Nopeita päätöksiä - hitaita toteutuksia

Keittiön nurkkaus etenee hitaasti mutta varmasti. Päivät venähtävät töissä pitkiksi, autokin hajosi (ou jee) ja kun toinen on vielä viikonloputkin töissä, niin ei jää montaa tuntia puuhasteluun. Mutta mikäs kiire tässä - valmiissa maailmassa.
Nopeasti syntyi sen sijaan päätös hellantaustan materiaalista. Arvoin vielä sen kanssa, että naputetaanko koko seinä auki tiilille vai rapataanko ja maalataan mutta päätös syntyi nopeasti. Mies luuli, että asia oli jo päätetty - niin laastia oli seinässä ennen kuin ehti kissa sanomaan. Keittiöön mennessäni saatoin vaan todeta, että "ei tullu sitten tiiliseinää siihen". Nauratti. Eipä tarvinnut miettiä sitäkään sen kauempaa. 

Lisää keittiöremppaa

Keittiö "valmistui" jo aikoja sitten mutta yksi nurkkaus jäi odottamaan parempaa inspiraatiota. Se inspiraatio tuli tänään. Miehelle ilmestyi työhaalarit päälle - aina todella hyvä merkki - ja sen jälkeen puuhellanurkkauksesta alkoi kuulua nakutus.
Taustalle tulevat laatat ovat olleet valmiina. Lisäksi tarvitsee vielä päättää seinän väri ja itse hellan alaosan. Nyt se on ollut keltaiseen kallellaan, eikä hirveän siisti. Ehkä jokin muu kuin maalipinta voisi myös sopia?

Hommat jatkuu

Seiniin on laitettu tapetti, kalusteiden kokoaminen alkoi tänään ja ehkä huomenna päästään laittamaan lattiaa.

Kyllä lähtee

Iso-Nestori ja Keski-Nestori (joksi heitä ystäväni Hannan kanssa kutsumme) saivat paljon aikaiseksi päivässä. Itseasiassa purettua koko keittiön. Nopeasti tilanne eskaloitui siihen, että "huomenna pitää lähteä hakemaan 90 x 90 kokoista ikkunaa Hämeenlinnasta. Ikkuna homma liittyy siis siihen, että keskellä toista seinää on tuollainen pieni ikkunanluukku, mikä on luonnollisesti parempi kuin ei mitään. Mutta olen monta monituista kertaa toivonut, ettei vanhaa ikkunaa olisi otettu pois. Ikkuna on vielä sillä korkeudella, etten näe siitä kunnolla ulos, vaan se on pikemminkin valolisä ja tuuletusluukku. Ihan hyvä sekin. Mutta tämän päivän keskustelun perusteella tulimme lennossa siihen tulokseen, että "saahan siihen isommankin ikkunan."No. Katsotaan millainen tulee - ja oliko se hyvä idea.

Ryskettä päivään

Ai kauheeta, nyt se sitten lähtee. Keittiö - eikä uutta ole. Näin meillä tehdään aina. Purkamisessa olemme melko hyviä mutta sitten siinä rakentamisvaiheessa voi vähän kestää, ja viimeistelyssä..kröhöm..kun niitä taitoja jaettiin, niin emme ainakaan ensimmäisenä olleet siinä jonossa.
Lattiaksi tänne on aikoinaan laitettu eri palasista laminaattia, ja sen tilalle olisi nyt tulossa vaalea korkki. Ikkunan puitteet ovat myös ärtsyn tummat ja niitä ympäröivä ikkunalaudoitus on aina tasaisen väliajoin myös osunut silmään. 
Kyllä ryskyy!

Sitä keittiötä katsomaan

Huomenna kaverin kanssa käymään keittiökaupassa. Eipä silti, onhan siellä tullut ennenkin käytyä mutta päätöstä tai toimintaa ei ole syntynyt. Tosin viime kerrasta on varmasti jo yli vuosi. Jos sitä nyt sitten uudella energialla ja innolla. Oikeastaan syykin miksi kirjoitan asiasta on tänne, jos se saisi meihin hieman puhtia lisää.
Periaatteessa nykyiselläkin keittiöllä pärjäisi, j o s keittiöön olisi saanut helposti laitettua tiskikoneen ja j o s vanhaa ikkunaa ei olisi poistettu. Nyt pientä ikkunaluukkua katsoessa tulee mieleen keväällä, kuinka paljon valoa isommasta ikkunasta oikein tulisikaan ja aika vain on kypsä tiskikoneelle.
Lattiamateriaalista ei ole hajuakaan, eikä oikein mistään muustakaan. Paitsi, että vähempi parempi. Niin paljon kuin on tilaa, sitä myös käyttää. Vanhat keittiönkaapit vievät myös yhden pienen seinällisen verran tilaa. Samalla pitää päättää, että lähtevätkö ne vai jäävätkö. Keittiön remontistahan pitäisi olla innoissaan mutta meille se tuntuu olevan pikemminkin tervanjuontia. Meiltä puuttuu sekä Näkijä että Tekijä mutta ehkäpä nyt innostumme ja tartumme toimeen - ja sellainen siitä sitten tulee kuin tehdään.