Liian hieno makuuhuone?

Toisten mielestä remontit pitää tehdä nopeasti, muuten silmä tottuu vallitsevaan olotilaan. Voin kertoa, ettei neljässä vuodessa tottunut. Sen sijaan voi päättää, että sietää keskeneräisyyttä ja tekee muutakin kuin remontoi - tai vaikkei tee yhtään mitään, niin silläkin voi olla aikansa.
Nyt tuo makuuhuone alkaa olla valmis. Tarkkasilmäinen huomaa, että ikkunat on pesemättä, ovi ja pönttöuuni maalaamatta. Mutta listat on.
Nyt sitten viereisen huoneen keskeneräisyys ja vanha vessamme olotila korostuu. Nyt kesällä ei kyllä revitä auki mitään. Houkutus ammattilaisten apuvoimien käyttämiseen on suuri. Olisi hyvä, jos olisi toinen hitaimmassa vaiheissa auttamassa. Samalla myös oppii kun kokeneempi osaa ehdottaa. Ihminne myös kuvittelee ehtivänsä töiden jälkeen vaikka mitä. Ei ehdi. Ihminen tarvitsee töiden lisäksi ruokaa ja unta. Kun tämä yhdistetään hitaaseen nikkarointiin ja pitkiin työmatkoihin, ei valmista tule ihan viikossa.
Mutta hyvä tuli. Meillä on mainio tapa nähdä itsemme. Kun kokonaisuus on valmis, ällistelemme  miten siitää tulikin niin hyvä. Vaikka itse tehtiin. Materiaalit ja värit ovat kummankin silmää miellyttäviä ja siisti huone saa aikaan joka päiväistä iloa. Mies jo pohti onko liian hieno. Nauroin, ja sanoin ettei ole. Harha katoaa nopeasti kun kävelee makuuhuoneesta uloa.

"No tällaisen mä siitä sitten tein"

Ja lattiaakin näyttäisi syntyvän

Nyt on blogipostausten otsikointi vähän kapea-alaista mutta energia ei oikein riitä monipuolisempaan runoiluun. Myös sisältö taitaa olla vähän niin ja näin mutta kun neljä vuotta on jonkun kanssa jumissa, niin innostuu sitä vähemmästäkin. Tänään tuosta lattian synnystä.

Jes - meillä on seinä!

Huh huh ja  hoh hoh - nyt meillä on sitten seinä! Tekisi mieli vaan toljotella sitä ja väänellä päätä kun valo osuu puun pintaan. Tätä ennenhän siinä oli melkein mustanruskeaa kuviollista "paneelijäljitelmää", joten valoisuuden lisääntymisen tunne on noin 200 %. Siparilan sisustuspaneeli löytyi melkein vahingossa. Vaikka vähemmän jaksaa enää selata mitään sisustuslehtiä, jostain muistan mielenisopukoihin jääneen struktuuripinnan ja pienellä googlaamisellahan se löytyi. Kiiltävääkin toki olisi löytynyt mutta ehkä meidän meininkiimme sopii sellainen pieni viimeistelemättömyys parhaiten. Aikaa meni kahdelta mieheltä viisi tuntia ja parivaljakko pysyi puheväleissä loppuunasti. Välissä syötiin pala suklaakakkua.

Siparilan sisustuspaneelit

Ja seinää ja lattiaa!

Olo on epätodellinen. Pelkästä tapetista huone muuttui..melkeinpä vieraaksi. Valoisaa, puhdasta ja rauhallista. Katto on valkoinen, pönttöuuni on pesty soodalla ja jopa maalattu valkoinen patteri näyttää..oudon puhtaalta! Tällaista ihmisten kodeissa varmaankin on.
Vanhempi Nestori tuli apuun pyhäpäiväksi. Tuntuu luksukselta, kun on ihan hereilläoloa ja päiväaikaa remontoitiin. Iltatapetoija nukkui tänään kymmeneen. En ihmettele - illat ovat venyneet myöhäisiksi ja aamuisin kello soi kuitenkin samaan aikaan. Tänään Seniori ja Juniori suunnittelevat saavansa paneelit seinään ja parketin lattiaan. Niin paljosta en uskalla yhdelle päivälle haaveilla mutta toinenkin on jo hyvä.

Linnoittauduimme vahtikoiran kanssa alakertaan. Yläkerrassa kompura huutaa pyhäpäivän kunniaksi kuin tuomiopäivän pasuuna. Kasa opintokirjoja tuijottaa sivupöydältä odottavasti. Naurattaa. Mitäköhän muut ihmiset tekevät tänä sunnuntaina..?

Ja oikeat tapetit

Tulihan ne oikeatkin tapetit. Jäi  myös ihan hyvä mieli paikallisen liikkeen Latvalan palvelusta. Myyjä, jolle vähän hätäillessäni soitin, josko ne tapetit  j o  olisivat tulleet, henkilökohtaisesti pahoitteli ja pyyteli anteeksi, kun henkilökohtaisesti oli ottanut väärät tapetit vastaan. Nauroin ja sanoin, ettei se hänen vikansa ollut, jos tehtaalta lähetetään väärää tapettia - ja jos ei niitä seiniä ole tapetoitu muutamaan vuoteen, niin ei se nyt enää sitten viikosta kiinni ole. Tosin ei myöskään haitannut, että pyytämättä viivästyksestä tuli 30% alennus. Loppu hyvin, kaikki hyvin - ja on taas mukava mennä uudestaankin. Kyllä asiakaspalvelussa saa mokata. Kukapa ei aina välillä mokaa.
Pari ensimmäsitä levyä on tapetoitu. Tulee siistiä. Kertakaikkisen siistiä. Ehdin jo huolestua, että vähän liiankin siistiä. Kuka on huolissaan siitä, että tuleeko liian siistiä?? Ehkä nyt neljän vuoden jälkeen ero vain on niin huimaavan suuri, etten ole uskoa silmiäni ja muutos kuitenkin on - suuri. Erilainen.
Tapetoija on erittäin tyytyväinen väriin. On sitä ääneen pohtinut jo monta kertaa. Totesi, että "sulla kun on niin hyvä värisilmä"; missä kohdsassa tekee mieli aina tirskahtaa, koska sitä juuri ei ole. Mutta pakko on valita ja kokeilla, eikä auta itku markkinoilla. Vaikka harjaantunutta silmää ei ole, niin silti on ehtinyt oppimaan, että "kyllä sen sitten tietää". Niin kuin nytkin. Hapuiluun menee vain vähän aikaa - ja jollakin jopa hermoja kun sitä voi luulla, että se hyväsilmäinen ottaa ensimmäisellä kerralla sen sopivan tapetin. Mutta ei, se vaan ottaa neljä kokeiltavaa. Josta kaksi jää. Haetaan neljä lisää. Joista viisi lähtee. Yksi vanhoista jää. Haetaan taas viisi lisää. Mutta sitten tuleekin se valaistus. "Tämä se on." Helppoa kun sen osaa.  Etenkin jos istuu autossa ja miettii; "tämäkö me oikeasti valittiin". Seinässä se taas näytti siltä, että "kyllä, tää se just oli" mutta saatiinhan vielä  yksi epäröinnin hetki itsellemme aikaiseksi.

Jk. Hehee, näissä blogeissahan on tapana kertoa tuotteiden merkit ja mallit. Tapetti löytyi siis Boråsin mallistosta: nimi Mineral ja numero 4211. Luulimme tosin, että se on harmaata mutta kyllä tuon numeron kohdassa lukee: beige. Kaikenlaista.

Väärät tapetit

Meillä oli kunnianhimoinen tavoite saada tapetit seinään ja lattia valmiiksi ennen viime viikonloppua ja vieraita. Ei saatu. Käytiin melkoisella haipakalla paikallisessa tarvikeliikkeessä hakemassa tilattuja tapetteja mutta kuinkas ollakkaan - väärät tuli. Eikä ollut edes lähellä, niin piti suosiolla jättää liikkeeseen ja odottaa.
Eipä silti, mikäs kiire tässä, valmiissa maailmassa.Tapettimestariakaan ei viivästys hetkauttanut. Iltamyöhäinen katse ilmoittaa, että alkaa olla hänen puolestaan aivan sama mitä kukakin haluaa seinään läntätä.

 

Kuten kuvasta näkyy vaihtoehdot pysyivät raikkaan räväköinä loppuun asti mutta minkäs sitä silmälleen mahtaa. Ei ollut kaupassa muuta sopivampaa tällä kertaa.