keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Kesää odotellessa...

Töiden keskellä törmäsin oheiseen kuvaan. Se puhutteli minua heti. No ihme, voi olla että esim. naama punaisena kasvimaata kitkevä epätoivoisen näköinen wanna-be-viherpeukalo -kuva ei olisi puhutellut läheskään yhtä paljon. Mutta ollapa kesä ja tuollainen keinu..lämmin tuulenvire iholla ja poutapilvet taivaalla..
Harmonia kaluste on uskaltanut ehdottaa suomalaisille, että puutarhakeinuun on sallittu jopa ihan nukahtaa.

tiistai 22. maaliskuuta 2011

Lisää siemeniä!

"Mistä näitä siemeniä oikein tulee..?" No postilaatikosta tietysti. Ainakin meillä.  Eilen tulivat nimittäin hyötykasviyhdistyksen siemenet. Tilaaja totesi: "Onpas niitä paljon..". No, kaikki siemenistä ja kasveista innostuneet tietävät, että usein tilatessa saattaa iskeä innostus, joka kitkiessä laantuu.. Tosin, meillä ei tätä kokemusperäistä tietoa vielä liiemmilti ole, koska aloitamme vasta ihka ensimmäistä puutarhurikevättämme. Mutta eivätkö ole ihanat ja houkuttelevat pakkaukset?
Kasvien suhteen meillä näyttäisi jakaantuvat kiinnostus selkeästi. Toiselle hyöty ja toiselle huvi. Vaikka varmasti tulemme kevään ja kesän mittaan kumpikin kuokkimaan kumpienkin kimpussa, tilasi talouden miespuolinen hyötykasvimme ja vain silmän iloksi tarkoitetut kasvit jäivät ns. helmallisen huoleksi.
Nyt sitten vain kiireen vilkkaa istusohjeet ja purkit esiin..

torstai 17. maaliskuuta 2011

Rakennustarkastaja soittaa takaisin

Aivan mahtavaa, rakennustarkastaja soitti. Olin lähettänyt hänelle jo yli viikko sitten ystävällisen sähköpostiviestin, että kävisikö mitenkään, että voisin soittaa jonain sovittuna aikana, kun olen ollut viime aikoina varattuna varsinaiseen soittoaikaan. Heillehän on siis mahdollista soittaa vain kahtena päivänä viikossa, kahden tunnin ajan - ja soittaja on juuri silloin ollut sidottuna omiin töhinsä. En koskaan saanut vastausta sähköpostiini mutta yllättäen tänään tarkastaja soitti sitten minulle päin. Kovasti kiittelin.
Halusin vain ystävällisesti kysyä, ennen kuin lähdemme reuhtomaan ympäri kyliä puuttuvine papereineen, että mitäköhän papereita kylppäriin uuden ikkunan tekemiseen vaaditaan, kauanko luvan saaminen kestää ja mitenköhän siihen noin niin kuin yleisesti suhtaudutaan.
Vastaukseksi tuli, että käsittelyaika on noin kuukausi, hinta tulee jäämään alle kahden sadan, parit julkisivupiirrustukset ja lainhuudatustodistukset yms pitää olla mukana, eikä siihen nyt kovinkaan nuivasti suhtauduta jos ei ole kyse suojellusta rakennuksesta. No niin. Nyt sitten hakemaan ikkunalle piirtäjä ja selvittämään muut kustannukset.

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Ristiriitainen pihakaveri


Älkää huoliko, kyllä tänne on tulossa vielä remonttitarinaakin, ja rutkasti, mutta sitä ennen pari riviä uudesta pihakaverista. Kaikkihan on meille uutta. Mitä kasvaa, tai ei kasva, missäkin, mistä aurinko paistaa ja mikä osa on varjossa mihinkin aikaan päivää. Sama homma lintujen kanssa. Etenkin kun niitä ei tunnista. Tai kyllähän talitintin tunnistaa mutta noloudekseni joudun tunnustamaan, että esim. närhi ja tikli jäivät tunnistamatta. Nyt toki tiedän kyseiset lajit.
Ja hyvinkin olen tunnistanut tämän uusimman tuttavuutemme oravaksi. Elämme uuden tuttavuuden kanssa hieman ristiriitaisia päiviä. Mielestäni oravankin toki tarvitsee saada ruokansa mutta en pidä sen ahmattimaisesta tavasta ryöstää talipalloja tai tyhjentää koko lautaa, niin ettei kenellekään muulle jää mitään. Orava myös "suunnilleen" muistaa minne kätkönsä perustaa mutta ei välttämättä löydä niitä kaikkia uudelleen. Tämä sankari ei myöskään pienestä hätkähdä. Töihin lähtiessäni aamulla sanoin  pihalla"Ollille", että voisiko mennä välillä muualle, että muillekin jäisi syötävää - tyyppi ei liikahtanutkaan vaan tuijottaa napitti tiukasti takaisin - samaan aikaan kun suu puputti pähkinää minkä kerkisi. Katsotaan..

sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Kaappia ja huonekalutetristä

Kaappi löysi uuden kodin
Suurin osa tavaroistamme on vielä varastossa, koska rauhassa katselemme ja tunnustelemme mikä huone tuntuu miltä ja minne mikäkin sujahtaa. Mutta jos ollaan aivan käsi sydämmellä ajattelen sitä roinakaaosta piharakennuksessamme, niin suurin osa siitä on a) epäjärjestelmällisesti organisoitu, ja siitä syystä ei houkuttele penkomaan ja b) ehkä jo aikansa palvellut ja odottaa vain pääsyä kirpputorille ja "hei,hei, - laatikkoon"...
Selaan säännöllisen epäsäännöllisesti huuto.nettiä. Aiemmat kokemukset ovat olleet hyviä ja olen itsekin laittanut kiertoon muutamia tavaroita sitä kautta. Nyt bongasin ilmoitusten joukosta astiakaapin. Tarjosin siitä hieman laiskahkosti, koska minun ei ollut mitenkään pakko saada sitä mutta se oli juuri sopivan kokoinen ja värinen, ja toimisi loistavasti joko astia- tai liinavaatekaappina. Myös lähtöhinta oli kohtuullinen. Ja niin siinä kävi, että huutoni voitti, ja perjantaina kävimme Vantaan Ilolasta hakemassa kaappin uuteen kotiinsa. Myyjä kertoi, että oli aikoinaan ostanut kaapin Mannerheimintieltä perikunnalta ja nyt kun he ovat muuttaneet uuteen kotiin niin kaappi ei enää oikein sovi sisustukseen. Huuto.netin palautteeseen hän oli vielä kertonut, että kaappi pääsi nyt ikäiseensä seuraan. Hymyilytti. Uskon hänen tarkoittaneen taloamme.
Eilen kannoimme yhdessä tuumin kaapin sisään ja jouduin irvistämään kerran jos toisenkin. Ensinnäkin nuo kunnolliset puukaapit painavat, ja toiseksi..olisi todellakin syytä mennä kuntosalille, sillä sain koko ajan pelätä, että otteeni irtoaa, koska ruista ei tuntunut olevan riittävästi ranteissa. Huh huh! Mutta sisään se saatiin ja jopa siirrettyä pariinkin eri paikkaan.
Samaan syssyyn pyöritimme(kirjaimellisesti) ruokapöydän toisesta huoneesta toiseen huoneeseen ja siirsimme oleskelu- a.k.a. avotakkahuoneen huonekalut päinvastaiseen suuntaan kuin ne olivat. Ja hassua, nyt huone tuntuu paljon valoisammalta ja avarammalta.

lauantai 12. maaliskuuta 2011

Pikku puuhastelua

Kyllä lähtee!
Uurastaja vauhdissa
Aamu alkoi pienellä räntäsateella ja harmautena mutta lupausten mukaan kirkastui oikein aurinkoiseksi.  Lumen sulamisen voi melkein kuulla! Tai siis voihan sen, koska jatkuva solina kuuluu räystäiltä.
Rauhallisen kotipäivän kunniaksi aloitin kuistin tyhjentämisen.  Se ei ole ollut prioriteeteissä ykkösenä mutta valitettavasti näkyy ensimmäisenä kotiin tullessa ja viimeiseksi sieltä lähtiessä. Joten ei muuta kuin sinne dumpatut kylppärin vanhat kipsilevyt kantoon ja kaatopaikkakuormaan. Samaan aikaan Mikkis pöräytti sahan soimaan ja laittoi purkujätettä klapeiksi. Kaatopaikka kuormaan pääsi melkoisen hyvä määrä nurkkiin päätynyttä ja polttokelvotonta lastulevyä. En tule kaipaamaan. Ihan "valmiiksi" kuisti ei toki vielä tullut mutta nyt näyttää jo paremmalta.

Naapurin rakennuslupa

Ovi kello soi lauantaina aamupäivällä. Olimme kumpikin taas niin metsäläisen näköisiä kuin olla ja voi. Eteinenkin oli, luonnollisesti, sekaisin ja tukka enemmän tai vähemmän kampaamatta. Tulevat naapurit olivat tulleet pyytämään nimiä rakennuslupapapereihin. No, ainakin näkivät kerralla minkätyyppisten ihmisten naapuriin rakentavat, niin ei  myöhemmin tule turhia pettymyksiä.
Täytyy myöntää, että vähän harmittaa, että tien toisella puolella alkaa kesäkuussa rakennustyömaa. "Asia ei luonnollisestikaan minulle kuulu" mutta olisi ollut ihanaa, jos paikalta purettu puutalo olisikin jäänyt siihen, ja alue olisi pysynyt enemmän rintamamiestalomaisena. Mutta minkäs teet. Täytyy tutustua papereihin. Tuskin meillä mitään huomautettavaa on, vaikkakin katse osui heti kohtaan "mahdollisesti myytävä tontti..". Meidänhän piti muuttaa maalle..eikä Suomen tiheimpään asutettuun erillistaloalueelle..

perjantai 11. maaliskuuta 2011

Kevät tuli, lumi suli...ja tikkaat irtos!

Ajoimme torstai-illalla kotiin melkoisessa tuulessa ja räntää satoi vaakasuoraan. Lähempänä kotia sade oli jo muuttunut lumeksi. Katolla oli taas lunta, piha oli valkoisena..ja kappas!..tikkaat olivat irronneet yläpäästä ja roikkuivat antennijohtoon kietoutuneena. Tuulen vinkuessa ympärillä, teki mieli painua suoraan sisään ja teeskennellä, ettei olisi nähnyt koko asiaa. Pimeys ja väsymys ovat huono motivaattori kohdallani, onneksi meillä on toinen joka jaksaa ja jaksaa ja jaksaa..näitä ulkohoidollisia haasteita.
Niinhän siinä sitten kävi, että ensin tulet pönttöihin, voileipää(höystettynä Ruohonjuuresta ostetulla "salamilla")suuhun ja ulkovaatteet päälle. Mikkis piteli rappusia ja minä avasin muttereita. Enää ei väsyttänyt yhtään. Pikemminkin nauratti. Tulihan saatua happea koko päivän sisälläolon jälkeen, eikä sekään olisi naurattanut, että tikkaiden lisäksi katolta olisi tullut alas myös antennit.
Mutta kylläpä on pari yötä paukkunut nurkissa! Tuuli on myrskynnyt, lunta ja jäätä on tullut katolta alas oikein jyrinällä ja välillä olen jo luullut koko katon irtoavan. Mutta uni on tullut ja kun aamulla on herännyt, on kattokin vielä ollut paikoillaan.

tiistai 8. maaliskuuta 2011

Kauneus on katsojan silmissä

Kun laitoin Naistenpäivän kunniaksi saadut ruusut maljakkoon ja ihastelin hiljaa niiden herkkää kauneutta, huomasin taas kerran, että kauneus on hetkissä ja siinä, miten ympärillä olevaa maailmaa osaa katsoa. Kun arvostaa sitä mitä on, ei se mitä puuttuu pääse häiritsemään.


keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Pari päivää tuumausta

Sunnuntain sähkärivierailun jälkeen piti jatkaa tuumailua. Sähkäri tarjosi kahta vaihtoehtoa. Isoa uusimista tai pieniä vippaskonsteja. Koska oikominen on melko lyhyt tie, olimme kallistumassa siihen ns. oikeasti tekemiseen. Samalla alkoi kirkastua ajatus siitä ettei tehdäkään mitään "väliaikaista" pintaputsausta, vaan tehdään sitten kunnolla huone kerrallaan - mitä se ikinä tarkoittaakaan. Tai ainakin se tarkoittaa sitä, että tämän nykykuntoisen seinä/katto -pinnan kanssa on nyt vain pystyttävä sulassa sovussa elelemään.
Nyt kuitenkin muutaman päivän tauko ajatteluun, visiitti isoäidlle ja ensi viikolla tuulettunein ideoin ja tuntein. Joskus huomaa, että parikin päivää muissa maisemissa antaa vähän tarpeellista perspektiiviä.
ps. Tänään oli ensimmäinen alkukevään päivä. Kotiin tullessa oli suurin osa lumista tipahtanut katolta ja räystäiltä tippui vettä kotiin tullessa.