IIk mansikoita!

Mansikka kesäkuussa

Viime kesänä mansikkasatomme oli hieman heikonlainen.  Ei sillä, etteikö mansikoita olisi tullut mutta vähänkään pois ollessamme, ne oli jo napattu parempiin suihin. Emme olleet varautuneet mansikkavarkaisiin, joten se söi, joka ehti ensin. Me emme ehtineet.

Tänä kesänä jattelimme kokeilla edes pientä suojaa. Kitkemisessäkään ei ole mitään järkeä, jos sato kuitenkin menee siivekkäiden nokkiin. Hieman hallaharsoa tikun päihin ja täydellinen mansikkasuoja oli valmis. Ei ehkä kaikkein esteettisin mutta ainakin testaamisen arvoinen.
Tänään huomasin harson läpi jotain punertavaa - hyvänen aika mansikkahan se siellä kavereineen odotti poimijaansa. On se muuten kumma, mikä ilo ensimmäisestä sadosta tulee. Kasvun ihme, ja vielä se, että siitä saa syödäkseen. Vaikka hieman tuli naureskeltuakin suojarakennelmaamme, ja kitkemisen suhteenkin tuli mietittyä, että onkohan siitä hyötyä, niin tänä kaikki palkittiin monin verroin. Oma maa mansikka. 

Hallaharso mansikkasuoja

Ensimmäiset omat mansikat.

Kevät kylvöt suoritettu

Eilen suoritimme viljellyshommia eli laitoimme siemenet ja perunat multaan. Järkevä olisi odottanut vielä muutaman viikon mutta kokeilemme onneamme. Lavaseinusta on aika suojaisessa paikassa ja hallaharsoakin löytyy. Sisällä idättäminenhän meillä meni tänä vuonna täysin plörinäksi. Mikään ei itänyt. Ensi kerralla pitää tuijottaa kuukalenteria hieman tarkemmin.
Perunan lisäksi laitoimme kukkakaalia, erilaisia yrttejä, sipuulia ja salaatteja. Erityisen paljon toivon mangoldin onnistuvan. Yrtit saivat omaan "kehikkoonsa" seurakseen samettikukan siemeniä, jospa se sitten tuoksullaan karkottaisi innoikkaimpia tuholaisia.
Tomaatit vielä puuttuvat. Taimet pitää hankkia ja tilaa jäi vielä muutamalle kesäkurpitsallekin. Vielä kun hieman kiireellä tehtiin, niin myös nimilaput unohtuivat. Seikka jonka löydämme edestämme vielä monta kertaa kesän aikana.

Pihaa järjestykseen

Pikku hiljaa hitaasti kaikki muuttuu vähän keväisemmäksi ja päivästä tulee vietettyä yhä useampi tunti ulkona. Vaikka vielä on hieman epävakaista, pönttöuunien lämmittämisen on saanut lopettaa lähes kokonaan. Tumma vesikatto imee itseensä päivän lämpöä.
Kasveissa on huomattavissa kevään selkeä eteneminen. Sireeneissä ja marjapensaissa on silmut, tulppaanit ovat tulleet hyvää vauhtia ylös mullan alta  ja krokukset ovat jo melkein lakastumassa kukintansa jälkeen. Sinivuokoista on ollut niin paljon iloa, että olen yrittänyt raivata niille jopa vähän enemmän kasvutilaa. Ensi keväänä sen vasta näkee olenko onnistunut luomaan kelvollista levittäytymisareenaa.

Seinusta sovittelun alla.

Pihallamme ei tehdä ihmeellisyyksiä tänä kesänä. Perushuoltoa ja -hoitoa. Siinä on  meille ihmeellisyyttä aivan tarpeeksi.
Isoin juttu taitaa olla kasvimaan paikan vaihtaminen. Mietimme sitä jo viime vuonna mutta kevät oli jo niin pitkällä, eikä piha ollut meille vielä tuttu, niin tuntui helpomalta tehdä se vain entiseen paikkaansa. Nyt siirto on kuitenkin edessä ja tänä vuonna kokeilemme myös viljelylaatikoita.
Viljelyksiä lienee hieman helpompi suojata laatikoissa ja , niiden kitkeminen voi olla hieman kätevämpää. Itseasiassa tuleva sijainti iltalämpöä hohkaavan seinustan vieressä saattaa toivon mukaan osoittautua onnistuneeksi. Kokeilemalla se selviää. Huomenna lisää multaa, maantasoittelua ja laatikoiden asettelua niin alkaisi olla jonkinlaiset mahdollisuudet taas omavaraiseen salaattituotantoon, jos ei muuta.

Viiniköynnös pohdintaa

 Viiniköynnöksemme näyttää viihtyvän seinustallaan, vaikka hoito/huoltotoimenpiteet ovat olleet minimaaliset. En ole uskaltanut enää leikellä sitä, ettei parka kupsahda kesken parhaimman satokasvukauden. Myös netistä löytyvät ohjeet ovat sekavat. Toiset suosivat syys- toiset kevätleikkausta. Harmi ettei ole kerrostalossa kertynyt kokoemusta viininviljelystä. Pohdin myös, että miten saisin selvitettyä mitä lajiketta tämä nimenomainen yksilö on.
Rypäleitä näyttäisi tulevan hurja määrä, jos vain kaikki jaksavat kypsyä. Tietysi paljon riippuu myös näistä seuraavien viikkojen keleistä.

Köynnös heinäkuussa.

Köynnös keväällä.

Ensimmäiset perunat nostettu

Tänään petti hermo niin kuin joulukalenteria avaavalla lapsella, ja oli pakko vetäistä ensimmäiset perunanvarret ylös ja katsoa onko siellä mitään. Olihan siellä! Aika hyvänkin kokoista rozaa mutta sitten vielä niin pieniä mukuloita, että ne olisivat saaneet olla vielä hyvänkin tovin mullan alla. Mutta maistiaiset siitä sai ja vielä vatsansakin täyteen kun lisäsi ostoperunoita mukaan. Myös ruokavieraat kehuivat, vaikkakin ensin kovasti epäilivät pinkkiä väriä. Ei pidä aina olla niin epäluuloinen, joskus erilainen voi olla oikeinkin hyvä.