Tetristä laatoilla

Ihana digiaika kun kaikkeen on tietokoneet ja ohjelmat. Mietin tuota kun ladoin lattialle laattoja ja vaihtelin niiden paikkaa. Joku matemaattisempi olisi varmasti tehnyt tuon nopeasti ruutupaperilla mutta kätevästi sen voi tehdä niinkin, että rajaa lattialle tarvittavan pinta-alan ja siinä sitten vaihtelee laattojen paikkoja haluamallaan tavalla. Kerrankin näkee sen kuuluisan kättensä jäljen.
Laatat ovat Bauhaussista, ja niitä on siellä meidän onneksemme ollut monta vuotta. Travertiini Rossoa 10x10, antiikkimarmori Nero(musta) ja Botticino (valkoinen)

Vessaremonttia pukkaa

Purkaminen. Voiko ihanampaa vaihetta olla remontissa? Vihdoinkin se ensimmäinen vasaranisku osuu laattaan, ja tietää ettei paluuta enää ole. Enpä keksi. Nyt kun tuli lisää valoa ja muutamia vapaapäiviä aka talviloma, oli aika aloittaa se paljon lykätty vessaremontti. Tunnustan, että tuli  selailtua myös äkkilähtöjä Madridiin, mutta järki - tai tylsyys - voitti. (Ei, eikä meillä ole vielä kalusteita valittuna.)

Hiljaiseloa? Ehkäpä - mutta ei näin hiljaista!

Erittäin hyvää pääsiäisen odotusta kaikille! Täällä ollaan perinteisesti taas remppahaalarit päällä. Nyt yläkerran vessan kimpussa. Mutta eihän se ole ainut juttu mitä täällä on tapahtumassa. Saatiin viime vuonna tuo yläkerran toinen "huone" vihdoin tehtyä ja se on nähtävästi jäänyt nakuttamatta tänne kokonaan. Mikäköhän blogikevätväsymys lienee viime vuonna vaivannut. Mutta pitäneepä kaivella arkistoja ja laittaa vähän päivitystä kehiin siitäkin!

Liian hieno makuuhuone?

Toisten mielestä remontit pitää tehdä nopeasti, muuten silmä tottuu vallitsevaan olotilaan. Voin kertoa, ettei neljässä vuodessa tottunut. Sen sijaan voi päättää, että sietää keskeneräisyyttä ja tekee muutakin kuin remontoi - tai vaikkei tee yhtään mitään, niin silläkin voi olla aikansa.
Nyt tuo makuuhuone alkaa olla valmis. Tarkkasilmäinen huomaa, että ikkunat on pesemättä, ovi ja pönttöuuni maalaamatta. Mutta listat on.
Nyt sitten viereisen huoneen keskeneräisyys ja vanha vessamme olotila korostuu. Nyt kesällä ei kyllä revitä auki mitään. Houkutus ammattilaisten apuvoimien käyttämiseen on suuri. Olisi hyvä, jos olisi toinen hitaimmassa vaiheissa auttamassa. Samalla myös oppii kun kokeneempi osaa ehdottaa. Ihminne myös kuvittelee ehtivänsä töiden jälkeen vaikka mitä. Ei ehdi. Ihminen tarvitsee töiden lisäksi ruokaa ja unta. Kun tämä yhdistetään hitaaseen nikkarointiin ja pitkiin työmatkoihin, ei valmista tule ihan viikossa.
Mutta hyvä tuli. Meillä on mainio tapa nähdä itsemme. Kun kokonaisuus on valmis, ällistelemme  miten siitää tulikin niin hyvä. Vaikka itse tehtiin. Materiaalit ja värit ovat kummankin silmää miellyttäviä ja siisti huone saa aikaan joka päiväistä iloa. Mies jo pohti onko liian hieno. Nauroin, ja sanoin ettei ole. Harha katoaa nopeasti kun kävelee makuuhuoneesta uloa.

"No tällaisen mä siitä sitten tein"

Ja lattiaakin näyttäisi syntyvän

Nyt on blogipostausten otsikointi vähän kapea-alaista mutta energia ei oikein riitä monipuolisempaan runoiluun. Myös sisältö taitaa olla vähän niin ja näin mutta kun neljä vuotta on jonkun kanssa jumissa, niin innostuu sitä vähemmästäkin. Tänään tuosta lattian synnystä.

Jes - meillä on seinä!

Huh huh ja  hoh hoh - nyt meillä on sitten seinä! Tekisi mieli vaan toljotella sitä ja väänellä päätä kun valo osuu puun pintaan. Tätä ennenhän siinä oli melkein mustanruskeaa kuviollista "paneelijäljitelmää", joten valoisuuden lisääntymisen tunne on noin 200 %. Siparilan sisustuspaneeli löytyi melkein vahingossa. Vaikka vähemmän jaksaa enää selata mitään sisustuslehtiä, jostain muistan mielenisopukoihin jääneen struktuuripinnan ja pienellä googlaamisellahan se löytyi. Kiiltävääkin toki olisi löytynyt mutta ehkä meidän meininkiimme sopii sellainen pieni viimeistelemättömyys parhaiten. Aikaa meni kahdelta mieheltä viisi tuntia ja parivaljakko pysyi puheväleissä loppuunasti. Välissä syötiin pala suklaakakkua.

Siparilan sisustuspaneelit