lauantai 30. heinäkuuta 2011

Tässä välissä terassia

Talon ja pihan kanssa touhutessa täytyisi yhä useammin - oikeastaan aina - vain muistaa, että kaikella on aikansa ja paikkansa. Aina on jotain tekemättä ja aina olisi pitänyt jotain tehdä jo aiemmin, eri tavalla tai ei ollenkaan mutta näiden seikkojen sijaan pitäisi kiinnittää huomiota kaikkiin niihin pieniin asioihin, jotka kuitetenkin askel askeleelta tulee tehtyä.
Hiottua ja hiomatonta lautaa.
Tällä kertaa saimme pienen terassimme laudoituksen ja rappuset öljyttyä. Ei mikään iso homma. Pieni hionta ja öljy pintaan mutta sopivaa hetkeä tai päivää tuli odotettua pitkään. Toisaalta, suurin osa keväästä terassi toimi purkujätteen säilytyslaiturina, joten siinä vaiheessa ei ollutkaan mitään mieltä yrittää päästä käsiksi laudoitukseen.
Öljyäminen saattoi olla näille laudoille ensimmäinen kerta, niin ahnaasti ne sitä imivät. Alkuperäinen laskelma ei riittänyt mihinkään vaan öljyä piti lähteä hakemaan lisää. Sävytyksen kanssa kävin niin kuin aina käy, jos kauppaan mennessä ei tiedä mitä on tekemässä. Valitsimme sävyksi harmaan mutta ehkäpä vaaleampi olisi ollut parempi. Oli miten oli, kumpikin meistä on tyytyväinen. Ensi vuonna uudestaan. Nyt on kuitenkin laudat suojattu tältä vuodelta. Yksi rasti listassa.

perjantai 29. heinäkuuta 2011

Lisää perunoita

Kun ensimmäiset perunat nostettiin, olivat ne melko pieniä, osa vielä niitä peukalonpään kokoisia. Nyt saimme niin reippaita apujoukkoja aivan Ranskanmaalta asti, että oli pakko käyttää tilanne hyväksi ja laittaa nuoret neidit perunannostoon ja - pesuun tietysti. Voi miten hartaasti ja kiinnostuksella nämä nuoret maataloustyöntekijät hommaansa suhtautuivatkaan, ja mikä ilo oli taas syödä omia perunoita.
Peruna on kyllä kiitollinen kasvatettava. En voi millään sanoa, että olisimme tehneet mielttömiä hoitotoimenpiteitä tai erityisesti panostaneet niiden kasvattamiseen. Jopa multaus, jota hieman odotin, jäi tekemättä, koska tarvetta sille ei näyttänyt tulevan. Samoin salaatit ovat suorastaan kukoistaneet rehevästi ja myös tillistä on ollut paljon iloa. Ensi kesäksi suunnittelemme kasvimaan järkeistämistä ja siirtämistä mahdollisesti viljelylaatikoihin aurinkoisemmalle puolelle pihaa. Nyt tuo piha-alue on käyttämättömänä, ja paikalla missä olisi mukava vaikka istahtaa ilta-auringossa, kasvaa - perunaa.

maanantai 25. heinäkuuta 2011

" Oletkos kaivanut pihalla..?"

Pihalta huudeltiin että "Oletko kaivanut täällä nurmikolla?". En(N.) ollut aivan varma kuulinko oikein ja pyysin vielä toistelemaan. "Niin, että oletko kaivanut suunnilleen metrin syvyistä kuoppaa, ja sitten täyttänyt sen?" kysyi mies. "No enpä kuule ole." vastasin ja nauroin, koska kysymys oli mielestäni hullunkurinen. Selvisi, että "joku" oli vahingoittanut metrin syvyydessä olevaa maajohtoamme, jota pitkin kulki sähköä. Silti kysymys nauratti, koska minkäänlaisia peiteltyjä kaivauksia ei pihallamme ollut, eikä minulla muutenkaan ole tapana harjoitella salakuoppien kaivamista ja täyttämistä.
Jäljitetty vika.
Meiltä meni nimittäin viikonloppuna sähköt. Ensin keittiöstä, missä sijaitsee jääkaappipakastin, ja sitten paukahtelivat muutkin sulakkeet. Kesällähän on niin valoisaa, että voi mennä pitkäänkin ennen kuin tarvitsee valoa tai muuta sähkölaitetta. Meillä se huomattiin kun jääkaapista piti hakea olutta...
 Sulakkeiden vaihto ei auttanut, ja kun olimme jo paukautelleet niitä paketillisen, piti soittaa tutulle sähkömiehelle. Totta kai, lauantaina. En tiedä kumpi on nolompaa, häiritä tuttua vai vierasta viikonloppuna, kumpaakaan ei tee mielellään mutta alkoi olla huoli omasta pakastamisesta ja vaivoilla sinne saaduista mustikoista.
Pelastava sähkömies tuli paikalle ihmettelemään aikaan saatua oikosulkua ja selvittelemään tilannetta. Pelastavan enkelin tapaan, hän myös haki meille pitkän jatkonjohdon, jolla saimme sähköä piharakennuksessa olevaan pakkaseen, sen jälkeen kun  asuinpuoleemme oli saatu sähkö palautettua. Mutta eipä siinä kaikki. Selvisi että vika oli maajohdossa jonka kautta ulkorakennukseen tuli sähköä. No, eihän siinäkään tavallaan vielä mitään mutta ainut suihkumme on siellä ja lämminvesivaraaja toimii sähköllä, eikä kiukaamme yhteydessä ole lämminvesivaraajaa. Itse olisimme varmasti jonkin aikaa sinnitelleetkin mutta kun tänään on saapumassa vierasperhe kylään pitkän matkan päästä, ja kolmen lapsen kanssa sitä varmasti arvostaisi lämmintä vettä. Muutenkin koko homma sai vähän irvistelemään. Pihan aukikaivuu ei juuri ollut suunnitelmissa, ja samalla kun kaivaa yhtä kohtaa, voisi kaivaa muutakin, ja näin jo mielessäni pihani epämääräisesti käännettynä taistelutantereena..
Pelastava TähtiSähköammattilaisemme oli itsekseen miettinyt tätä vesipulmaa, soitti itse meille sunnuntaina ja tuli viettämään kanssamme työntäyteistä pyhäehtoota. Ei siinä voinut kuin kiitollisena ottaa avun vastaan ja olla vain äärinmäisen iloinen että vika näytti löyttyvän ja korjaantuvan. Onni onnettomuudessa, johto petti juuri nyt, eikä esim. talvella tai kun olimme pidemmän aikaa pois. Vielä suurempi onni oli, että vika löytyikin liitoskohdasta todella lähellä rakennusta, joten koko kaivamiselta vältyttiin kokonaan, ja itse työmääräkin taisi pienentyä neljäsosaan. Nyt on taas sähköä, lämmintä vettäkin tulee, ja arvostan todella ihmisiä jotka auttavat.

torstai 21. heinäkuuta 2011

Viiniköynnös pohdintaa

 Viiniköynnöksemme näyttää viihtyvän seinustallaan, vaikka hoito/huoltotoimenpiteet ovat olleet minimaaliset. En ole uskaltanut enää leikellä sitä, ettei parka kupsahda kesken parhaimman satokasvukauden. Myös netistä löytyvät ohjeet ovat sekavat. Toiset suosivat syys- toiset kevätleikkausta. Harmi ettei ole kerrostalossa kertynyt kokoemusta viininviljelystä. Pohdin myös, että miten saisin selvitettyä mitä lajiketta tämä nimenomainen yksilö on.
Rypäleitä näyttäisi tulevan hurja määrä, jos vain kaikki jaksavat kypsyä. Tietysi paljon riippuu myös näistä seuraavien viikkojen keleistä.


Köynnös heinäkuussa.
Köynnös keväällä.

keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Roinien raivausta

Parin päivän aikana täällä on suoritettu pientä varaston siivousta ja saatiinpa raahattua osa roinista kirppikselle saakka. Päivästä nyt ei ihan 10 tunnille palkkaa saanut mutta koska emme ole mitään "suoraan kaatopaikalle" ihmisiä niin oli hyvä käydä Hietsun kirppiksellä katsomassa mikä meininki siellä on. Onneksi viereen osui vielä mukava ruotsissa asuva pariskunta, joka viihdytti meitä pitkän päivän aikana hauskoilla tarinoillaan. Ovat suuntaamassa muuten nyt Mikkeliin, jos joku kaipaa ihastuttavia 70-luvun emalikannuja sillä suunnalla..
Toripaikat olivat varattu viimeiseen asti, meillä kävi tuuri, että satuimme ystävän avustuksella saamana toiseksi viimeisen paikan, ja kelikin suosi. Edellisenä päivänä oli sadellut koko päivän, joten eilen oli sentään hyvin ihmisiäkin liikkeellä. Tänään pitääkin sitten suunnata kaatopaikalle, lajitella vielä kierrätykseen menevät tavarat, ja ehkä tehdä pikkuruinen laatikko sellaisille tavaroille, jotka vielä voisivat mennä joskus myyntiin, vaikka nyt tuntuu, että vähäksi aikaa kirpputorit on myymisen osalta nyt nähty. Parasta tässä kaikessa on, että varastotila alkaa vähitellen tyhjentyä ja selkeentyä. Tähän asti on ollut helppo myös vain tunkea kaikki laatikot ja pussukat ja epämääräiset tavarat sinne mutta vähitellen kaaos on alkanut ahdistaa. Ehkäpä ensi talvena sinne pääsee jo puuhastelemaan ja voi alkaa tosissaan miettiä sille jotakin järkikäyttöä.

maanantai 18. heinäkuuta 2011

Ensimmäiset perunat nostettu

Tänään petti hermo niin kuin joulukalenteria avaavalla lapsella, ja oli pakko vetäistä ensimmäiset perunanvarret ylös ja katsoa onko siellä mitään. Olihan siellä! Aika hyvänkin kokoista rozaa mutta sitten vielä niin pieniä mukuloita, että ne olisivat saaneet olla vielä hyvänkin tovin mullan alla. Mutta maistiaiset siitä sai ja vielä vatsansakin täyteen kun lisäsi ostoperunoita mukaan. Myös ruokavieraat kehuivat, vaikkakin ensin kovasti epäilivät pinkkiä väriä. Ei pidä aina olla niin epäluuloinen, joskus erilainen voi olla oikeinkin hyvä.

sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Seinustan raivausta

..seinusta nyt...
ja ennen kuin koskin siihen...
Tänään aloin pohtia, olenkohan ymmärtänyt puutarhan hoidossa jotakin pahasti pieleen. Tarkoitushan on kasvattaa ja kukoistuttaa, ei tuhota ja rumentaa... Nyt vuorossa oli piharakennuksemme seinusta, joka sekin on pitkään näyttänyt siltä, että toimeen pitäisi tarttua. No, olen jo aiemmista kokeiluista oppinut, että vaikka vuorenkilpeä raivaisi kovemmallakin kädellä, niin jostakin juuren palasta se kasvaa uudelleen.  Eikä siinä mitään, tuoreena ja pienenä vuorenkilpi näyttääkin kauniilta.Keväällä siinä on kauniin vaaleanpunainen kukka mutta meillä tätä rehottavaa vanhempaa vuorenkilpeä on aivan joka paikassa.

Olen suorittamassa parhaillaan perisyntiäni, raivausta ilman jatkosuunnitelmaa. Oletan kuitenkin, että nyt kun on inspiraatio, niin silloin kannattaa takoa. Toinen meistä painii puuvajan raivauksen parissa, josko vihdoin saisimme sinne tilaa ja järjestystä, niin että sinne tarkoitetut puutkin saataisiin kuivumaan. Eikä tätä taas myöhemminkään ehdi tekemään ja nythän on "pakko" keksiä tilalle jotain siistimpää, koska "eihän sitä nyt noinkaan voi jättää". Käsittääkseni kuitenkin talon seinustalle tekee hyvää olla vapaana kasveista ja voisihan tuohon miettiä vaikka jonkinlaista turva-alue kivetystä. Eikun takaisin hommiin ja pihalle!

torstai 14. heinäkuuta 2011

Kotia kohti












Miten ne ruotsinkieliset sanovatkaan; "Borta bra, men hemma bäst."?  Reissumme on nyt kiertänyt Loimaan, Paraisten, Turun, Vammalan, Tampereen, Pietarsaaren ja Kuopion kautta, kohti Mikkeliä, Lahtea - ja kotia. Hyppäsimme tien päälle avoimin aikatauluin, ja vaikka huonolla suunnittelulla voi menettää osan nähtävyyksistä, antaa se myös tilaa tehdä valintoja fiiliksen mukaan.
Tähysimme tänään Savonlinnan ja Punkaharjun suuntaan mutta haikailu kotiolojen perään voitti, kummallakin. Vaikka reissussa on ollut virkistävän vapaata ja vehreää, alkavat Harjunkin maisemat houkuttelemaan parin viikon poissaolon jälkeen. Ei muuta kuin kotityömaata kohden ja  virkistynein järvi- & merimaisemia katsellein silmin nurkkia arvioimaan.

lauantai 9. heinäkuuta 2011

Vasara ja nauloja

Rakennushommat on loman aikana tarkoituksellisesti jätetty hautumaan. Pyhän Olavin kirkossa vieraillessamme alkoi kuitenkin hymyilyttää. Väkisinkin tuli mieleen että "no täällä sitä puuta on nyt sitten ainakin käytetty", ja samalla ajattelin ilkikurisesti että tästäkin tyylistä olisi varmasti  Kaikki Tietävillä, jotain sanomista keskustelupalstoilla. "En olisi ite kyllä tolla lailla laittanu, enkä ainakaan tota puuta tuohon kohtaan" yms.
Mutta olin erittäin iloinen, että tiemme koukkasi Vammalan ja Tyrvään kirkon kautta. Olin jo aikoja sitten nähnyt pätkän haastattelusta, jossa Osmo Rauhala kertoi symboliensa merkityksestä, ja myös Kuutti Lavosen käden jälki kiinnosti. Paikan päällä olikin elämyksellistä miettiä kahden niin erilaisen taiteilijan yhteistyötä ja samalla katsoa kirkkomaalauksia aivan uusin silmin. Olkootkin katsojan silmissä mutta kaunis se on. Pitkän historiansa lisäksi, siinä on jotakin tätä päivää, joka on tervetullutta arkkitehtuuriimme ja kirkkotaiteeseen.

jk. toinen kiinnostava asia on lukea  Tyrvään kirkkoon liittyvästä valtavasta talkootyöstä. Kirkon kattohan uusittiin ja kunnostettiin vuonna 1997.
" Elokuussa 1997 paanut hohtivat vastatervattuina ja kirkon päätykoristeiden kalkitus toi kuvioinnin kauniisti esille. Kirkkosali oli puhdistettu ja tynnyriholvikaton päältä naakkojen askaroimat jätteet korjattu. Talkoolaiset, paanujen veistäjät, tervaajat, rakentajat, katontekijät, kahvin keittäjät, siivoojat, yhteensä noin 800 vapaaehtoista, olivat työnsä tehneet."
Kolme viikkoa myöhemmin kirkko poltettiin

maanantai 4. heinäkuuta 2011

Naapurit tuurilla vai valitsemalla

Meille on käynyt mahtava tuuri naapureiden kanssa.(ei, tietääkseni he eivät lue tätä blogia, joten en yritä saavuttaa tällä kirjoituksella mitään) Eipä, että olisimme asiaa yhtään ehtineet murehtimaankaan taloa hankkiessa, mutta näin myöhemmin ajatellen, olisi ehkä pitänyt. Nyt meillä vain on käynyt tuuri. Jos tuntee itsensä, omat aikataulunsa, luonteensa ja tapansa, niin ei kannata väheksyä ympäristöä ihmisineen, johon muuttaa. Kissa- tai koiravihaajan ei kannata muuttaa lemmikkieläinhoitolan viereen, eikä myöskään mopoja karsastavan teinipoikakeskittymään. Näitähän ei tietenkään voi valita. Jos käy niin onnellisesti, että saattaa nippa nappa löytämään edes sopivan talon, suunnilleen sopivalta alueelta ja vielä kutakuinkin mahdolliseen hintaan, on ehkä liikaa pyytää, että voisi myös valita naapurinsa. Siksi toiset muuttavatkin korpeen. Ei  naapureita, ei häiritsevää liikennettä  ja voi muutenkin elää vähän niin kuin haluaa. Monessa meissä suomalaisessa asuu pieni metsäläinen. Tässä kohdassa voin nostaa oman käteni huoletta tunnistautumisen merkiksi.
No  emme mekään tehneet Talon Etsintä road showllamme naapurikartoituksia. Riitti kun energiaa yritti venyttää kaiken muun ajattelemiseen. Mutta meillä kävi tuuri. Alue on osoittaunut rauhalliseksi ja hiljaiseksi. Niin sosiaalisia ja äänekkäitä kuin itse olemmekin, kumpikin meistä arvostaa myös sitä, että pihalla kuulee omat ajatuksensa, ja voi vaikka ihan levähtää. Eikä se silti tarkoita, että haluisimme asua keskellä erämaata. Päinvastoin, on mukavaa asua myös tekemisen keskellä, ja kukin tekee silloin kun muut aikataulut periksi antavat. Kun on joku jolle moikata, niin itsestäkin tuntuu, että kuuluu jonnekin.
Tämä aihe nyt siitäkin syystä, että lähtiessämme muutamaksi päiväksi reisuun naapuri ehdotti itse, että hän voisi kastella kasvimaatamme(!). Lupasivat myös hieman katsoa perään, että milläs asioilla siinä nurkilla liikutaan. Tuntuu onnekkaalta. Ystävälliset ja avuliaat naapurit. Yksi niistä seikoista, jota meidän taulukossamme arvostetaan korkealle, nousee mm. heittämällä ohi modernien keittiökalusteiden.(eipä silti, etteikö tiskikone olisi tosi kiva) Ensimmäisen puolen vuoden aikana on aitamme yli on jo ojennut kalaa, kukkiensiemeniä, kahvia, työkaluja ja vaihdettu lause jos toinenkin. On myös heitetty palloa ja silitetty turkkia. Eikä vain aidan yli, vaan kyllä suomalainen naapurissa kyläilee kun kutsutaan - ja meillähän kutsutaan. Hyvää mieltä tuottavaa yhteisöllisyyttä.