Nimpparipäivän iloa

Nimipäivän kunniaksi tuli kahvi sänkyyn lahjapussin kera. Pussista löytyikin hyödyllisiä lahjoja - muistikirja - olen sitä mieltä, että aina tarvitsisi olla muistikirja ja kynä mukana, muistikirjan lisäksi sain uudet pienet istutus/kuokkimisvälineet - näissä pienissä on juuri se hyvä, että päääsee pieniinkin väleihin, ilman että saa ympäristössä samalla suurta tuhoa aikaiseksi - JA vielä bonuksena sain puutarhakirjan!Uusi Puutarha; Tanja Nieminen; Karisto kirja aivan erinomainen kirja niille, jotka aloittavat uudelta rakentamattomalta tontilta mutta mielenkiintoisia vinkkejä ja asiaa löytyy myös meille "vanhatalolaisille". Esim. terassin ja istutusten yhdistämisestä..nyt pitäisi seuraavaksi suunnitella terassi ja hankkia jostakin apuvoimia sen rakentamiseen.

ps. Perustin muuten facebookiin ryhmän kaupunkimme viherpeukaloille; "Iloa ja Hyötyä puutarhasta" -  ryhmä on avoin kaikille, jotka tykkäävät kukista tai hyötykasveista ja haluavat viestitellä niiden tiimoilta. Parissa kuukaudessa ryhmäläisiä on kertynyt yli 170 - ihan mukavasti siis - ja tärkeintä on, että keskustelu näyttää käyvän vilkkaana ja ihmiset haluavat jakaa kasveihin liittyviä kokemuksiaan. Suosittelen tekemään saman, jos omalla paikkakunnalla ei ole vielä Puutarharyhmää!

Taas pyöritään

Yksi työn alla oleva ikuisuuskohde..

Taas menee pihalla kaikki pyörimiseksi. "Vähän tuolta ja vähän tuolta." Ilmiö tuttu niille, joilla on liian paljon tehtävää ja liian vähän aikaa. Ja myös meille, joille puutarhassa täsmällinen suunnittelu ei ole tuttua. Kaikki pitäisi ehtiä tehdä ja vähän vielä enemmänkin.
Ympäristön vihreys näyttää aivan heinäkuulta. Lehdet ovat suuria ja sävyt syviä. Meillä täällä etelässä ei taideta pakkasille enää joutua mutta kyllä tämä kesäkuun kuumuus yllätti kasvun kirimisellä.
Etupihan aita, mikä piti maalata viime vuonna, on saatu pestyä. Korjaan, pesetettyä. Naapurin tuttu tekee asiaa työkseen ja monesta aiemmasta "pikku hommasta" oppineena osasimme kysyä palvelua ammattilaisen suorttimana. Toki siitä olisi tullu varmasti "ihan hyvä" myös juuriharjalla hangattuna, mutta kunnon aineilla ja vaikuttavalla painepesurilla suihkutettuna siihen meni huomattavasti vähemmän aikaa - ja hermoja. Nyt pohja on varmasti myös paremmin tehty. Enää tarvitsee maalata..ja suunnitella kasvihuonetta..ja terassia..ja kasvilavojen uutta paikkaa..raperperitkin pitäisi siirtää..ja suunnitella polkuja..ja suojella mansikat..

ps. etanoita ja muurahaisia on tänä vuonna
paljon.

Pienen perkauksen jälkeen jo vähän selkeämpää.

Tätä se on

Kyllä, lämmintä piisaa! Etenkin meillä sisällä. Yläkerrassa. Maailmassa on tasapainon laki. Saattanee olla, että meillä talven kovimmilla pakkasilla ennen pönttöuunin lämmitystä, lämpötila on +15 astetta mutta sitten tasoitukseksi viime päivinä sisälämpötila on noussut + 28 asteeseen. Talvella nukkuu paremmin.
Ikkunat ovat auki ja kai sieltä toisinaan pientä virettä, tai ainakin happea tulee sisään mutta siinä vaiheessa kun olo helpottuu ja makuuhuone tuntuu vähän viileämmältä - kello soi, ja onkin jo aamu. Totta kai voisimme hankkia ilmalämpöpumpun tai muita viilennin härveleitä mutta kumpikaan meistä ei taida olla järin koneinnostunut. Näitä kuumia öitä on kuitenkin niin harvassa ja onhan se jotankin eksoottista seurata kuinka korkeana se yölämpötila voikaan pysyä.
Koiralle olemme ehdottaneet, että nauttisi alakerran viileydestä mutta vanha herra on sitkeästi kiivennyt yläkertaan. Niinpä ennen nukkumaanmenoa olemme viileentäneet häntä kastellulla kylmällä pyyhkeellä. Kohteen ilmeen on voinut tulkita joko tyytyväisyydeksi - tai kohtaloonsa alistuneeksi. Tasainen tuhina on alkanut kuulua hyvinkin nopeasti lattianrajasta.
Mitä teille kuuluu? Nauttivatko kaikki muut lämmöstä ja ehkäpä jo loman odotuksesta?

IIk mansikoita!

Mansikka kesäkuussa

Viime kesänä mansikkasatomme oli hieman heikonlainen.  Ei sillä, etteikö mansikoita olisi tullut mutta vähänkään pois ollessamme, ne oli jo napattu parempiin suihin. Emme olleet varautuneet mansikkavarkaisiin, joten se söi, joka ehti ensin. Me emme ehtineet.

Tänä kesänä jattelimme kokeilla edes pientä suojaa. Kitkemisessäkään ei ole mitään järkeä, jos sato kuitenkin menee siivekkäiden nokkiin. Hieman hallaharsoa tikun päihin ja täydellinen mansikkasuoja oli valmis. Ei ehkä kaikkein esteettisin mutta ainakin testaamisen arvoinen.
Tänään huomasin harson läpi jotain punertavaa - hyvänen aika mansikkahan se siellä kavereineen odotti poimijaansa. On se muuten kumma, mikä ilo ensimmäisestä sadosta tulee. Kasvun ihme, ja vielä se, että siitä saa syödäkseen. Vaikka hieman tuli naureskeltuakin suojarakennelmaamme, ja kitkemisen suhteenkin tuli mietittyä, että onkohan siitä hyötyä, niin tänä kaikki palkittiin monin verroin. Oma maa mansikka. 

Hallaharso mansikkasuoja

Ensimmäiset omat mansikat.

Lisää kukkivia

Viikko pois kotoa ja pihalla ehtii tapahtumaan vaikka mitä. Ensimmäisenä sitä huomaa kiertävänsä pihaa ja tarkistavansa, mikä on puhjennut kukkaan, ja josko joku toinen vielä jaksaa kukkia. Huomasin heti, että palavarakkaus oli tuplautunut kasvupaikassaan viime vuodesta. Ei sitä vieläkään mitään puskaa ole mutta väritykseltään se erottuu vihrästä niin hienosti, että toivon sen vain lisääntyvän.

Myös tähän asti pelkästään risukkoiselta näyttävä mysteeripuumme kukkii. Äärinmäisen kauniisti. Melkeinpä hävettää, että kevätinnostuksessamme siitä oli lähdössä leikkuuseen useampikin oksa, melkein koko puu, ja nyt siinä on todella kauniit kukat. Vielä pitää tunnistaa puu.

Ja mikä parasta. Tänään käytiin taas kaatopaikalla. En olisi koskaan arvannut kuinka onnelliseksi ihminen voi tulla kaatopaikalla käymisestä. Voi sitä iloa kun näkee kuitista, että 280 kiloa turhaa roskaa on siirtynyt kotinurkista paremmille sijoituspaikoille. Siitä ilosta jo vähän maksaakin. 

Juhannus kotosalla

Toivottavasti vietitte mukavan ja hyvän tuulisen juhannuksen! Me pysyttelimme ihan kotonurkissa, saimme vieraita ja elämä tuntui ihan leppoisalta. Juhannussaunassa tuli käytyä muutamaankin otteeseen, samoin katsomassa kokkoa - ja polkaistiinpaporukalla pari pyörälenkkiäkin.
Juhannuspäivänä onnistuimme kastumaan kunnolla mutta mitäpä siitä kun kerran emme sokerista ole. Lisää vain vaatetta päälle ja matka jatkui kohti venetaksia, joka vei meidät kelluskelemaan keskelle Lohjanjärveä. Nauratti kun huomasin seurueemme istuvan veneessä pyöräilykypärät päässä.
Tuntui taas kerran mukavalta, ettei kotoa ole pakko lähetä juhlapyhinä. Perusjuhannusruuatkin tuli sopuisasti kokattua ja nautittua kaloineen, perunoineen, salaatteineen - ja vielä iltajälkkäriksi paistettua muurinpohjapannulla paistettuja lettuja. Myös uusin kokeilu raparperi-inkivääri -hilloke sai kehuja. Sitä pitää säilöä talvea ajatellen enemmänkin purnukoihin.

Nurmikosta niityksi

Viime vuonna huomasimme, että nurmikollemme on kasvamassa kauniisti päivänkakkaroita. Itseasiassa huomiomme johtui siitä, ettei meillä ollut ruohonleikkuria, ja nurmikko ehti tosiaan villiintymään ostopäätöstä tehdessä. Kun nurmikosta tulikin kaunis "niitty", päätimme pitää sen sellaisena jonkin aikaa ja leikata/niittää se vasta myöhemmin.
Nyt ensimmäiset päivänkakkarat ovat taas avautuneet ja heinien keskellä ne näyttävät vähintään yhtä iloisilta, kesäisiltä ja kauniilta kuin viimekin vuonna.

Valkeus on valttia

Ahkera kitkijä.

Kaikki täällä vähänkään piipahtaneet ovat havainneet, ettei tämä mikään muotiblogi ole, eikä trendeistäkään  ole tietoa mutta kun tänään puutarhuritar vaihtoi kesäkuosiin niin pakkohan se on jo kuvan kanssa jakaa.Valkeus on valttia!
 Suosittelen muuten kaikille puutarhahatun hankkimista. Mitä isompi, sen parempi. Ulkonäöstä kannattaa tinkiä vilpoisuuden hyväksi. Mikäli saa molemmat, aina parempi. Oma hattuni tarttui mukaan aikoinaan KapVerden reissulta,  pienessä pakkoraossa, enkä ikinä voinut kuvitella, että siitä tulee oikein käyttövaate mutta näinpä vaan, muutaman vuoden päästä, sitä pyöritään pitkin pihaa valkoisessa hellehatussa. Valkoiset vaatteet ovat muutenkin aivan ihana pihatöissä, paitsi..  - Mutta täytyyhän vaatteita pestä muutenkin ja kun muutaman kerran huhkii tummemmassa vaateparrassa paahteessa, niin valkeat työvaatteet alkavat kummasti kiinnostaa. Ja rakkaast ystävät - laittakaahan suojakertoimia ihollenne kun puuhastelette ulkoilmassa. Terve ja kaunis päivetys tarttuu kyllä mutta palaneesta ihosta voi saada vuosikausiksi ikäviä ja vaarallisiakin vaurioita.
ps. Viljelylaatikoilta kuuluu ihan hyvää. Taimenalkuja pilkistää ja retiisi näyttää oikein innostuneen.

Retiisi on jo hyvässä vauhdissa.

Seinustan raivausta

..seinusta nyt...

ja ennen kuin koskin siihen...

Tänään aloin pohtia, olenkohan ymmärtänyt puutarhan hoidossa jotakin pahasti pieleen. Tarkoitushan on kasvattaa ja kukoistuttaa, ei tuhota ja rumentaa... Nyt vuorossa oli piharakennuksemme seinusta, joka sekin on pitkään näyttänyt siltä, että toimeen pitäisi tarttua. No, olen jo aiemmista kokeiluista oppinut, että vaikka vuorenkilpeä raivaisi kovemmallakin kädellä, niin jostakin juuren palasta se kasvaa uudelleen.  Eikä siinä mitään, tuoreena ja pienenä vuorenkilpi näyttääkin kauniilta.Keväällä siinä on kauniin vaaleanpunainen kukka mutta meillä tätä rehottavaa vanhempaa vuorenkilpeä on aivan joka paikassa.

Olen suorittamassa parhaillaan perisyntiäni, raivausta ilman jatkosuunnitelmaa. Oletan kuitenkin, että nyt kun on inspiraatio, niin silloin kannattaa takoa. Toinen meistä painii puuvajan raivauksen parissa, josko vihdoin saisimme sinne tilaa ja järjestystä, niin että sinne tarkoitetut puutkin saataisiin kuivumaan. Eikä tätä taas myöhemminkään ehdi tekemään ja nythän on "pakko" keksiä tilalle jotain siistimpää, koska "eihän sitä nyt noinkaan voi jättää". Käsittääkseni kuitenkin talon seinustalle tekee hyvää olla vapaana kasveista ja voisihan tuohon miettiä vaikka jonkinlaista turva-alue kivetystä. Eikun takaisin hommiin ja pihalle!

Kotia kohti

Miten ne ruotsinkieliset sanovatkaan; "Borta bra, men hemma bäst."?  Reissumme on nyt kiertänyt Loimaan, Paraisten, Turun, Vammalan, Tampereen, Pietarsaaren ja Kuopion kautta, kohti Mikkeliä, Lahtea - ja kotia. Hyppäsimme tien päälle avoimin aikatauluin, ja vaikka huonolla suunnittelulla voi menettää osan nähtävyyksistä, antaa se myös tilaa tehdä valintoja fiiliksen mukaan.
Tähysimme tänään Savonlinnan ja Punkaharjun suuntaan mutta haikailu kotiolojen perään voitti, kummallakin. Vaikka reissussa on ollut virkistävän vapaata ja vehreää, alkavat Harjunkin maisemat houkuttelemaan parin viikon poissaolon jälkeen. Ei muuta kuin kotityömaata kohden ja  virkistynein järvi- & merimaisemia katsellein silmin nurkkia arvioimaan.

Momentum sentään!

Selkee ruohonleikkuri...

Tänään se kauan odotettu ihmeellisyys saapui; työnnettävä, äänetön ruohonleikkuri! Kyllä sitä jo odotettiinkin, ja niin kuin aina odottaessa, alkaa se suurin into jo hieman vähän hiipumaan. Silmä alkaa tottua, ja seuraavat työt odottavat tekijäänsä. Vielä muutama viikko sitten tosiaan melkein hävetti oman pihan kurinalattomuus mutta sen jälkeen tulikin jo juhannus ja paljon iloa "pihaniityllämme" kasvavista marketoista, niin kuin ystävämme Andersson haluaa niitä kutsuttavan.
Mutta juuri parahiksi, ennen lomia, taloutemme vahvistui tällä tärkeällä työkalulla. Niittäminen on myös idyllistä mutta uskon, että näin tiheällä ja keskustaläheisellä taaja-aluella leikkuri on kätevämpi.
Leikkuri pois paketista ja kokoamaan. Itse autoin kokoamisprosessia kantamalla kaikkein raskaimman osan kokoamisalueelle, mikä muuten oli yllättävän kevyt.

Lisää kuvateksti

Kokoamisprosessi näytti sujuvan yllättävän hyvin. Meillä jopa luettiin selkeää ohjekirjasta ja oli kuulemma helppo kasata sekä hyvät kuvat. Plussaa siitä, ettei tarvinnut mitään ylimääräisiä työkaluja kasaamisessa vaan tarvittava lenkkiavain oli mukana, ja muttereille oli tehty kolo, josta myös pisteet suunnittelijalle, että taas oli ajateltu. Meillä kumpikin kelailija on suunnilleen samaa mittaa mutta jos perheessä on eri pituisia ruohonlyhentäjiä, niin pisteet siitäkin, että työntövartta voi säätää helposti.
 Ihana ruohontuoksu ja hiljainen ääni! Kelaleikkurin ääni on kieltämättä nostalginen, kukapa sitä ei lapsuudestaan muistaisi. Nyt se kolina vain on vaimentunut yhteen kolmasosaan ja työntäminenkin tuntui oikeasti kevyeltä. Myös kuulemma ensimmäisen puolen tunnin jälkeen. Itseasiassa kuin työntäisi tukevia ja vähän parempitasoisia lastenvaunuja täysin heiveröisten sijaan. Meidän pihamme ei siis myökään ole mikään tasaisuuden huippu pikku kuoppineen mutta leikkuri pysyi hyvin silti suunnassaan ja meno jatkui. Lisäksi meidän nurmemme ei ollut enää missään ihanne kunnossa vaan kun pituutta ja epätasaisuutta riitti omiksi tarpeiksi, oli ilahduttavaa, että kelailu silti tuntui sujuvan tasaisesti. Paitsi tietysti siinä kohdassa kun osuin pihalta löytyneeseen posliinilautaseen...Toiveikkaana oletan sen olleen siinä siiliä varten...
 Naapurin pappakin osui omalle pihalle samaan aikaan ja totesi tyttärelleen että "voikohan täällä nyt enää itse melutakaan kun naapuri on hankkinut tuollaisen hiljaisen koneen". No ei se välttämättä huonoa tekisi muillekaan mutta meistä kumpikin nautti äänettömyydestä ja katkuttomuudesta.
Ennen muuttamista omakotitaloon, meille hieman naureskeltiin lumen luonnin ja ruohonleikkuun työläydestä. Totta onkin, että kummankin sijaan varmasti tekisi jotain muuta mutta tämän päiväisen ensitestauksen jälkeen ei tule itse ainakaan sanottua kenellekään alle 60 -vuotiaalle, että "siinäpä sitten uuvut nurmikon leikkaamiseen".  Mutta katsotaan mikä on fiilis kun homma pitää tehdä uudelleen, ja uudelleen ja uudelleen...

Ensimmäinen juhannus Harjun kupeessa

Juhannus on aina jokinlainen mekkipaalu. Kaupungissa asuessa ja toimistossa töitä tehdessä, ei ehkä keväästä saanut niin paljon irti kuin tänä vuonna. Osaltaan se lisää myös sitä salakavalasti hiipivää haikeutta kun katselee mitkä kaikki kasvit ovat jo kukkineet ja tiputtaneet lehtensä.. :)
Mutta paljon on vielä ihania kesäpäiviä jäljellä, ja paljon on hyvää tulossa kesän jälkeisissäkin vuoden ajoissa. Sitä ennen vietetään kaikki kuitenkin iisiä ja hyvän mielen kesän juhlaa! Toivottavasti se kaikilla teillä sujuu mahdollisimman mukavissa merkeissä! Tätä vielä juhlistamaan Einari Vuorelan juhannusruno.

Juhannus

On valon juhla, juhannus, 

on lehtimajain aika, 

on herkimmillään kauneus, 

on kirkkaimmillaan ruskotus, 

yön varjoo pyhä taika. 

Ui vettä parvet venheitten, 

käy saariin nuorten saatto. 

Soi laulu riemumielinen 

ja kokot palaa roihuten. 

On mittumaarin aatto. 

-Einari Vuorela-

Huh, hellettä!

Yhtään en valita keleistä mutta sen verran  paljastan, että henkilökohtaisesti vähempikin lämpö riittäisi. Onhan ihanaa, että kesäkelit ovat saapuneet mutta työteho tuntuu kärsivän kun hellerajat paukkuvat. Ja katto odottaa maalaajaansa..

 Kuivaan kauteen kaksijakoisesti. Kasvit tarvitsevat vettä, eikä teidän ja katujenkaan puhdistuminen pölystä olisi yhtään pahitteeksi. Toisaalta taas olen iloinen, ettei ole hirveän märkää, jos se yhtään vähentää inisevien verenimijöiden määrää. Hyttysiä on vasta pyörinyt pihalla muutamia mutta ennusteethan ovat mitä parhaimmat runsaalle hyttyskesälle. Pihalla ollaan siis puuhasteltu kaikki liikenevä vapaa-aika, puuhommissa ja rikkaruohojen kanssa taistellessa.
ps. yläkerran sisälämpötila on nyt noussut + 29 asteeseen..