Sillä välin kun keittiösuunnitelma edistyy hitaasti mutta
epävarmasti, päätettiin hioa vähän saunaa. Vieraita oli tulossa ja
lauteet näyttivät siltä, että kaipaisivat hieman hiomakonetta. Samoin
seinät.
Meillä on siitä hassu sauna, että samassa huoneessa on
sekä puu-, että sähkökiuas ja itse suihku. Sähkökiuasta emme ole
paljoakaan enää käyttäneet. Aluksi se tuntui kätevältä, jos kello oli
paljon tai tarvitsi ajastaa sauna mutta loppujen lopuksi puukiuas
lämpenee aivan yhtä kätevästi - ja lämpö on aivan erilaista. Jo kiukaan
ääni on erilainen, ilman puun ritinää ja ratinaa tunnelmasta puuttuu
osansa.
Suihku voisi olla erillisessä suihkuhuoneessa mutta
epäilen, että nykyinen systeemi säästää myös vettä. Yleensä
suihkuvaiheessa on jo niin kuuma, että haluaa vain pikaisesti käydä
suihkussa ja siirtyä sen jälkeen pukuhuoneeseen viilentymään ja
haukkaamaan happea.
Sen verran kiire homman kanssa tuli, että ei
ehditty vielä laittamaan kuin kerros harmaata saunasuojaa seiniin. Väri
saattaa olla virhe mutta kunnolla sen näkee vasta kun toinen kerros on
levitetty. Ehkäpä olisi voinut pysyä puunvärisessäkin mutta tulipa
kokeiltua.
sunnuntai 16. helmikuuta 2014
sunnuntai 2. helmikuuta 2014
No tulihan sitä lunta!
Aamulla tuli herättyä tuttuun ääneen, jota ei tänä talvena ole vielä kuulunutkaan. Naapurin pappa se siellä jo puksutteli lumilinkonsa kanssa. Vilkaisu pihalle vahvistin aavistuksen - luntahan siellä oli tullut. Mutta onneksi kevyttä puuterilunta niin kolaaminen, ei vielä, tuntunut ylivoimaiselta.
Linnutkin ilmeistyivät pihapiiriin kun pakkanen hellitti. Aiemmin kiinnittämämme lyhty oli tipahtanut kiinnityspaikastaan ja hautautunut lumen alle. Luulin, jo ettei sitä saisi kaivettua esiin, kun oli tipahtanut vielä naapurin puolelle. Mutta onnistuihan se, ja hyvä niin, koska heti seuraavana päivänä lyhteellä oli ennen näkemätön tungos! Harmi, että kuvat pitää ottaa ikkunan takaa ja porukka kaikkoaa välittömästi kun ihminen kameran kanssa yrittää pihalle mutta eiköhän näistäkin selvää saa.
Linnutkin ilmeistyivät pihapiiriin kun pakkanen hellitti. Aiemmin kiinnittämämme lyhty oli tipahtanut kiinnityspaikastaan ja hautautunut lumen alle. Luulin, jo ettei sitä saisi kaivettua esiin, kun oli tipahtanut vielä naapurin puolelle. Mutta onnistuihan se, ja hyvä niin, koska heti seuraavana päivänä lyhteellä oli ennen näkemätön tungos! Harmi, että kuvat pitää ottaa ikkunan takaa ja porukka kaikkoaa välittömästi kun ihminen kameran kanssa yrittää pihalle mutta eiköhän näistäkin selvää saa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)