keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Kerrostalokaupunkilaiset kuokan varressa

Neljäs ämpärillinen menossa...
No niin, nyt ei enää valiteta kaiksesta "mitä pitäis tehdä", vaan tänään on tehty. Kitketty! Tuntikaupalla. Ja kyllä niitä etanoitakin heiteltiin taas ämpärin pohjalle ihan kiitettävää vauhtia.
Mutta hyvänen aika, kyllä sitä riittää. Näin alkuun vuohenputkea nimittäin. Aivan uusi tuttavuus meille mutta onneksi naapurin rouva sattui sivulauseessa huomauttamaan että on "sitten rikkakasvi". Ja kyllähän sen on nähnyt, että sitä on joka puolella, mutta kun ollaan pihan kanssa vielä tutustumisvaiheessa ja kaiken maailman vierasta lehdykkää tunkee muualtakin läpi, niin ei kaikkea vaan voi tietää.
Neljässä tunnissa ei saatu kuin yksi kukkapengerrys putsattua mutta on kyllä hyvä mieli, että "edes se". Vuohenputkin on ilmeisesti niitä hauskoja kasveja, jotka eivät katoa - ikinä. Paitsi, että kun googlasin niin isoäitien neuvojen mukaan lampaat kyllä auttavat. Täksi kesäksi meille ei taida vielä lammas ehtiä...
Kitkemisen iloa...
En ole kummoinenkaan viherpeukalo. Itseasiassa kaukana siitä mutta nyt opetellaan. Hauskempaakin tekemistä olisi ollut kuin kyykkiä selkä vääränä nyppimässä pieneltä alueelta pieniä kasvinpätkiä pois mutta ajattelin, että nyt se on tehtävä, ennen kuin ne puskevat sisään ikkunoista ja ovista.
Homma sujui näin alkutekijöiksi meiltä kaupunkilaisilta oikeinkin hyvin. Rentouttavaksi väliaikaohjelmanksi toinen luki Viherpeukalolehden ja toinen korjasi pyörästään levyjarrut. Sitten taas jatkettiin.
Rikkakasvien kitkemiseen voi muuten jäädä vähän luuppiin. Ensin aloittaa, sitten tulee vimma ja loppujen lopuksi huomaa, että ei pystykään lopettamaan vaikka nälkä jo näköä haittaa. "Tämä vielä ja sitten..." " Ja otan vielä täältä.."
Väliohjelmaksi jarrupalojen vaihto..
Eivät ne kitkemällä lopu mutta kun kiskoin maan sisältä loppumattoman pitkiä juuria, niin ajattelin, että kyllä tälläkin lajikkeella tovi menee ennen kuin taas pääsee täytene loistoonsa. Huomenna jatketaan samoilla hommilla.

ps. seuraava must-hankinta on nämä
tai voihan nämäkin olla..

tiistai 26. huhtikuuta 2011

Hmm..ai pitäiskö tätäkin karsia..?

Ensimmäinen lomapäivä on ohitse, ja ennen kuin joku ehtii kadehtimaan, niin lohdutukseksi - mitään sen kummempaa ihmeellistä "lomafiilistä" ei ehtinyt syntymään. Tyypilliseen tapaan kroppaherätys tapahtui ennen herätyskelloa ja huoli siitä, että "koko päivä menee hukkaan" sai nousemaan sängystä ennen kuin raukeaa pitkään nukkumista olisi tapahtunut.  Kiskaisin itseni ylös, hain lehdet, laitoin kahvinkeittimen päälle, kävin napsauttamassa saunan päälle(ei, en pystynyt lämmittämään puilla) - ja aloin tiskaamaan. 
Kun tiskit ja asukkaat oli puhdistettu, piti suunnata kohti Veikkolaa ja laattatukkua. Lupasin toiselle osapuolelle, että voisimme jäädä kotiin, jos saisimme talon kanssa jotain aikaiseksi. Tiesin kyllä alitajuisesti ettei mitään tajuntaa räjäyttävää tule tapahtumaan mutta ainahan sitä kannattaa yllättää itsensä. Mutta tänään kaunis ja aurinkoinen päivä tuli vietettyä autossa ja liikeyrityksissä Tuli nähtyä laattoja ja sen jälkeen Bauhausissa kylpyhuoneenkalusteita, ja hassua kyllä BH:sta tuli vihdoin sellainen olo että, "kyllä täältä ne kylppärin kalusteet löytyvät" - vaikkakin mitään konkreettista - tyyliin: "tässä meillä on mitat" ei saatu aikaiseksi.

Ja kun sitten pääsee kotiin niin auringon laskiessa(meidän tontilla huhtikuussa klo 19.00) tulee paniikki, että "eihän me taaskaan ehditty mitään". Mutta ehkäpä huomenna vähän vuohenputkea ja etanarallia... :)

maanantai 25. huhtikuuta 2011

Välillä voi vaihtaa työkalua tai pyörimissuuntaa...

Tämän voisi raivata...
Nyt kun lumi on sulanut, voi salaa haikalla sen perään kun kinokset peittivät kaiken alleen, eikä tarvinnut pähkäillä "mitä tämän  kaiken kanssa nyt tehdään". Älkää vain käsittäkö väärin, totta kai olen aivan haltioitunut näistä keleistä ja pitkään odotetusta lämmöstä, mutta tekemisen runsaudenpula on mahtava - kaikkialla pitäisi tehdä jotain.
Voinkin suositella kätevää ratkaisua sekä ulos että sisään: ei tee mitään - pyörii vain ympyrää jokin epämääräinen työkalu kädessään, eikä saa mitään aikaiseksi, korkeintaan vaihtaa välillä työkalua ja pyörimissuuntaa. Välillä voi toki aloittaa jostakin kohdasta, vain huomatakseen, että vieressä on vielä kipeämmin raivaamista tarvitseva kohta, mitä ei pääse siistimään, ennen kuin on raivannut sen vieressä olevan paikan..
Vai haravoisiko ja nyppisi tämän seinustan...
 Sillä välin kun keksin mistä oikeasti olisi hyvä aloittaa, niin laitan muutaman tunnelmakuvan..
Vai ehkä sittenkin puutöitä...



tiistai 19. huhtikuuta 2011

Amme olisi - kylpyhuonetta ei

" No oishan tää ihan jees..."
Monen kuukauden kylpyhuonepähkäily otti uuden askeleen kun löysimme netin kautta edullisen tassuammeen. "Mikäs siinä kun halvalla sai". Ihan kauheaa mikä SuloVilen II olen mutta tuntuu hurjalta laittaa rahaa kiinni kylpyhuoneen kalusteisiin, etenkin jos ei nyt ole mitään ehdotonta mistä on koko elämänsä unelmoinut. Meillä ei ollut. Nyt tassuammeeseen meni pari sataa euroa, mikä ei ole ilmainen sekään mutta siedettävä hinta, jos haluaa siitä esim. muutaman vuoden päästä eroon.
Tähän mennessä meistä kumpikaan ei ollut varsinaisesti nähnyt visiota siitä, tulisiko kylppäriin suihku vai amme, vai mitä  - mutta nyt se on sitten ratkaistu, ja loppua voi alkaa rakentaa sen mukaan.
 Pitihän se testata, että mahtuuko se, vai kannetaanko suoraan pihalle hieman näyttävämmäksi kukkaistutusaltaaksi. Ja se mahtui! Olimme toki mitanneet huoneen ja ammeesta oli tiedot mutta ainahan siinä voi sitten tulla joku ikävä ovenkulma tai putken pätkä tielle. Nyt ei tullut. Ihme kylläkin.. Helpottaa että yksi päätös on pois päiväjärjestyksestä, vaikka koko Harjun Huvila on kaaoksen vallassa. Jopa vain se, että sai kolme taulua seinälle, lattialta nojailemasta, tuntui selkeyttävän päivää, ammeen lisäksi. Ehkä tämä tästä...

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Etena, etana näytä sarves - jossain muualla!

Pirskatin, pirskatin, pirskatti - tänään tuli tehtyä epämieluisa löytö - etanafarmi. Minkäs sille voi mutta ilmankin olisi pärjännyt. Etenkin näin aloittelevana puutarhurina riittää kaikessa muussakin opettelemista, en olisi halunnut samaan syssyyn käydä etanataistoon - mutta positiivisena ihmisenä ajattelin, että "hyvä, että huomattiin heti, jotta osataan heti tutkailla mestoja sillä silmällä".
Nyt tarvii sitten vain ottaa kaikki olutansat, tuhkaestseet ja kalkkivanat käyttöön. Sinänsä huomaan kyllä pienen häivähdyksen huonoa omaatuntoa värähtävän ihoni alla kun niin mielelläni antaisin kaikkien kukkien vain kukkia enkä haluaisi lähteä minkään lajin "kimppuun" mutta ehkä tämä juuri opettaa minulle sitä normaalia luonnon ja lajien välistä taistelua.

Etana-tietoutta täällä

Etanoista eroon - Marttojen neuvot

lauantai 16. huhtikuuta 2011

Silppuri soimaan...tai ei sittenkään...


Kun kerran toinen leikkaa, jää toisen vähimmäistyöksi suoriutua eroon oksista. Onneksi ystävälliset ullakon tiivistäjät suostuivat lainaamaan silppuriaan. Tai oikeastaan kahta, niin kuin myöhemmin kävi ilmi. Vaikka meilläkin olisi nyt säilytystilaa, ja vaikka silppuria varmasti tarvitsee  myöhemminkin, henkisesti vastustan ajatusta, että joka talossa ja tuvassa on samat laitteet vaikka lainaamalla riittäisi vähempikin. Kyllä minäkin mielelläni autan, jos vain osaan ja meillä on jotain mitä joku toinen tarvitsee, koska sitten taas loppuvuoden ne oksasakset lojuvat varastossa täysin tarpeettomina. Olenkin miettinyt, että esim. kirjastossa voisi olla teleskooppivartisia puutarhasaksia yms. joita voisi vaikka lainata kolmeksi päiväksi kirjastokortilla. Onhan kirjastoissa jo ompelukoneita ja kävelysauvojakin lainattavaksi. Paitsi, että nythän kävi siis niin, että silppuri ikään kuin jämähti...
Projekti eteni niin, että sain ensimmäiseksi lainaksi kuvassa näkyvän punaisen silppurin mutta kävi ilmi, että terät taisivat olla hieman tylsät. Eipä hätää, ystävälliset lainaajat hakivat minulle toisen silppurin, jolla hurahtikin homma hyvin käyntiin mutta - muutaman minuutin jälkeen terä jämähti. Aaargh! Ensinnäkin oli tietysti kurjaa lainata konetta, ja sitten jämähdyttää se mutta kun oli se oksasilppuri-draivi päällä, niin olisi ollut ihanaa saada oksakasat kadotettua. Myönnän kyllä, että ihana hiljaisuus laskeutui pihallemme, eikä minua harmittanut yhtään ottaa kuvia silmissä kasvavista krokuksista, paluumuuttavista kurjista ja kevään ensimmäisestä perhosesta lennollaan!

perjantai 15. huhtikuuta 2011

Omenapuiden leikkuuta

Ennen
Noniin nyt oli omenapuiden leikkauksen vuoro. Onhan kevätkin jo sen verran pitkällä ja  tuttavatkin alkoivat jo pikkasen vihjailemaan että kohta se on oikeasti liian myöhäistä leikata niitä puita.

Onneksi meillä oli ennestään hankittuna puutarhasakset, niin ei tarvinut turhaa pähkäillä niiden perään, että mikä olisi nyt se oikea malli / koko. Ei muuta kuin sakset varastosta ja tikapuille oksia katkomaan. Aikaisemmin hankkimamme sakset osoittautuivat jälleen kerran loistavaksi hankinnaksi ja moneen kertaan fiilistelin että kyllä ne Fiskarssin sakset vaan pelittää.

Jälkeen
Onneksi saatiin myös pikkasen apua ja opastusta kuinka homma hoidetaan. Eli leikataan vaan ne ns vesiversot ja sisäänpäin kasvaneet oksat, joita sattui meidän puissa olemaan suht paljon ja vielä aika tiheässä. Ensimmäisenä päivänä saatiin leikattua 1 1/2 puuta ja toisena päivänä saman verran ja tänään aamulla viimeinen puu. Omenapuita miellä ei ole kuin neljä, mutta kun versot on päässy kasvamaan muutaman vuoden niin hommaa riitti näin aloittelijalle.

Nyt vain odotellaan ja katsellaan alkaako puut kukkimaan ja tuleeko sieltä ainuttakaan omenaa tänä vuonna. (tai ikinä.. -huomauttaa sivusta N.)

keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Sieltä ne tulee, sieltä ne tulee!



Omasta mielestäni olen ollut harvinaisen tarkkaavainen pihamme luonnon suhteen mutta eipä auttanut. Luonto yllätti silti ja pääsi kukkimaan pihallemme, ilman että olin huomannut!

lauantai 9. huhtikuuta 2011

Harjulla pölisee ja eristyy

Meillä on meneillään parhaillaan ullakon eristämisen parantaminen. Tai ei meillä ole meneillään mitään, vaan talon myyjillä on. Ostaessamme taloa sovimme muutamista korjattavista seikoista myyjän lukuun ja yläkerran eristyksen parantaminen oli yksi niistä. 
Toinen meistä on viettänyt viikon vähälumisilla alpeilla ja toinen on huolehtinut hoitokoirasta ja käynyt töissä sekä pysynyt poissa työmiesten tieltä. Eli varsinen homma on ollut osaavissa käsissä.
On kyllä kohtuullisen rasittavaa kun ei itse ymmärrä mistään yhtään mitään. Paitsi että eristettä pitää olla tarpeeksi ja oikeissa kohdissa. Ei saa eristää, tai tiivistää, liikaa ja olisi se upeaa jos osaisi ja voisi käyttää vielä mahdollisimman ekologisia materiaaleja. Ei voi itse ehdottaa tai miettiä mitä voisi tai kannattaisi tehdä samaan aikaan, koska ei vaan osaa eikä ymmärrä.

No, ainakin yläkerrassa on pian villaa enemmän kuin koskaan, ja vaikka päättäisimme odottaa varsinaisen ullakkosuunnitelman kanssa, sanotaanko vaikka..ikuisuuteen, niin ainakin ensi talvena pitäisi olla yläkerrassa huomattavasti lämpimämpää. Ajattelimme kyllä alustavasti, että "tehdään yläkerran eristäminen samaan aikaan, kuin muukin yläkerran muokkaaminen, niin ei tarvi tehdä hommia turhaan kahta kertaa" mutta emme ehtineet vielä tähän hätään vielä tekemään ns. isoa pläniä. 
Sitäpaitsi pelkästään rakennusluvan läpi menemiseen menee kuukausi. Ja nyt meillä on myös uusi luukku, miksiköhän tuosta tulee mieleen, että tarvii vain ihan hillittömän kokoisen käen kukkumaan sieltä?

tiistai 5. huhtikuuta 2011

Portilla on myös vahti

















Niin, pitääpä sitä laittaa kuva myös porttivahdista, kun kerran porttikin on kuvattu. Porttivahti on tullut viikoksi hoitoon, anteeksi tarkoitin tietysti töihin, koska niin vakavasti hän työhönsä suhtautuu. Ja jos ei muuta niin kyllä jo näiden alkupäivien aikana on vahvistunut, että kyllä tämä vahti porttinsa tarvitsee..

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Kesää odotellessa... osa 2.



Voihan ananasakäämä tätä harmautta ja vettä.. Sinänsä en ole mikään keleistä valittaja, niillehän ei mitään voi, mutta tämä uusin lätäkkö-ilmiö saa vähän irvistämään. On aivan turha harmitella että "pitääkö juuri meidän portin luona olla tiessä olla iso kuoppa ja lätäkkö", kun se mitä ilmeisimmin siinä on. Voin vain kuvitella kaupungin tiepäällikön ilmeen kun valveutuneena kansalaisena soittaisin ja tiedustelisin mahdollisuutta puuttua tähän epäkohtaan.. Suurin harmituksen aihe tulee tietysti portista. Se kun pitää välillä avata tai saada kiinni. Kun se sitten on yön yli vaikka kiinni, ja lätäkkö on yön aikana jäätynyt - taas kerran umpeen - on petkeleellä hommia. Kun taas petkeleen heiluttamisen jälkeen pihan omalle puolelle syntyy vettä keräävä "allas", on puuhastelukierre valmis.