tiistai 31. maaliskuuta 2015

Samaan aikaan toisaalla

Juuri kun sain postattua valkoisia kuvia niin saankin laittaa perään vihertävää. Tai noh, ruskeanvihertävää. Ulkovarastomme vieressä seinustalla on muutama lavakauluksista kyhätty kasvatuslaatikko. Kävin sattumoisin kurkkaamassa, että kuinkahan paljon siellä on siivottavaa ja kunnostettavaa. Kröhöm, aika paljon. Viime kesänä ei peukalo tuntunut kovin vihertävän niin laatikot jäivät hieman vaillinaiselle hoidolle. 
Roskia ja rikkaruohoja siis löytyi mutta iloiseksi yllätykseksi yhdestä kulmasta kurkkasi myös ruohosipulia! Ei sillä ihan pääsiäislammasta vielä mausteta mutta hyvällä alulla kuitenkin. Olisin suojannut paremminkin, jos olisin ymmärtänyt, että sieltä jo nyt pusketaan.
Toisesta laatikosta pilkisti myös vihreää. Epäilen ja toivon piparminttua. Ne eivät oikein lähteneet viime vuonna kasvuun, eivätkä ole välttämättä talven kestäviäkään, joten olisi iloinen yllätys, jos tänä kesänä tulisi satoa.
Edit. 2.4. yllä oleva yritti lieneekin sitruunamelissa.

maanantai 30. maaliskuuta 2015

Maa valkoisena jälleen

Jos joku siellä pohjoisempana on jo haikallut näiden meidän etelän ihanien kevätkelien perään, niin voin lohduttaa: ei se ole täälläkään niin ihmeellistä. Märkää, räntä ja harmaata. Krokusta ja tulppaania yrittää puskea märän kinoksen läpi. Yläkuvassa näkyy vielä "tee-se-itse-sekalaisistutukseni" - ja onhan se aika lohduttoman näköistä. Niin se kai kuuluu vielä ollakin. Eiköhän kuukauden päästä tilanne ole jo eri. Pitäisi olla vielä vain tyytyväinen, ettei voi tehdä mitään. Nyt vielä vain odotellaan ennen kuin pääsee nyppimään ja seuraamaan kasvun ihmettä. Luulen muuten, että viime kesänä kävi moka ja sinipiikkiputki pääsi siementämään vähän sinne sun tänne. Nyt sitten keväällä näkee kuinka paljon taimenalkuja on, onko kenties koko kukkamaa vain sinisenään. Mehiläisillä tuskin olisi mitään sitä vastaan.
Saahan tuota lunta muuten vielä sataakin. Hyvä puoli on,  että pölyt putsaantuvat ilmasta ja maa saa vettä. Toivotaan parempaa ilmaa sitten vaikka pääsiäiseksi!


sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Uudet pepunaluset saunojille

Kevätmessuilla törmäsimme Lapuan Kankureiden osastoon ja eipä siinä kauaa mennyt kun tuli retkahdettua myös messutarjouksiin. Hyvä niin, koska samalla tuli ostettua  yksi syntymäpäivälahja ja pari joululahjaa(!).
Omaan saunaan löytyi tuo ylimpänä pitkä laudeliina ja neljä eri väristä peflettiä. Laudeliina on hieman "ei niin keväinen" mutta tykkään noista vahvoista väreistä ja raidat ovat todella kauniit. Pefleteissä sentään on mukavat keväiset värit ja ajattelin, että vierassaunojilla olisi helpompi erottaa mikä on kenenkin, kun eri värisiä. Erityisen hyvä mieli Lapuan Kankureiden osastolla jäi palvelusta. Samalla jäi ajatuksiin kytemään, että voisi myöhemminkin tehdä ostoksia heidän liikkeissään. Lapualla on kuulemma heinäkuussa vielä isot alennuspäivät. Suomalaista materiaalia ja käsityötä on mukava ostaa itselle ja antaa lahjaksi.

Kannattaa kurkata myös verkkokauppaan nyt 50% aletarjouksia täällä

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Kädetön apulainen - reippaampi tekijä

Joskus minua häiritsee olla kädetön. Ei usein, mutta toisinaan. Kun kerran ei ole siunattu kädentaidoilla, niin ei ole. Toki siinäkin voi kehittyä mutta ei minusta koskaan mitään seinänlevyttäjää tule. Tämä alustuksena siihen, että joskus haluaisi auttaa ja tehdä. Tarttua hommiin ja pistää hihat heilumaan. Jos ei osaa, niin joutuu toimimaan kannustusjoukkoina. Sekin on tärkeä rooli mutta vaatii myös kysynnän ja tarjonnan kohtaamista. Tänään se onneksi kohtasi. Taas pieni suuri askel nurkkausta eteen päin. Sekä kuvaaja, että laatoittaja tosin pohtivat, että "miksi tätä piti vetkutella näin kauan." Sen kun tietäisi.




torstai 19. maaliskuuta 2015

Kevään viimeinen päivä

Pekka Pouta sanoi tänään, että oli kevään viimeinen päivä. No, eipä siinä sitten mitään. Kivaa oli niin kauan kuin sitä kesti. Siitä huolimatta tälle päivälle osui pihan ensimmäinen sinivuokkobongaus. Tuntui, että kaikkialla muualla niitä jo olikin kurkistanut mutta ei meidän kriikunapuiden alla, vaikka vihreitä lehtiä jo oli runsaasti. Tänään niitä sitten vihdoin löytyi, tulleen kevään kunnaiksi, joten hieman harmi, että tämä päivä oli se viimeinen.
Krookusta pukkasi ruohon keskeltä jo alkuviikosta - apupuutarhuri päivysti tiukasti vieressä.

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

"Ai se keittiönnurkkaus?"

Joku on saattanut mietiskellä, että minkäköhän näköinen, siitä meidän uudesta, laatoitetusta keittiönnurkkauksesta tuli. No kerrotaanpa, ettei vielä minkään näköinen. Homma piti aloittaa hirveällä hopulla ja "vain latoa ne laatat siihen" mutta toteuttajaosapuolelta oli jäänyt miettimättä, että pitäisikö huuva sittenkin irroittaa, tuleeko laattoja entistä korkeammalle ja mitä hellan alaosalle tapahtuu, joten työmaa niin sanotusti seisoo - ja talo jatkaa elämäänsä sen ulkopuolella.
Hauskaahan tässä on se, että järkevästi piti tehdä tämä valmiiksi ennen kuin aloitamme yläkerran - ja kun tämä ei nyt etene, niin ei etene ylhäälläkään. Eikä sisähommia ainakaan edesauta, että kelit ovat lämpenemässä ja mieli alkaa taas haaveilla pihalle siirtymisestä. Mutta lohdutukseksi kaikille, jotka kamppailevat keskeneräisten hommien kanssa - ei sitä valmista tule heti kaikkialla muuallakaan.  

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Yllätyspöytä kiiltäväksi

Edellisistä kirjoituksista on voinut päätellä, että meille on kertynyt paljon tavaraa, eikä kaikki niinkään tarpeellista. Joskus sentään voi omassakin varastossa tehdä löytöjä. Eilen kaaoksen keskeltä silmiin osui vanha, pinnaltaan melko nuhruinen tupakkapöytä. Eipä hätää - vanha sukka käteen ja POL -kiilloitustuubi toiseen. Ällistyttävää ainetta - puhdasta tuli! Ei ehkä ihan noin vain sormia napsauttamalla mutta lopputulos oli vaikuttava. Pöytä suorastaan kiilsi ja pinnan heräsivät henkiin. Tummuneena urheilulliset kaiverrukset olivat menneet aivan ohi mutta nyt pöydästä tuli hieno. Toimivaa ainetta tuo POL.

"Metal Polish on jalometallin puhdistus- ja kiillotusaine.
Saksassa valmistettu POL Metal Polish eroaa muista kiillotusaineista merkittävästi, koska puhdistuksessa ei käytetä vettä.
POL Metal Polish kiillottaa peilikirkkaaksi kaikki metallipinnat. POL Metal Polish-kiillotusaineella voi kiillottaa mm. seuraavat pinnat: Kulta, hopea, alpakka, kupari, messinki, pronssi, tina, ruostumaton teräs, kromi.
POL Metal Polish antaa metallipinnoille pitkäaikaisen korroosiosuojan. POL Metal Polish poistaa viini- ja likööritahrat kiillotetusta pöydästä"

torstai 5. maaliskuuta 2015

Tavaraa, tavaraa...tavaraa..

Suuressa varastossa on puolensa - ja puolensa. Myös keskeneräisessä talossa elämisessä on puolensa - ja puolensa. Kun kaikki on vähän sinne päin, ei tavaroillakaan ole paikkojaan, vaan niitä säilötään sinne sun tänne. Aina tulevaisuudessa siintää suunnitelma, että "niitä sitten katsotaan kun päätetään ensin mitä minnekin tulee." Mikä toisinaan tuntuu olevan synonyymi ajankohdalle ei milloinkaan.
Tavaraa on kuitenkin kertynyt ja varma keväänmerkki on, että nyt siitä on pakko päästä eroon. Olen jo tunkenut nettiin osan kirppareille mutta meneehän siinä aikansa, että kysyntä ja tarjonta kohtaa. En myöskään intoile postitusten perään, niin yritän kierrättää mahdollisimman paljon ihan kotikunnan alueella mutta hidastahan se on ja kun inspiraatio iskee, kaikenhan olisi tapahduttava heti. Tänään sentään lähti viisitoista lautasta sekä punainen sohva nuorisotalolle aktiivisempaan käyttöön. Työpaikalle lähti myös laseja ja Mad men -henkinen cooleri.
Illalla on (taas) työlistalla varastorakennuksemme organisointi ja siivous. On siis kevät!

keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Retkahdus puutarhakirjoihin

Olen suuri kirjastofani. Olen tullut siihen tulokseen, että on aivan turha ostaa itselleen kirjoja, jotka saa ilmaiseksi lainattua. Säästyy varastoimisen vaiva ja kirjastoista saa vielä usein oikein hyvää ja ystävällistä palvelua. En siis suosi kirjojen ostamista, vaikka mielelläni muuten suomalaisia kirjallisuuspiirejä tukisinkin.
Aina pitää olla myös poikkeus, jos on sääntökin. Puutarja- ja runokirjoja voi hankkia aina. Niitähän tarvitsee käsikirjastoksi, eikä koskaan tietä milloin tarvitsee inspiroivaa puutarhavinkkiä tai runollista hetkeä arkeensa.
Tällä kertaa retkahdin Sinikka Piipon Suomalaiset Marjat (22,18 e) kirjaan. Olen kuullut paljon hyvää Sinikka Piiposta, joten odotukset ovat korkealla. Toiseksi heräteostokseksi valitsin Pihan ja Puutarhan pikkujättiläisen(17,27 e). Yli 600 sivuinen teos houkutteli paksuudellaan ja sadepäivinä on mukava lueskella, miten olisi pitänyt suunnitella, ennen kuin lähti tekemään.

Linkki: Sinikka Piippo 

"Kirjassa esitellään 33 Suomessa kasvavaa marjasukua, sekä viljeltyjä että luonnonvaraisia lajeja.
Teoksesta löytyy mm. marjojen viljelyn ja käytön historia Suomessa, käyttöohjeet sekä ainutkertaisen tarkat tiedot marjojen sisältämistä ainesosista ja niiden terveysvaikutuksista.
Erinomainen tieto- ja hakuteos jokaiselle terveydestään kiinnostuneelle sekä luontaisterveyden ja terveydenhoidon piirissä työskentelevälle."


Kultapallo kurkistaa

Viime yönä satoi lunta. Uusi lumihan on sen vanhan surma, niin kovaa kyytiä mennään sitä kevättä kohden. Pihalla on paljastumassa kaikki, mikä syksyllä jäi tekemättä. Ruoho olisi pitänyt ajaa..kukkapenkkiä olisi pitänyt siistiä ja paljon paljon muuta. Mutta on tuo luonto ihmeellinen. Maaliskuun alussa vasta - ja kultapallokin jo vihreänä punkee maasta.
Kultapalloa soisi muutenkin näkevänsä enemmän. On sitkeä ja perinteikäs perenna ja tuo keltaisuudellaan väriä ja iloa vähän varjoisempiinkin paikkoihin. Tänä vuonna aion uskaltautua kokeilemaan ajoissa leikkaamista, jos kukat eivät hujahtaisi aivan niin pitkiksi. Ovat paikassa missä omenapuun oksat tulevat vastaan ja keltaiset kukat meinaavat jäädä kokonaan niiden vehreään varjoon.