikoisparketti.fi:n kautta tilatut mallit, joten eiköhän se päätös huomenna(kuuluisat viimeiset sanat)synny.

tiistai 1. marraskuuta 2011

Kylpyhuoneen kattoon?



Nyt taisi tullajatuskatkos kylppärin katon kanssa. Olimme varmasti ajatelleet, että "paneeliahan sinne tulee" mutta nyt kun sitä pitäisi laittaa, ei se oikein näytä sopivan sinne. Ainahan kylpyhuoneiden katot ovat suomessa paneelia..mutta nyt kun lattia on jo kiveä, ja seinässä on laattaa, näyttää paneelikatto jotenkin irralliselta.

lauantai 29. lokakuuta 2011

Evästä pihapiiriläisille

Niin se vaan on syksy edennyt, että lintujen ruokinnankin voi taas aloittaa. Viime vuonna erilaisia jyviä ja talipalloja meni sitä vauhtia, että uskoisin tänäkin vuonna menekin olevan kohtuullinen. Ainoastaan ei-niin-toivotut oravat asettavat omat haasteensa ruokatarjoilun esille laitolle mutta emmeköhän tämänkin talven aikana jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen pääse.
Plantagenista löytyi muutama uusi ja kestävän näköinen ruokinta-automaatti. Huomasin vain, että eivät ole pikkulinnut vielä hokanneet, että telineen sisällä on ruokaa vaikka kyläillessämme Loimaalla, pihan linnut olivat jo isolla porukalla talipallojen kimpussa.
Vielä olisi hakusessa sopivan kokoinen ja mallinen ruokintalauta, jonka voisi laittaa tolpan päähän talon toiselle puolelle ikkunoiden lähelle ihasteltavaksi.

maanantai 24. lokakuuta 2011

Elävää seinäpintaa

Nyt alkaa jo seinäkin kylpyhuoneessa valmistua. Laatat löytyivät siis Bauhaussista ja Pukkilasta. Melkoisen pyörimisen jälkeen ja täysin itsenäisesti sillä yllättävän vähän tuli apuja kaupan puolen ammattilaisilta. Jäin oikein miettimään, että emmekö osanneet kysyä tai pyytää, tai oliko mahdollisesti tavassamme esittää asia, jotain sellasta joka esti myyjien aktiivisen neuvomisen.

Oli miten oli hyvät löytyivät. Lattia kivetyksestä olin iloinen, että otimme sen vaikka jossain vaiheessa muistaakseni joku mutisikin, ettei sellainen ole oikein hyvä kylpyhuoneessa. Olen myös ihan tyytyväinen tuohon seinäkaakeliin. Pinta on kuitenkin elävä, vaikka väri jäikin vaaleaksi ja neutraaliksi. Nyt seinä tuntuu kosketuksen alla "pehmämmältä" kuin täysin sileäpintainen ja valokin näyttää taittuvan ja paljastavan pinnan muodon kauniisti.
Olemme kyllä värienkin ihmisiä mutta ehkäpä meille jäi pieni tehosteallergia asunnon etsimisen yhteydessä kun erilaisia korosteratkaisuja näki pienessä ajassa melkoisesti, niin nyt tuntuu aivan perusvaaleakin toimivan.
Seinälaatta on Pukkilan Lumi, himmä P4591W, ja lattialaatat Bauhaussista, vaalea: biticino marble ja mustanharmaa: nero marble.

Tilanne päällä - kiistaa luonnonantimista


Kyllä luonnon kanssa on välillä sitten vaikea elää sovussa, vaikka kuinka yrittäisi. Tänään tuli reviirineuvottelua pihapiirimme mustarastaiden kanssa ja taisi siinä mukana olla muidenkin lajikkeiden edustajia. Kohteena olivat nyt vihdoinkin kypsyneet viinirypäleemme!
Pihasopua edistääksemme veimme jopa uutuuttaan hehkuvan talipallotelineen taleineen lähipuuhun, jotta rypäleiden sijaan olisi muuta herkkua tarjolla mutta ei. Ehdin vain käväisemään sisällä ja tulla takaisin, niin kaverit riehuivat rypäleiden keskellä minkä kerkesivät. Eipä auttanut muu kuin vauhdilla aloittaa sadonkorjuu ja pelastaa mitä pelastettavissa oli. 

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Tien päältä

Vaikka kotiutuminen on ottanut aikansa, niin jotain Harjun kupeessa asumisessa kuitenkin on, koska kun muutamia päiviä on reissun päällä - alkaa koti-ikävä vaivata. Samaan aikaa myös rauhattomuus remontin edistymättömyyden suhteen alkaa nostaa päätään. Vaikka olen todella hyvin pystynyt pitämään jäitä hatussa, niin välillä nousevat eri tunteet pintaan. Näinä hetkinä on vain parempi vetää henkeä ja keskittyä siihen, että hiljaa hyvä tulee. Ehkä tähän aikaan liittyy myös sisälle siirtyminen. Kun kelit ovat viilentyneet, tulee nurkkiakin katseltua taas sillä silmällä, eikä siitä yli eikä ympäri pääse. "Jotain tarttis tehrä."

lauantai 15. lokakuuta 2011

Kiveä kylpyhuoneeseen

Eilen kätevämmällä osapuolella oli vapaapäivä ja onneksi laatoittajakin pääsi tulemaan iltapäivällä hieman aikaisemmin kylpyhuoneemme kimppuun. Oli kyllä ilahduttava näky tulla kotiin ja nähdä vihdoin viimein lattia päällystettynä,  joten ehkäpä sittenkin saamme kylpyhuoneen sisätiloihin jouluksi. Joulusaunan sijaan voi siis unelmoida esim. joulukylvystä. Toisaalta, en tuon joulunkaan suhteen alkaisi mitään varmaa päivää ylös kirjaamaan, eikä sen niin "kuukauden päälle" olekaan. Pääasia, että hitaasti mutta varmasti oikeaan suuntaan. Itseasiassa koen melkein vielä tärkeämmäksi, että seinässä on nyt eristeet talvea vasten, koska viime talvena kylpyhuoneen edusta oli melkoisen viileä.
Mutta ei tuo lattia hassummalta näytä. Pinta on eläväinen ja marmorikivien sävyt kuitenkin pehmeät "mustavalkoisuudesta" huolimatta. Tässähän pian ihan innostuu.



sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Eristettä kylppäriin



Lehtiä on haravoitu ja kylpyhuone edistyy ja eristyy hiljalleen. Vedeneristettä tarvitsee vielä kerroksen ja sen jälkeen alkaakin olla huone valmis laatoitukseen. Eristeen väri näyttää melko ärjyltä mutta aloin myös pohtimaan, että "kyllähän kylppäri aivan hyvin voisi olla väriskäskin"..
Kalusteet on vielä valitsematta mutta eivätköhän ne tässä matkan varrella kirkastu. Habitare-messuilla törmäsimme vanhaan luokkakaveriini Oraksen osastolla ja niihän siinä kävi, että pienen aivopesupuheen jälkeen alkoi päätös kallistua  Eternan ja Naturan puoleen.
On kyllä totta, että kylpyamme ei ole mitenkään ekologinen tapa puhdistautua mutta todennäköisesti amme tuleekin olemaan väliaikainen ratkaisu ja joskus myöhemmin siirrymme suihkunurkkausvaihtoehtoon.
Vaikka suihku sisätiloissa on normaalia elämisen laatua ja nykyihmiselle välttämättömyys. En tunnu olevan siitä niin innoissani. Edes synkimpään talviaikaan ei tuntunut kovinkaan kummoiselta kävellä pihan poikki saunaan ja suihkuun. Pikemminkin se toi arkeen pientä luksusta kun käveli lumisen pihan poikki taas lämpimiin sisätiloihin. Mutta eiköhän tässä jonain päivänä tule vielä havaittua sisäsuihkunkin edut.

maanantai 26. syyskuuta 2011

Kun on kerrankin kotona jo puoli kuudelta, ehtii vaikka mitä. Tänään piti laittaa hihat heilumaan ja istuttaa ruukkuihin odottamassa olleet syyskasvit. On nimittäin kokemusta jo siitäkin, miten. Myös syyssipulit tuli laitettua melkoisella vauhdilla maahan. Saa nähdä menikö yksikään oikein päin tai oikeaan syvyyteen - alkoi jo nimittäin vähän hämärtymään mutta näin jo mielessäi, miten ensi lumi tulee ennen kuin yksikään sipuli on päässyt pois pussistaan.
Toinen merkityksellinen asia oli ikkunan ilmesteminen sisäsuihkuun. Kyllä siitä kiva tuli, vaikkakin voin rehellisesti myöntää, ettei se tainnut talon arkkitehtuuria parantaa, vaan nyt on sitten seinässä yksi ylimäääinen ja "väärän kokoinen ikkuna mutta ehkä maailmassa tehdään suurempiakin syntejä, ja tämä on sellainen minkä kanssa pystymme elämään.

tiistai 20. syyskuuta 2011

Pienin askelin eteenpäin

Nyt näyttäisi siltä, että lattiasta tulee kuitenkin mustavalkoinen, vaikka enpä olisi uskonut. Marmorikivilaatoissa sävyt eivät vain ole niin jyrkät kuin sileissä, niin ruudukosta tulee pehmeämpi mutta pinnaltaan kuitenkin mielenkiintoinen.
Seinään, luultavasti tulee Pukkilan valkoista laattaa, jossa pinta on myös hieman eläväinen, niin näiden päätösten suhteen lienemme nyt pääsemässä voiton puolelle. 

lauantai 17. syyskuuta 2011

Sisäsuihku lähenee

Blogissa on ollut hiljaisempaa vaikka hyvinkin merkittävä asia on työn alla - nimittäin tuo kylpyhuone! Tai siis jos ollaan aivan tarkkoja, ei se meillä työn alla ole. Me olemme vain seuranneet vierestä kun lattiaa on tasoitettu, putkia on vedetty, ja kaapeleita liimattu. Ikkunan hankkimisen ja seinän levytyksen jälkeen aletaankin olla siinä vaiheessa, että lattia ja seinät alkavat kaivata lopullisia päällysmateriaalejaan.
No, työvuorojen ja aikataulujen vuoksi ei ole viime aikoina liiemmilti ehtinyt/päässyt rautakauppaakerrokselle. Tänään osui ensimmäinen yhteinen vapaa lauantai pitkään aikaan, joten eikun elämää hauskemmalle kaakelinhakukierrokselle. Nyt alkaa olla jo viimeiset hetket löytää ne. Kyllähän ne kalusteet sitten ehtii myöhemminkin..mutta kaakeloijalla alkaa olla kiire muihinkin töihin, joten kello tikittää. Kiersimmekin kiitettävästi Starkin, Veikkolan laattakeskuksen sekä Bauhaussin. Siinä välissä vielä vilkaisimme varmuuden vuoksi Ikean kylppärikalustetarjonnan. Huuh, en tiedä miten muut ihmiset tämän tekevät mutta jos minä tekisin toisen kerran, niin vannon että käyttäisin sisustussuunnittelijaa. Omalla vapaa-ajalla on hintansa, ja jos ei täysin tiedä mitä on tekemässä, aika menee vain päämärttömään pähkäilyyn, valintojen vaikeuden pyörittämiseen ja lukuisien eri vaihtoehtojen hyödyttömään vertailuun. Sillä laattojajan on. Eri väreissä, muodoissa, materiaaleissa, hinnoissa ja niitä voi yhdistää mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla. Myös päin honkia, mikä tuli havaittua niillä lukemattomilla kerroilla kuin etsimme asuntoa pitkin pääkaupunkiseutua.
No. Pystyimme karsimaan vaihtoehdot muutamiin. Heh..mikään ei ole niin varma kuin epävarma. Laattojen sijaan tulimme kuitenkin kotiin pelkkien esitteiden kanssa. "Jos kuitenkin vielä mitataan kotona ja lasketaan vielä kerran..." Onneksi Bauhaussin vieressä oli Plantagen. Hämääviä nuo "Kolme kympillä" tarjoukset. Pakkohan niitä on sitten suosia. Mutta on kukista ollut kevään ja kesän aikana niin paljon iloa, että niihin kannattaa satsata syksylläkin. Samalla tuli hankittua myös kevään sipulit. Jos nyt vielä hyvän sään aikana saisi itsestään nipistettyä sen verran, että saisi ne vielä maahan ns. hyvän sään aikana.
Naapuri antoi liput Habitareen. Pakkohan sinne on sitten mennä. Jos ei muuten niin, sekottamaan loppukin osa päästä. Itseasiassa kiinnostavin osuus ei suinkaan ole millään laatta- tai lattiamateriaali-osastolla vaan Art Helsinki. Niin. Ehkä kaakeleiden sijaan kylpyhuoneeseemme tuleekin taulu.

torstai 8. syyskuuta 2011

Omaan laatikkoon, omaa postia



Tämä olisi pitänyt tehdä ensimmäisenä. Laittaa portin pieleen oma postilaatikko. Niinhän sitä kerrostalossakin tehdään - vaihdatetaan oma nimi postiluukkuun. No nyt se on. Vaikkakin ne nimet vielä laatikosta puuttuvat, enkä voi olla huomaamatta miten aita kaipaisi hieman maalia...Ensi kesänä sitten.
Nyt kelpaa kirjeiden ja korttien tipahdella uuteen laatikkoon - ei muuta kuin kynä käteen ystävät!

maanantai 5. syyskuuta 2011

Voiko ulkokalusteita käyttää ulkona?



Ostimme kesällä Sotkasta kaksi aurinkotuolia heinäkuun puolessa välissä. Nyt ne ovat kumpikin ruostuneet muutamista kohdista. Harmittaa. Ei tullut mieleenkään, että vaikka tuote on edullinen, se voi olla viallinen.
Yritimme palauttaa tuolit mutta liikkeestä vastattiin, ettei tuoleille voi antaa takuuta, eikä niitä ole ruostesuojattu. En ymmärrä. Miten ulkokäyttöön tarkoitetut tuolit voivat ruostua muutamien viikkojen aikana, ja sen pitäisi olla aivan normaalia. Jos tuolien vieressä olisi ollut kyltti; "Ei ulkokäyttöön" tai "Voi ruostua kesän aikana" ymmärtäisin, että valinta olisi kuluttajalla mutta nyt on kyse huonosta laadusta ja käyttötarkoitukseensa myyntikelvottomasta tavarasta.

Kuluttajaviraston ohjeet viallisesta tavarasta.


lauantai 3. syyskuuta 2011

Syksyisiä tuulia

Syksy tekee kovasti tuloaan. Vettä sataa ja peltikatto raikaa. Arki etsii uomiaan jostain pihan ja sisätilojen välimaastosta. Ilma on hieman harmaa, vaikka ulkona on vielä suhteellisen lämmin. Meillä myöhäisheränneet tomaati alkavat tosiaan saada väriä, ja näyttäisi siltä, että viinirypäleetkin saattavat vielä jonain päivänä kypsyä. M niitä jo maistoi ja totesi niiden maistuvan karviaiselta. No, ei huono sekään. Puutarhakirjojen mukaan katse pitäisi suunnata kevääseen. Ei oikein vielä riitä piuhat kevätnarsissien tai tulppaaniryhmien miettimiseen. Myös kasvimaan sijoituspaikka ensi vuodelle pitäisi miettiä ennen kuin se ensimmäinen lumipeite peittää pihan..

maanantai 22. elokuuta 2011

Seuraava projekti

Levytyksen takaa paljastunut
peiliovi.
Spa-huoneemme katto...
No nyt se sitten alkaa. Kylppärin kuntoon laittaminen. Johan se siinä onkin ollut auki revittynä yhdeksisen kuukautta. Eihän se näin kesäaikaan ole haitannut mutta pikkaisen oli viileää talvella kun eristeet puuttuivat ulkoseinän puolelta.
Kylpyhuoneen sisäinen olemus ei ole kirkastunut tässä kuukausien aikana sen kummemmin. Ainoastaan se, että "ikkuna eli luonnon valoa" kyseiseen tilaan olisi erittäin jees juttu. Ammehan meillä on sinne hankittuna mutta epäillen, että jossakin vaiheessa siihen voi kyllästyä, esitin toiveen, että suihku asetetaan, niin että sen voi tarvittaessa muuttaa suihkunurkkaukseksi. 
Ikuinen optimisti
ilmakylvyssä.
Eikä mikään ole niin monimutkaista kuin yksinkertainen. Samassa hötäkässä pitäisi päättää mitä voi tehdä keskelle seinää mätkäistyille "välieteis"vesiputkille, mitä kautta vesi yleensä tulee, koolataanko seinä, lisätäänkö villaa, vedetäänkö kellarin kautta ja tarvitaanko yläkerrassa nykyistä vesipistettä, uusitaanko putkia, avataanko lattia - ja varmaan jotkut kaakelitkin olisi hyvä valita.

lauantai 20. elokuuta 2011

Voihan katon maalaus

Voihan katto katon katto..eli ulkokaton maalaus. Viikonloppuna olin vierailemassa kummipoikani luona Turussa, ja paikalle saapui ilokseni myös toinen kummi paremman puoliskonsa kanssa. Ilahduttavan jälleennäkemisen loppupuolella tuli puhe katon maalauksesta. Erityisesti peltikaton maalauksesta näin elokuussa. Yhdestä suusta näiltä maalauksesta huomattavasti enemmän tietäviltä tuli tuomio: "Ei voi enää maaltata. Jos maalaatte, ei tule hyvä." Tämän lisäksi entinen maalarimestari lähiperheestä oli aiemmin kesällä todennut ykskantaan ettei omaa taloaan ainakaan maalaisi enää näin myöhään.
No. Niin. Kesäkuussa asiaa miettiessämme tuntui, että elokuu on vielä kesää. Heinäkuun helteillä ajatus peltikaton maalauksesta tuntui myös liian kuumottavalta. Mutta viime viikkojen muutos säässä ei ole mennyt ohi meiltäkään. Ikkunoissa on ollut aamuisin jo ohutta kastehuurua ja kukat ovat märkiä aamukasteesta töihin lähtiessä. Näitä seikkoja olen kyllä katsellut pieni koputus takaraivossa.
Katto piti maalata ensi viikonloppuna. Voi olla, että paistaa, voi olla että sataa. Mietimme asiaa vielä. Katto tarvitsee kipeästi ruosteeneston ja maalauksen. Olisi ollut mukava saada se valmiiksi ennen syyssateita ja talven tuiskuja. Mutta mukava ei ole tarpeeksi painava syy, jos on mahdollista, että homma menee pipariksi ilmankosteuden vuoksi. Muutama päivä tässä on aikaa pohtia mutta luulenpa, että otamme aikalisän ja laitamme tähtäimen ensi toukokuulle.

sunnuntai 14. elokuuta 2011

Valoa lukeville

Sisäkuvat olleet vähissä, myönnän ja kyllä niihinkin tässä syksyn mittaan tulee korjaus. Kaikki on vaan niin..vaiheessa. Aivan pikkuruisia muutoksia asioita tapahtuu ja huomaan, että isompia saa liikkeelle, kun tulee se päivä että "juuri nyt ja tällä hetkellä vain riitti". Silloin motivaatiota, energiaa ja aikaa löytyy.












 Mutta nyt siis sisäkuvaa. Sisustaminen on jäänyt ja olemme sinnitelleet kaiken epämääräisen keskellä, koska pinnat on tehtävä ennen kuin kannattaa miettiä mitä niiden kanssa. Mutta yksi asia on puolessa vuodessa alkanut sattumaan silmiäni ilta illalta enemmän  - makuutilamme lamput. Kumpikin täysin eriparia ja eri tyyliä. Eikä aikaakaan kun tulin pisteeseen, että "nyt ne kyllä saavat lähteä ja tilalle on tultava jotain muuta."
Olin kyllä pitkään kahlannut huutonettiä ja keltaistapörssiä, toiveissa löytää edulliset retrolamput. Tuloksetta. Olin myös vilkuillut kalliimpia vaihtoehtoja mutta järjen kanssa turvauduin Ikeaan ja Basisk-lamppuun. Vähän puolivahingossa. Huomioni kiinnittyi erityisesti lasipuhallettuun kupuun sekä luonnolliseen puunväriseen lampunjalassa jalustaan. Metalliset möhkäleet ovat alkaneet näyttää niin..möhkäleiltä. Ainut moka mikä noiden lamppujen kanssa kävi, oli korkeus. Ikeassahan ne olivat esillä pienellä korokkeella, joten nehän tuntuivat "juuri oikean korkuisilta". Kotona koottunahan ne sitten osuivat hippasen mataliksi. No, ensi kerralla pitää olla hieman tarkempana. Mutta joskus se arki on pienistä asioista kiinni. Vaikka muu ympäristö on mitä on, ainakaan valaisimet eivät aiheuta kierroksia.