Tunnustuksia (osa 1.)

Kun ihminen alkaa elää "lähempänä luontoa", tulee väistämättä yhteentörmäyksiä. Kun toinen kuokkii yhtä kohtaa, niin joku päättääkin alkaa kasvaa toisessa kohdassa. Ja päinvastoin. Sama homma eliöstön kanssa. Kasvien kastelijana haluaisi, että eliöstö söisi jossain muualla, kun taas eliöstö on sitä mieltä, että kukkapenkki on kesän paras piknikpaikka.

Nyt tulee siis se tunnustus. Olen(N) huomannut, että lajien poistaminen pihamaaltamme tuottaa minulle vastenmielisyyttä. Tuntuu jotenkin älyttömältä kitkeä ja repiä maasta jotakin mikä on siihen ensin vaivalla ja luonnon ansioista kasvanut, mutta jos sitä ei tee, ei siinä sitten lähistöllä kasva enää mukaan.

Toinen juttu on nuo elävät elämet. Huomaan, että yritän parhaillaan vitkastella ja vältellä etanoiden nitistämisen. Ei vaan tunnu mukavalta, mutta isoäitiäni lainaten  ei siinä nyt sitten mikään auta". No ei auta ei.  Jos niitä ei hävitä, niin täällä on pian puskat ja puut täynnä nilviäisiä.

Ensin syödään ja...

 Sama homma muitten tuholaisten kanssa. Jopa muurahaisten myrkyttäminen tuntuu epämiellyttävältä. Ei kai siitä kukaan varmaankaan nauti(toivottavasti) mutta tuntuu jotenkin itsekkäältä myrkyttää eläviä luontokappaleita sen vuoksi että oma piha näyttäisi paremmalta..Totta kai haluaisin tehdä sitä suit sait ajattelematta mutta suhtaudun muutenkin myrkkyihin  penseästi mutta jos en laita toimeksi, niin liljoissa ei ole lehtiä, eikä sen puoleen pian omenapuissakaan.

No, ehkäpä tästä motivoituneena kaivan uudestaan esiin kaikki nokkosliemi-ohjeet yms. 

Liljakukko ja miten siitä päästä eroon(hs)

Etena, etana näytä sarves - jossain muualla!

Pirskatin, pirskatin, pirskatti - tänään tuli tehtyä epämieluisa löytö - etanafarmi. Minkäs sille voi mutta ilmankin olisi pärjännyt. Etenkin näin aloittelevana puutarhurina riittää kaikessa muussakin opettelemista, en olisi halunnut samaan syssyyn käydä etanataistoon - mutta positiivisena ihmisenä ajattelin, että "hyvä, että huomattiin heti, jotta osataan heti tutkailla mestoja sillä silmällä".
Nyt tarvii sitten vain ottaa kaikki olutansat, tuhkaestseet ja kalkkivanat käyttöön. Sinänsä huomaan kyllä pienen häivähdyksen huonoa omaatuntoa värähtävän ihoni alla kun niin mielelläni antaisin kaikkien kukkien vain kukkia enkä haluaisi lähteä minkään lajin "kimppuun" mutta ehkä tämä juuri opettaa minulle sitä normaalia luonnon ja lajien välistä taistelua.

Etana-tietoutta täällä

Etanoista eroon - Marttojen neuvot