maanantai 22. elokuuta 2011

Seuraava projekti

Levytyksen takaa paljastunut
peiliovi.
Spa-huoneemme katto...
No nyt se sitten alkaa. Kylppärin kuntoon laittaminen. Johan se siinä onkin ollut auki revittynä yhdeksisen kuukautta. Eihän se näin kesäaikaan ole haitannut mutta pikkaisen oli viileää talvella kun eristeet puuttuivat ulkoseinän puolelta.
Kylpyhuoneen sisäinen olemus ei ole kirkastunut tässä kuukausien aikana sen kummemmin. Ainoastaan se, että "ikkuna eli luonnon valoa" kyseiseen tilaan olisi erittäin jees juttu. Ammehan meillä on sinne hankittuna mutta epäillen, että jossakin vaiheessa siihen voi kyllästyä, esitin toiveen, että suihku asetetaan, niin että sen voi tarvittaessa muuttaa suihkunurkkaukseksi. 
Ikuinen optimisti
ilmakylvyssä.
Eikä mikään ole niin monimutkaista kuin yksinkertainen. Samassa hötäkässä pitäisi päättää mitä voi tehdä keskelle seinää mätkäistyille "välieteis"vesiputkille, mitä kautta vesi yleensä tulee, koolataanko seinä, lisätäänkö villaa, vedetäänkö kellarin kautta ja tarvitaanko yläkerrassa nykyistä vesipistettä, uusitaanko putkia, avataanko lattia - ja varmaan jotkut kaakelitkin olisi hyvä valita.

lauantai 20. elokuuta 2011

Voihan katon maalaus

Voihan katto katon katto..eli ulkokaton maalaus. Viikonloppuna olin vierailemassa kummipoikani luona Turussa, ja paikalle saapui ilokseni myös toinen kummi paremman puoliskonsa kanssa. Ilahduttavan jälleennäkemisen loppupuolella tuli puhe katon maalauksesta. Erityisesti peltikaton maalauksesta näin elokuussa. Yhdestä suusta näiltä maalauksesta huomattavasti enemmän tietäviltä tuli tuomio: "Ei voi enää maaltata. Jos maalaatte, ei tule hyvä." Tämän lisäksi entinen maalarimestari lähiperheestä oli aiemmin kesällä todennut ykskantaan ettei omaa taloaan ainakaan maalaisi enää näin myöhään.
No. Niin. Kesäkuussa asiaa miettiessämme tuntui, että elokuu on vielä kesää. Heinäkuun helteillä ajatus peltikaton maalauksesta tuntui myös liian kuumottavalta. Mutta viime viikkojen muutos säässä ei ole mennyt ohi meiltäkään. Ikkunoissa on ollut aamuisin jo ohutta kastehuurua ja kukat ovat märkiä aamukasteesta töihin lähtiessä. Näitä seikkoja olen kyllä katsellut pieni koputus takaraivossa.
Katto piti maalata ensi viikonloppuna. Voi olla, että paistaa, voi olla että sataa. Mietimme asiaa vielä. Katto tarvitsee kipeästi ruosteeneston ja maalauksen. Olisi ollut mukava saada se valmiiksi ennen syyssateita ja talven tuiskuja. Mutta mukava ei ole tarpeeksi painava syy, jos on mahdollista, että homma menee pipariksi ilmankosteuden vuoksi. Muutama päivä tässä on aikaa pohtia mutta luulenpa, että otamme aikalisän ja laitamme tähtäimen ensi toukokuulle.

sunnuntai 14. elokuuta 2011

Valoa lukeville

Sisäkuvat olleet vähissä, myönnän ja kyllä niihinkin tässä syksyn mittaan tulee korjaus. Kaikki on vaan niin..vaiheessa. Aivan pikkuruisia muutoksia asioita tapahtuu ja huomaan, että isompia saa liikkeelle, kun tulee se päivä että "juuri nyt ja tällä hetkellä vain riitti". Silloin motivaatiota, energiaa ja aikaa löytyy.












 Mutta nyt siis sisäkuvaa. Sisustaminen on jäänyt ja olemme sinnitelleet kaiken epämääräisen keskellä, koska pinnat on tehtävä ennen kuin kannattaa miettiä mitä niiden kanssa. Mutta yksi asia on puolessa vuodessa alkanut sattumaan silmiäni ilta illalta enemmän  - makuutilamme lamput. Kumpikin täysin eriparia ja eri tyyliä. Eikä aikaakaan kun tulin pisteeseen, että "nyt ne kyllä saavat lähteä ja tilalle on tultava jotain muuta."
Olin kyllä pitkään kahlannut huutonettiä ja keltaistapörssiä, toiveissa löytää edulliset retrolamput. Tuloksetta. Olin myös vilkuillut kalliimpia vaihtoehtoja mutta järjen kanssa turvauduin Ikeaan ja Basisk-lamppuun. Vähän puolivahingossa. Huomioni kiinnittyi erityisesti lasipuhallettuun kupuun sekä luonnolliseen puunväriseen lampunjalassa jalustaan. Metalliset möhkäleet ovat alkaneet näyttää niin..möhkäleiltä. Ainut moka mikä noiden lamppujen kanssa kävi, oli korkeus. Ikeassahan ne olivat esillä pienellä korokkeella, joten nehän tuntuivat "juuri oikean korkuisilta". Kotona koottunahan ne sitten osuivat hippasen mataliksi. No, ensi kerralla pitää olla hieman tarkempana. Mutta joskus se arki on pienistä asioista kiinni. Vaikka muu ympäristö on mitä on, ainakaan valaisimet eivät aiheuta kierroksia.

tiistai 9. elokuuta 2011

Kylmäullakon ikkunan korjaus

Tänään oli vuorossa kylmäullakon ikkunan korjaus.
Ei muuta kuin Säästötalo Latvalaan hakemaan lasileikkuria ja siitä se sitten lähti etenemään.

Ensiksi ikkunanpokat pöydälle ja varovasti listat irti, niin että rikkinäisen lasin saa helposti pokista pois. Pokan mitat ylös ja ei muuta kuin lasin leikkuuseen.
Lasi kannattaa puhdistaa ennen leikkaamista ja leikkurin terää suositellaan kastamaan öljyssä.
Tietenkin ensiksi muutama harjoitusveto muistin virkistämiseksi miten homma toimii ja sitten itse lasiin.
Lasi oli jäännös jostain edellisen omistajan vanhasta taulusta, joka oli myös pikkaisen saanut jossain vaiheessa osumaa. Mutta ei se mitään kun lasissa ei heittoa ollut paljoa niin pokan ja lasin väliin saa tehtyä pikku kiilat niin ettei lasi pahemmin hölsky.
Ennen naulaamista vielä pieni sovittelu, että kaikki listat sopivat paikalleen lasin ja kiilojen kanssa. Naulatessa kannattaa muistaa että lasi menee helposti rikki jos vasara jostain syystä vähän lipeää. Itse päädyin pyyhkeeseen ja tällä kertaa se riitti ja ei muuta kuin ikkunat paikoilleen.











torstai 4. elokuuta 2011

Vielä vihertää

Heiii, kiva nähdä, että tänne on tullut uusiakin lukijoita, ja yhtä kivaa, että jo paikalle aiemmin löytäneetkin ovat pysyneet mukana. Kommentoikaa ihmeessä näitä juttuja, ihan mitä mieleen vai tulee. Kynnys on asetettu matalalle.. ;)
Näitä pihajuttuja riittää vielä tovin - koska elokuuhan tässä vasta alkoi mutta - älkää olko huolissanne. Olemme muutaman viikon päästä siirtymässä sekä, kattomaalauksen sekä kylpyhyoneen kunnostuksen pariin. Kummastakin tunnun tietävän aivan yhtä paljon - ja kummankin onnistumisesta minulla on tällä hetkellä varsin saman suuntaiset odotukset..

Mutta sitä ennen vielä viiniköynnöstä(kyllä, taaaas) perunaa ja muutenkin kasvimaata. Tietenkin palan myös halusta kertoa, miten saimme raivattua pusikkoa autotallin toistesta reunamasta. Erittäin jännittäviä postauksia luvassa siis!
 Perunamme onnistuivat niin loistavasti, että harmittaa, ettemme laittaneet niitä enempää. Vähän myös surettaa, kun niitä on enää niin vähän jäljellä. Pinkistä Rosa-perunasta on tullut jo ruokahetken suloistuttaja. On ollut ilo hakea ne tuosta muutaman metrin päästä, pesaista - ja kokea onnistumisen iloa. Pienestä se syntyy.  Samaa iloa ovat tuottaneet salaatit ja persiljat. Salaattia onkin tullut niin runsaasti ja vahvalukuisena, että olemme lahjoittaneet sitä lähiympäristölle. Aivan tilaamatta ja pyytämättä. Mutta onhan ruuassa ja sen lahjoittamisessa myös jotain sympaattista. Minusta on ainakin ihanaa saada lahjaksi kalaa, tai leipää tai sieniä - ja kyllä sitä arvostaa tosi paljon, että toiset ovat nähneet vaivaa ja vielä syödessäänkin muistaa mistä antimet ovat tulleet.
Mutta kerrotaanpa myös sitten niitä haastepuolia niidenkin lohdutukseksi, joilla myöskään kaikki eivät ole kasvimaiden kanssa menneet putkeen. Esim. minulla ei itänyt yksikään papu, ei siis yksikään. Tunginpa niitä sitten purkkeihin tai maahan. Eikä ensikertalaisen ollut helppo erottaa rikkaruohoja kylvettyjen kasvien aluista, joten välillä koko maa näytti hieman..hmm..vallatulta. Tosin muutamia viikkoja vähän myöhässä saimme sen taas kitkettyä vähän parempaan ruotuun mutta kasvimaan kanssa pitäisi olla kyllä melko tiiviisti puuhastelemassa, jos haluaa erinomaisen tuloksen, ja siihen ei parin viikon poissa olo oikein auta.