torstai 25. heinäkuuta 2013

Ihania marjoja

Tajusin vasta tänään, että olen tainnut antaa marjapensaille auttamattoman vähän vettä. Kukille olen kyllä vettä raahannut, myös hedelmäpuille mutta marjapensaat ovat jääneet vähemmälle. Ehkä jotenkin alitajuisesti olen ajatellut niiden olevan "sinnikkäitä maatiaiskasveja".
Mustaherukkapensaita meillä on kaksi vanhaa, ja leikkaamisen tarpeessa olevaa, sekä yksi uudempi. Toinen vanhemmista pensaista, varsinaisen räntsäkkeen näköinen yllätti ja teki paljon isoja mehukkaita marjoja. Tänä vuonna istutetustakin tuli marjoja mutta vielä pienenlaisia.
Muina pensaina meillä on yksi karviainen, siinä marjat ovat vielä raakoja. Karviaiselle seuraa pitävät punaherukka- ja valkoherukkapensas. Valkoherukassa oli niin lempeä ja kuitenkin pirteä maku, että aion kyllä hankkia pihalle vielä toisen samanlaisen pensaan.
Marjoja poimiessani muuten mietin, että miksei kerrostalojen ja rivitalojen pihoille istuteta marjapensaita. Ne ovat helppohoitoisia ja marjat ovat niiin hyviä sekä terveellisiä. Eivätkä kaikki luonnollisesti pidä marjoista tai kaipaa niitä mutta moni varmasti arvostaisi, että pelkän nurmikon tilalla olisi hyötykasveja.
"Hieman" valloillaan kasvava pensas. 


maanantai 22. heinäkuuta 2013

Kesäpuput ottaa rennosti

Talven jäljiltä löytyi omenapuiden oksista hampaanjälkiä sekä pieniä papanoita kukkapenkistä. Hangesta löytyi myös välillä öisten vierailujen merkkejä käpälistä. Kesän tultua asenne on muuttunut rohkeammaksi, koska pihalle ilmestyneet pupuset vetivät apilaa massuunsa hyvin rauhallisen oloisina. Tuijotimme niitä koko perheen voimin kuistin ikkunasta. Nelijalkaisen oli vain todella vaikea ymmärtää, että näitä uusia pihanvalloittajia oli pakko ihailla vain ikkunan takaa. Kaksijalkaiselle taas tuotti vaikeuksia ymmärtää, että jäniksiä oli pakko päästä katsomaan kukkapöydältä.


Liljat liian pinnassa?

Tietääkö joku mitä tehdään, jos on mennyt istuttamaan sipulit liian pintaan? Istutanko ne syksyllä uudestaan syvemmälle, jotta ne selviävät talvesta vai peitänkö talveksi extra-hyvin. Sillä nopeahkon istuttamisen jäkeen aloin epäillä, että jäivät kuitenkin liian lähelle maanpintaa. Vai olisiko parempi, että ne yrittäisi siirtää jo nyt?




tiistai 16. heinäkuuta 2013

Kuoppa on keksitty kaivettavaksi

Minijääkaappien ovet - esittämässä kasvihuoneen seinää...
Meillä on puolet varastorakennuksesta tällä hetkellä täynnä laatikoita, joissa on eräänlaisia ikkunoita. Tai itseasiassa ne ovat minijääkaapin ovia. Saimme me lahjoituksena kotiin toimitettuna, ja niitähän nyt tarvitsee aina. Esimerkiksi kasvinhuoneen rakennusmateriaaleiksi.
Eilen tartuimme lapioihin ja mallasimme myös lasiruutuja maisemaan. Alkoi epäilyttää.Mitä jos "kasvihuoneesta" tulee sellainen itsetehdyn viritelmän näköinen, jota ei meinaa kestää katsoa mutta pakkohan sen on siinä antaa olla kun on vaivalla tehty..Päätettiin kuitenkin, että tehdään pohjatyöt ja katsotaan miltä tuntuu sen jälkeen. Pakkohan ei ole omalle pihalle tehdä mitään ja kuopankin saa aina täytettyä. Positiivisena puolena voi ajatella, että onpa lähtenyt tontilta pois jo kaksi peräkärryllistä rikkaruohomaata ja tajuttomasti ruusunjuurta. Ruusu kyllä taas näytti voimansa ja miten sitä juurakkoa oikein kasvatetaan kun sille päälle satutaan.

ja tässä ollaan. Testikoira ottaa tuntumaa.

perjantai 12. heinäkuuta 2013

Nimpparipäivän iloa

Nimipäivän kunniaksi tuli kahvi sänkyyn lahjapussin kera. Pussista löytyikin hyödyllisiä lahjoja - muistikirja - olen sitä mieltä, että aina tarvitsisi olla muistikirja ja kynä mukana, muistikirjan lisäksi sain uudet pienet istutus/kuokkimisvälineet - näissä pienissä on juuri se hyvä, että päääsee pieniinkin väleihin, ilman että saa ympäristössä samalla suurta tuhoa aikaiseksi - JA vielä bonuksena sain puutarhakirjan!Uusi Puutarha; Tanja Nieminen; Karisto kirja aivan erinomainen kirja niille, jotka aloittavat uudelta rakentamattomalta tontilta mutta mielenkiintoisia vinkkejä ja asiaa löytyy myös meille "vanhatalolaisille". Esim. terassin ja istutusten yhdistämisestä..nyt pitäisi seuraavaksi suunnitella terassi ja hankkia jostakin apuvoimia sen rakentamiseen.

ps. Perustin muuten facebookiin ryhmän kaupunkimme viherpeukaloille; "Iloa ja Hyötyä puutarhasta" -  ryhmä on avoin kaikille, jotka tykkäävät kukista tai hyötykasveista ja haluavat viestitellä niiden tiimoilta. Parissa kuukaudessa ryhmäläisiä on kertynyt yli 170 - ihan mukavasti siis - ja tärkeintä on, että keskustelu näyttää käyvän vilkkaana ja ihmiset haluavat jakaa kasveihin liittyviä kokemuksiaan. Suosittelen tekemään saman, jos omalla paikkakunnalla ei ole vielä Puutarharyhmää!

tiistai 9. heinäkuuta 2013

Aitaprojektia

Välillä joutui maalaamaan puskista.

Parhaat maaliastiat - suosittelemme kotikäyttöön.
No nyt on sitten aita maalattu. Vanha aita oli painekyllästettyä lautaa mutta muuten käsittelemätöntä niin maali teki aidasta siistimmän. Värikin oli yhden alakoululaisen sekä vanhemman ohi kulkeneen rouvan mielestä oikein hyvä. Muutenkin tuntui, että maalausprojektimme toi väriä ja iloa ympäristöön. Kannustusta tuli. Yritimme useammallekin ohikulkijalle tarjota mahdollisuutta osallistua talkoisiin mutta kukaan ei tarttunut. Olisihan se voinut olla hauskaakin maalata pari tuntia aivan tuntemattomien ihmisten aitaa.
Onneksi meillä oli vieras kylässä, joka uhrautui ja sinnikkäästi maalasi kanssamme vaikka mukavampaakin puuhaa olisi varmasti ollut kauniina kesäpäivänä. Tuollaisessa projektissa kaikki lisäkädet ovat tervetulleita, koska eniten aikaa menee pienten välien ja reunojen maalaamiseen. Puolessa välissä alkoi tuntua ettei aita lopu ikinä.
Tällä kerralla kävi nyt niin, että ensimmäinen maalipönikkä tuota "kotipizzan harmaata" (tikkurilan aivan oikea nimi tuolle sävylle) oli sävytetty sisämaaliin, joten kauhun sekaisella jännityksellä odotamme talvea ja tulevaa kevättä. Jos olemme todella onnekkaita, maali kestää aidassa - mutta koska sisämaalia ei ole tarkoitettu ulko-olosuhteisiin, pitää henkisesti varautua siihen, että maali voi myös hilseillä pois aidasta.Toisen kerroksen vedimme ulkomaalilla. Sekin tietysti lähtee, jos alla oleva kerros alkaa elää.
Rennommat talkoolaiset lötköttivät varjossa.
No kaikesta oppii. Nyt ainakin tulee aivan konkreettisesti testattua miten Tikkurilan Luja sisämaali toimii ulkoaidassa, jota siis aiemmin ei oltu maalattu. Toivoa siis voi, että alempi kerros imeytyisi puuhun ja pysyisi.



Loppusuora - pääty jo häämöttää.

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Puunistuttajaa harmittaa

Siinä se on. Ensimmäinen istutettu hedelmäpuumme - ja tyvi versoo. Pitkän tovin kuluttua uskaltauduin ottamaan yhteyttä taimitarhaan ja sielä tullut tuomio oli tyly. "Moikka. Puun juurivesat on aivan muu kuin hedelmäpuusi. Tuolla et tee enää mitään. Hedelmäpuut on vartettu jonkun muun puun juureen."
Nyt harmittaa. Taimitakuu on 45 vuorokautta mutta kuittia ei luonnollisestikaan löydy. Pitäisi aina ottaa kuiteista kännykkäkuvat tai skannata ne. Miten tällaisenkin olisi voinut ennekoida? Olisiko sen kokeneempi huomannut sen taimitarhalla? Ehkä ei, jos tiskin takana olevat ammattilaisetkaan eivät huomaa..

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Etätöitä omalta pihalta

Tänä vuonna minimaaliset lomat osuvat kesän loppupuolelle. Se ei oikeastaan haittaa kun siihen tietää asennoitua mutta kyllähän tämä on sitä aikaa vuodesta kun haluaisi nauttia myös ulkoilmasta - etenkin kun meillä ei ole liiemmin vielä ukkostellut ja sadellut.
Onneksi työt ja työnantaja joustaa paikan suhteen. Pääasia, että työt hoituvat - itseisarvo ei ole missä sitä työtä tehdään. Töitä voi välillä tehdä myös omalta pihaltaan.