maanantai 28. toukokuuta 2012

Sade saa aikaan sisällä

Ihana sade oli tervetullut. Koko pihamaa ympäristöineen on ollut siitepölykerroksen peitossa ja kyllä maakin jo tarvitsi vettä.
Sadepäivän iloksi käärimme  hihat ja valitsimme työkohteeksi eteisen lattian. Se on jo tovin odottanut suojaa pintaansa ja ollut viime viikot räsymattojen peittelemänä. Kaiken kaikkiaan jo pelkän lattiamateriaalin vaihtamisesta on ollut nyt jo paljon iloa, vaikka viimeistely on kestänyt. Viime keväänähän heti ilmojen lämmettyä, sisään tullessa haisi vahva nikotiinin haju. Eteisessä oli poltettu pitkään, eikä auttanut vaikka olimme jo seinät ja katon maalanneet. Käsittelimme katon vielä varmuuden vuoksi Akrostop-pohjamaalilla ja se tuntuu myös auttaneen, sillä nyt haju on vihdoin kadonnut.
Värivaihtoehtoja olisi ollut paljon mutta päädyimme käyttämään samaa Osmo colorin sävyä kuin sisemmässä eteisessä. Ei yhtään haitannut että sitä sattui jo kotona olemaan. Yhtenäisyyden vuoksi se tuntui myös järkevältä ja muutenkin helpolta koska ei sitä lämpimän punaistakaan löytynyt.
Huomasi, että sudin käyttäjälle on kertynyt kokemusta. Tällä kertaa jo ensimmäisestä kerroksesta tuli viime kertaista tasaisempi. Yhdellä kerralla vedettynä Osmo jättää todella kauniisti puun näkyviin, vaikken yleensä kovin paljoa kuultosävyistä pidäkään. Todennäköisesti kuitenkin vedämme lattiaan vielä toisen kerroksen, koska eteisessä pinta on kuitenkin kovalla koetuksella.
Projektin hauskin hetki oli edessä seuraavana aamuna. Osmon pitää antaa kuivua vähintään 12 tuntia ja maalarilla oli aikainen työvuoro. No eipä muuta kuin olohuoneesta ikkuna auki ja sitä kautta pihalle. Harmi, ettei lehdenjakaja osunut samaan aikaan postilaatikolle. 

Edulliset pihalaatat

Onneksi naapurissa asuu käsillätekijä. Näin sitä voi tarttua itsellekin tekemisen taitoa, kun yhdessä puuhastellaan. Perjantaina oli ohjelmavuorossa pihalaatat. Materiaalina sementti ja raparperilehdet.
Homma on yllättävän helppoa, suosittelen kokeilemaan!
Tarvitaan siis säkki kuivasementtiä, vettä, sekoitusastia, raparperinlehtiä, tasainen alusta ja muovia.
Sementtitaikinan pitää olla sen verran paksua, että se pysyy "kasassa" lehtien päällä.
Ja kun tekovälineet huuhtelee heti valmistuksen jälkeen niin ei sotkuakaan jää.  Raparperilehdet kannattaa vielä käsitellä ruokaöljyllä ennen kuin laittaa "taikinan" päälle, niin se irtoaa paremmin kuivuttuaan.




tiistai 22. toukokuuta 2012

Valkeus on valttia

Ahkera kitkijä.
Kaikki täällä vähänkään piipahtaneet ovat havainneet, ettei tämä mikään muotiblogi ole, eikä trendeistäkään  ole tietoa mutta kun tänään puutarhuritar vaihtoi kesäkuosiin niin pakkohan se on jo kuvan kanssa jakaa.Valkeus on valttia!
 Suosittelen muuten kaikille puutarhahatun hankkimista. Mitä isompi, sen parempi. Ulkonäöstä kannattaa tinkiä vilpoisuuden hyväksi. Mikäli saa molemmat, aina parempi. Oma hattuni tarttui mukaan aikoinaan KapVerden reissulta,  pienessä pakkoraossa, enkä ikinä voinut kuvitella, että siitä tulee oikein käyttövaate mutta näinpä vaan, muutaman vuoden päästä, sitä pyöritään pitkin pihaa valkoisessa hellehatussa. Valkoiset vaatteet ovat muutenkin aivan ihana pihatöissä, paitsi..  - Mutta täytyyhän vaatteita pestä muutenkin ja kun muutaman kerran huhkii tummemmassa vaateparrassa paahteessa, niin valkeat työvaatteet alkavat kummasti kiinnostaa. Ja rakkaast ystävät - laittakaahan suojakertoimia ihollenne kun puuhastelette ulkoilmassa. Terve ja kaunis päivetys tarttuu kyllä mutta palaneesta ihosta voi saada vuosikausiksi ikäviä ja vaarallisiakin vaurioita.
ps. Viljelylaatikoilta kuuluu ihan hyvää. Taimenalkuja pilkistää ja retiisi näyttää oikein innostuneen.
Retiisi on jo hyvässä vauhdissa.

maanantai 21. toukokuuta 2012

Uutta visua

Sivulle saatiin uusi kuvapalkki, kiitos Rakkaudella Hannan! Hanna on monesti ilahduttanut meitä monin tavoin, kuten hänen koko perheensäkin. Siitä ja uudesta kuvapalkista, kiitos!

perjantai 18. toukokuuta 2012

Tunnustan kaiken - ja vielä vähän lisää

Pihalla on niin tuulista, että tukka meinaa lähteä päästä, joten saan hyvällä omalla tunnolla olla sisällä ja kirjoittaa muutaman rivisen näille sivuille. Kevät saa ihmiset ilmiselvästi blogimaailmassakin aktivoitumaan, koska tuntuu, että haasteita ja tunnustuksia risteilee yhdessä jos toisessakin blogissa. Rakkaudesta Vironperään Ireneltä sain maininnan Monipuolisen bloggaajan palkinnon -yhteydessä, mikä tietysti ilahduttaa suuresti. Kevään edistymistä kannattaa seurata myös Irenen blogin kautta, koska jo tästä alkukeväästä voinee päätellä, ettei kukkaloistosta tule olemaan puutetta.
Mitä taas tähän meidän blogiimme tulee, niin kun on muuttanut uudelle paikkakunnalle, uuteen asumismuotoon ja arkeen niin sitä väkisinkin tulee kirjoitettua vähän sitä sun tätä. Talvella tapahtuu enemmän sisällä ja kesällä ulkona. Blogi toimii tietysti myös muistojen tallentajana mutta on siitä ollut iloakin kun on huomannut, että teitä lukijoita on tänne jostakin löytänyt ja onhan kommenttejakin aina kiva lukea.  Mutta nyt siis tunnustan kaiken ja vastaan 11 kysymykseen, 

1. Mikä asia sinua eniten ilahduttaa omassa elämässäsi juuri nyt? Kyllä se taitaa olla yleensäkin valoisuus. Se, että elämää ajatellessa tuntuu itsestä valoisalta ja toiveikkaalta. 
2. Mikä on suurin intohimosi? En taida olla yhden intohimon ihminen mutta kyllä sitä toivoo, että koti ja piha välitellen alkaisivat muotoutua omannäköisiksi. Myös kirjat ja kultuuri kiinnostavat.
3. Minkä kirjan ottaisit mukaasi autiolle saarelle? Tässä kohdassa heti jumiuduin. Pitäisikö sen olla retkeily/eräkirja vai pitäisikö valita jokin tarpeeksi paksu, jota voisi lukea uudelleen ja uudelleen.  Monet kirjat ovat kolahtaneet mutta Aution Saaren Kirjaa en osaa nyt valita.
4. Mitä luet, kun hellepäivänä istut ulkona lukemassa? Mitä milloinkin mutta ehdottomasti varjossa. Puutarhakirjoja, -lehtiä, romaaneita, tietokirjoja... Se voi olla mitä tahansa. Ainoastaan dekkarit eivät ole tuntuneet löytävän käsiini viime vuosina. Ehkä nyt ei ole niiden aika, tai sitten olen vain kokonaan lakannut välittämästä kuka kenetkin murhasi ja millä keinoin. 
5. Mistä esineestä et koskaan haluaisi luopua?Kaikki esineet ovat loppujen lopuksi vain esineitä ja kaikesta voisin luopua.
6. Lempikukkasi? Ehkä kauneus tosiaan on katsojan silmissä ja kaikki kukat näyttävät kauniilta kun niitä katsoo. Muotoja ja värejä on niin paljon, ettei yhtä ylitse muiden löydy. Kaiken kaikkiaan kukat ovat lempiasioita.
7. Lempiyrttisi? Ennen se oli ehdottomasti basillika, koska en yhtä runsaasti käyttänyt mitään muuta. Viime aikona meillä on myös herätty persiljan monikäyttöisyyteen. Mietinkin miksi persiljaa ei käytetä enemmän Suomessa. Kaiken kaikkiaan yrtit kyllä ovat ehdoton osa ruokaa ja meidän pitäisi tsempata niiden talvikasvatuksessa.
8. Jos olisit eläin, mikä eläin olisit? Aurinkoisella kivellä pötköttelevä norppa. (tai utelias mangusti?)
9. Mitä teet kaikkein mieluiten lomallasi? Se riippuu hieman siitä, minkälaista aika ennen lomaa on ollut. Hetkisten ja intensiivistenrupeamien jälkeen riittää kun saa levätä ja olla lähellä luontoa. Virkistäytyneempänä on mukava myös nauttia kulttuurista ja nähdä uusia asioita.
10. Mistä paikasta maailmassa pidät eniten? Kotiseutuni Loimaa on ollut aina sydänalaani liikauttava kaikkine  yksinkertaisuuksineen ja savipeltoineen. Muuten uskon siihen, että ihminen voi olla kotonaan missä haluaa sydämensäkin olevan.
11. Maa, vesi, ilma vai tuli? Ehdottomasti maa. Olen todella maanläheinen ihminen. Joskus liikaakin. Siksi tekee hyvää potkia itseään myös muiden elementtien pariin, joista myös nautin mutta pysyn herkästi oman turvallisen elementtini parissa. 
 Tässä hirmuiset tunnustukseni tällä kertaa ja taidan hetkisen pohtia omia kysymyksiäni ennen kuin heittelen haasteverkkoa eteenpäin. Kysymykset on tietysti aseteltava niin, että kaikki joutuvat tunnustamaan suurimpia (puutarha)syntejään. 

- No niin. Nythän tässä kävi niin, että vastasinkin vääriin kysymyksiin ja Irenen omat kysymykset jäivät ilman vastausta. Mutta eipä hätää, tässä uusi yritys;


1. Kuvaile kotiasi muutamalla sanalla
Boheemi, ihanasti rempallaan, meille tilava ja valoisakin
2. Mikä sana kuvaa parhaiten puutarhaasi?
Keskeneräinen
3. Miten lataat paristojasi parhaiten?
Lukemalla, urheilemalla, kirjoittamalla tai tapaamalla ihmisiä yhteisen kiinostavan asian äärellä
4. Lempipuusi?
Tunnen velvollisuudekseni vasta; haapa
5. Lempikuukautesi?
Huhtikuun ja toukokuun yhdistelmä
6. Mikä kotihomma on mukavinta mielestäsi?
Ruuanlaitto, vaikkakaan sitä ei pitäisi laskea koska pyykinpesut ja siivoamiset ovat kotiTÖITÄ, ruuanlaitto
on ennemminkin mukavaa tekemistä
7. Mitä rikkaruohoa kasvaa pihallasi eniten?
Helppo. Vuohenputkea. Tarvitseeko joku? Meiltä saa. Toivon, että bussilinnen hortoilijoita helsingistä tulisi
nyppimään sitä viherpestoihinsa ja tuoresalaatteihinsa.
8. Mitä sipulikasvia suunnittelet istuttavasi ensi syksynä?
Oikea vastaus on tietysti "kaikkea!" Pihallahan mikään ei riitä eikä ole tarpeeksi. Voi sitä iloa sitten kun
yrittäämuistella, että mitä tuli minnekin istutettua ja kevään tullessa, sen sitten vain näkee.
9. Lempirunoilijasi?
En taas osaa nimetä yhtä, enkä ylitse muiden mutta pitämiäni ovat esimerkiksi: Kai Nieminen, Aulikki
Oksanen, Anja Erämaa
10. Minkä historianhenkilön/kirjansankarin nahkoissa haluaisit viettää yhden vuorokauden?
Paha. Tätä pitäisi miettiä hetkisen mutta..olisihan se hienoa olla vaikka Martin Luther King pitämässä "I have a
dream" puhetta.
11. Lempilintusi? Kun kurjet lähtevät syksyllä ja saapuvat keväällä, on se merkkinä ajan kulusta. Että me kaikki elämme tässä samalla palolla, samaa aikaa "ja taas on tullut aika".


Toivottavasti nyt meni oikein, ja toivottavasti jaksoitte lukea.



torstai 17. toukokuuta 2012

Taimia ja kukkia

Tänään aamulla bongattu kukkija. Kirsikka?
Ihana "Maija Mehiläinen" kävi tuomassa taimia oikein Klaukkalasta saakka. Nyt alkaakin hirveä stressi, että saa hyvin hoidetut ja kasvatetut taimet kukoistamaan ;)
Täytyy myös esitellä viime viikonloppuna Turusta, tai oikeastaan Kaarinan puolelta, saatu sisänokkonen. Kummipoikani äiti antoi sen minulle ruukkuineen päivineen, kun vain ihastelin sen väriä - ja kaunishan se onkin mutta en minä sitä tarkoittanut, että minun pitäisi se saada. Toisaalta ystäviltä, uusilta ja vanhoilta, on mukava saada kasveja ja taimia. Samalla niitä hoitaessa ja kasvattaessa tulee ajateltua myös lahjoittajaa.
Selleriä ja tomaattia Maijalta.
Nokkonen Kauselasta.

tiistai 15. toukokuuta 2012

Toiveikas toukokuu

Ukonhattuko se sieltä tulee?
Olen jäämässä tappiolle vuohenputkelle mutta samaan aikaan ymmärrän, että koska meillä ei ole "viivasuoraa ja viimeisen päälle laitettua" puutarhaa tai pihaa niin tällä nyt mennään. Meistä kumpikaan ei ole mikään himonyppijä ja tänä keväänä on mennyt nyt jo useampi tunti/päivä rikkaruohojen kaitsemiseen.
Mutta sen on ainakin oppinut, että uusi kukkapenkki pitää perustaa huolellisesti. Enkä kyllä sekoittaisi mitä tahansa multaa uusien istutusten joukkoon. Muuten käy niin, että penkistä puskee kaikkea muuta kuin sitä mitä on tarkoitettu.
Vaikka toukokuu on ehdottomasti kuukausien aatelia, hieman lämpimämpi olisi voinut välillä olla. Toki sitä voi pukeutuakin kelin mukaan mutta sitä haluaisi jo kyykkiä pihamaalla pelkällä hupparilla, eikä enää kaivaa talvitakkia kaapista kun sen on sinne jo toiveikkaana laittanut. 
Lemmikit ja esikot ovat nähtävästi niitä jotka raivaavat itselleen tilaa, eivätkä pienestä hätkähdä, sillä kumpaakin on tulossa nurmialueellemme hillitön määrä. Muutama on eksynyt jopa kukkapenkkiin, josta joudun ne kyllä nostelemaan vapaimmalle kukkimismaille, muuten koko penkissä ei ole muuta kuin noita kahta kasvia.

 Riehaantunut pikkusydän, vieressä vahvasti kasvava kultapallo sekä pikkuruinen arovuokko oikealla.

Pionit näyttävät paikkaansa tyytyväisiltä.

torstai 10. toukokuuta 2012

Luomumunia omalla pihalla


Voi itkujen itku - tänään löytyi pihalta sorsanpesä. Eikä sorsaa näy missään. Lienee joko lähtenyt rauhallisemmille pihamaille tai sitten on käymässä hakemassa itselleen haukkapalaa. Toivon jälkinmäistä.
Luulimme jo sorsan kokonaan lähteneen kun sitä ei näkynyt ja kaikenlisäksi tuo "pesä" on aivan istutuslaatikkojemme vieressä, jossa juuri puuhastelimme, joten ei sekään maailman rauhallisin ja hiljaisin paikka ole.
Sinisorsa pesii suojaisaan paikkaan tekemässään pesässä. Laji munii huhti-kesäkuussa 2–10 vihertävänharmaata munaa ja hautoo niitä noin kuukauden. Poikaset ovat lähes kuoriutumisestaan saakka uimakykyisiä. Lentokyvyn poikaset saavuttavat kahden kuukauden ikäisinä, johon saakka emo huolehtii niistä.
Olen myös jo lukenut, että sorsa voi elää melkein kaksikymmentä vuotiaaksi ja että sillä harvoin on salmonellaa. Sorsa syö myös vesihyönteisiä ja selkärangattomia matelijoita, joten toivon sen näkyvän myös etanakannassamme(joita M ystävällisesti keräsi pienen pussillisen pihamaalta kuleksimasta).Mikäli siis sorsa nyt on väen vänkää tullut jäädäkseen meidän pihallemme, ja nyt jo melkein alan toivoa sitä, koska tuntuisi ikävältä katsella hylättyä pesää munineen...

Luontoportti: Sinisorsa

tiistai 8. toukokuuta 2012

Kevät kylvöt suoritettu

Eilen suoritimme viljellyshommia eli laitoimme siemenet ja perunat multaan. Järkevä olisi odottanut vielä muutaman viikon mutta kokeilemme onneamme. Lavaseinusta on aika suojaisessa paikassa ja hallaharsoakin löytyy. Sisällä idättäminenhän meillä meni tänä vuonna täysin plörinäksi. Mikään ei itänyt. Ensi kerralla pitää tuijottaa kuukalenteria hieman tarkemmin.
Perunan lisäksi laitoimme kukkakaalia, erilaisia yrttejä, sipuulia ja salaatteja. Erityisen paljon toivon mangoldin onnistuvan. Yrtit saivat omaan "kehikkoonsa" seurakseen samettikukan siemeniä, jospa se sitten tuoksullaan karkottaisi innoikkaimpia tuholaisia.
Tomaatit vielä puuttuvat. Taimet pitää hankkia ja tilaa jäi vielä muutamalle kesäkurpitsallekin. Vielä kun hieman kiireellä tehtiin, niin myös nimilaput unohtuivat. Seikka jonka löydämme edestämme vielä monta kertaa kesän aikana.



maanantai 7. toukokuuta 2012

Vuorenkilpi (Bergenia crassifolia) kukassa

Kevättaskuruoho(Thlaspi caerulescens syn. Thlaspi alpestre)




Vuorenkilpi (Bergenia crassifolia)

Keväänmerkkejä on pakko välillä pysähtyä  katsomaan. Vaikka kevät onkin ollut viileähkö muutamia lämpimiä päiviä lukuun ottamatta, näkee oksistojen silmujen kasvamisesta, miten hurjaa vauhtia mennään eteen päin. Koivut alkavat vihertää, syreeneissä, ruusupensaissa ja angervoissakin on jo huomattavast silmut tai lehdykät.
Kevään edistyminen näkyy myös pihalla. Juuri kun sen on saanut siivottua, ilmaantuu kasa. Jos se ei ole risukasa, on se lautakasa - ja jos ei ole lautakasa niin sitten siinä on pöllinpalasia. Ja hyvä, että onkin. Kyllä se talvikin sieltä taas tulee ja lämmönlähteitä kaivataan.

torstai 3. toukokuuta 2012

Seuraavaksi purkuhommissa

Alkukesää 2011
Vappu meni pihassa puuhastellessa. Ja seurustellessa. Helsinkiin ja "kotikulmille" oli pieni ikävän häivähdys, mutta ei niin paljoa, että se olisi saanut pakkaamaan vappurepun ja suuntaamaan Kaivopuistoon piknikille. Oma piha oli aurinkoinen ja naapurista löytyi iloista grillausseuraa. Oli mukavan leppoisaa rauhassa touhuta, ja saada jotain pientä aikaiseksikin. Tekemistä riittää ja vaikka kevät on vasta aluillaan, on takaraivossa kuitenkin ymmärrys siitä, että hyvät kelit eivät ole ikuisia, ja silloin kannattaa tehdä kun siihen on mahdollisuus ja aikaa.
 Pihallamme on ollut eräänlainen "puutarhakatos". Tummaksi käsitellystä laudasta, muovikupukattoineen. Viime kesänä sen alla säilytettiin muutamaa pöytää mutta kertaakaan se ei ollut käytössä. Asiaan vaikutti katoksen ahtaus, sen tumma väritys ja jo hieman lahoamaisillaan olevat laudat. Niinpä rakennelma sai purkutuomion.
Purku alkaa
Nyt kriikuna- ja omenapuiden alusta avartui ja näyttää aivan erilaiselta. Se ei olisi hassumpi paikka vaikkapa pienelle kahvipöydälle. Kunhan puut saavat lehdet, siimes saattaa olla houkutteleva idyllinen vehreänä varjoineen.



Puolessa välissä..

Jäljellä enää vain lattialaudat

tiistai 1. toukokuuta 2012

Elämää altaalla - Osa II


Olin jo vaihtamassa aihetta toukokuuhun tai edes vappuun mutta kuinkas kävikään. Sorsa tuli taas  takaisin, ja jäi. Yleensä parin tunnin piipahdus on riittänyt mutta tänään altaalla olo tuntui maistuvan. Ryhdistäydyimme ja aloimme ottaa pihaamme hiljalleen haltuumme. Tai no, yleensä vahvahermoisempi haki kaurahiutaleita. "Niitähän ne sorsat syö."
Yhteiseloa jatkui pitkälle wappupäivään. Vieraita tuli ja meni. Naapurissa ja meillä.
Aina ihmisen ohi mennessä Sorsanen jähmettyi. Meni piiloon patsaan taakse ja näytteli liikkumatonta. No mikäs siinä sitten. Ei meistä kumpikaan ole mikään lintujen hätyyttelijä. Sitäpaitsi oli jotenkin liikuttavaa kun ajoi autolla pihaan lyhyen poissaolon jälkeen, ja Sorsanen nosti päätään katsoakseen "kuka tuli?". Ymmärsin heti ettei tähän pidä totuttautua.
 Mutta sitten tuli taas Talolaisten ja Luonnon kohtaaminen.  Naapurin koira Elvis, pääsi vapaaksi - kiitos ystävällisen leikkikaverin Tumpin (3 v.) ja Elvishän ryntäsi suoraan meille ja lammelle. Mikäs sen innostavampaa kuin elävä sorsa metrin päässä?? Ei mikään.
Aiemmin olimme spekuloineet, että sorsa tarvitsee pitkän kiitoradan. Ei tarvitse. Kun Elvis ei tuntunut ymmärtävän tarpeeksi pitkästä hajuraosta varoitusrääkäisyistä huolimatta, otti Sorsa niin sanotusti siivet alleen ja lähti kevyesti lentoon.
Jotta asia ei tuntuisi liian yksinkertaiselta, naapurien ystävä kertoi meidän pihalta lentäneen sorsapariskunnan. Aikaisin aamulla. Eli onko niitä nyt kuitenkin kolme?