Lisää kukkivia

Viikko pois kotoa ja pihalla ehtii tapahtumaan vaikka mitä. Ensimmäisenä sitä huomaa kiertävänsä pihaa ja tarkistavansa, mikä on puhjennut kukkaan, ja josko joku toinen vielä jaksaa kukkia. Huomasin heti, että palavarakkaus oli tuplautunut kasvupaikassaan viime vuodesta. Ei sitä vieläkään mitään puskaa ole mutta väritykseltään se erottuu vihrästä niin hienosti, että toivon sen vain lisääntyvän.

Myös tähän asti pelkästään risukkoiselta näyttävä mysteeripuumme kukkii. Äärinmäisen kauniisti. Melkeinpä hävettää, että kevätinnostuksessamme siitä oli lähdössä leikkuuseen useampikin oksa, melkein koko puu, ja nyt siinä on todella kauniit kukat. Vielä pitää tunnistaa puu.

Ja mikä parasta. Tänään käytiin taas kaatopaikalla. En olisi koskaan arvannut kuinka onnelliseksi ihminen voi tulla kaatopaikalla käymisestä. Voi sitä iloa kun näkee kuitista, että 280 kiloa turhaa roskaa on siirtynyt kotinurkista paremmille sijoituspaikoille. Siitä ilosta jo vähän maksaakin. 

Roinien raivausta

Parin päivän aikana täällä on suoritettu pientä varaston siivousta ja saatiinpa raahattua osa roinista kirppikselle saakka. Päivästä nyt ei ihan 10 tunnille palkkaa saanut mutta koska emme ole mitään "suoraan kaatopaikalle" ihmisiä niin oli hyvä käydä Hietsun kirppiksellä katsomassa mikä meininki siellä on. Onneksi viereen osui vielä mukava ruotsissa asuva pariskunta, joka viihdytti meitä pitkän päivän aikana hauskoilla tarinoillaan. Ovat suuntaamassa muuten nyt Mikkeliin, jos joku kaipaa ihastuttavia 70-luvun emalikannuja sillä suunnalla..
Toripaikat olivat varattu viimeiseen asti, meillä kävi tuuri, että satuimme ystävän avustuksella saamana toiseksi viimeisen paikan, ja kelikin suosi. Edellisenä päivänä oli sadellut koko päivän, joten eilen oli sentään hyvin ihmisiäkin liikkeellä. Tänään pitääkin sitten suunnata kaatopaikalle, lajitella vielä kierrätykseen menevät tavarat, ja ehkä tehdä pikkuruinen laatikko sellaisille tavaroille, jotka vielä voisivat mennä joskus myyntiin, vaikka nyt tuntuu, että vähäksi aikaa kirpputorit on myymisen osalta nyt nähty. Parasta tässä kaikessa on, että varastotila alkaa vähitellen tyhjentyä ja selkeentyä. Tähän asti on ollut helppo myös vain tunkea kaikki laatikot ja pussukat ja epämääräiset tavarat sinne mutta vähitellen kaaos on alkanut ahdistaa. Ehkäpä ensi talvena sinne pääsee jo puuhastelemaan ja voi alkaa tosissaan miettiä sille jotakin järkikäyttöä.