Selkee ruohonleikkuri... |
Mutta juuri parahiksi, ennen lomia, taloutemme vahvistui tällä tärkeällä työkalulla. Niittäminen on myös idyllistä mutta uskon, että näin tiheällä ja keskustaläheisellä taaja-aluella leikkuri on kätevämpi.
Leikkuri pois paketista ja kokoamaan. Itse autoin kokoamisprosessia kantamalla kaikkein raskaimman osan kokoamisalueelle, mikä muuten oli yllättävän kevyt.
Lisää kuvateksti |
Ihana ruohontuoksu ja hiljainen ääni! Kelaleikkurin ääni on kieltämättä nostalginen, kukapa sitä ei lapsuudestaan muistaisi. Nyt se kolina vain on vaimentunut yhteen kolmasosaan ja työntäminenkin tuntui oikeasti kevyeltä. Myös kuulemma ensimmäisen puolen tunnin jälkeen. Itseasiassa kuin työntäisi tukevia ja vähän parempitasoisia lastenvaunuja täysin heiveröisten sijaan. Meidän pihamme ei siis myökään ole mikään tasaisuuden huippu pikku kuoppineen mutta leikkuri pysyi hyvin silti suunnassaan ja meno jatkui. Lisäksi meidän nurmemme ei ollut enää missään ihanne kunnossa vaan kun pituutta ja epätasaisuutta riitti omiksi tarpeiksi, oli ilahduttavaa, että kelailu silti tuntui sujuvan tasaisesti. Paitsi tietysti siinä kohdassa kun osuin pihalta löytyneeseen posliinilautaseen...Toiveikkaana oletan sen olleen siinä siiliä varten...
Naapurin pappakin osui omalle pihalle samaan aikaan ja totesi tyttärelleen että "voikohan täällä nyt enää itse melutakaan kun naapuri on hankkinut tuollaisen hiljaisen koneen". No ei se välttämättä huonoa tekisi muillekaan mutta meistä kumpikin nautti äänettömyydestä ja katkuttomuudesta.
Ennen muuttamista omakotitaloon, meille hieman naureskeltiin lumen luonnin ja ruohonleikkuun työläydestä. Totta onkin, että kummankin sijaan varmasti tekisi jotain muuta mutta tämän päiväisen ensitestauksen jälkeen ei tule itse ainakaan sanottua kenellekään alle 60 -vuotiaalle, että "siinäpä sitten uuvut nurmikon leikkaamiseen". Mutta katsotaan mikä on fiilis kun homma pitää tehdä uudelleen, ja uudelleen ja uudelleen...