Piristävän erilainen

Ehdin vihdoin aloittaa jonkinlaisen kukkamaan perustamisen entisen kasvimaan tilalle. Nythän siinä on ollut pelkkä käyttämätön läntti. Ja kyllä, olen valinnut toteuttamisessa perinteisen Takapuoli edellä puuhun -menetelmän. Erittäin suosittu ja käytetty toimintatapa taloudessamme, eikä kuulkaa aina niin huonokaan.
Tiedän kyllä miten puutarha, piha tai kukkapenkki pitäisi perustaa. Ensin suunnitellaan, sitten tehdään huolelliset pohjatyöt ja selvitellään missä mikäkin kasvi viihtyy, mietitään katteet sekä suojat, tarkistetaan kuun kierto sekä säätila ja sitten vasta istutetaan. Mielellään käytetään vielä ammattisuunnittelijaa apuna ja luonnollisesti myös ammattitiimiä istutuksessa.
No. Ei kätetty meillä. Nyt piti saada aikaiseksi. Tehtiin fiiliksellä. Materiaalit piti löytyä nurkista.  Eikä se niin vaarallista ole. Mikään, ei ole puutarhassa kiveen hakattua, paitsi meidän puutahassa edellisen omistajan koiran hautakivi..Melkein kaikkea pystyy muuttamaan ja melkein kaikesta oppii.
Puutarhan kanssa puuhasteluhan on tarkoitus olla mielekästä tekemistä. Toki siihen menee aikaa. Määrättömästi. Siinä myös joutuu vääntämään ja kääntämään enemmän kuin polvet ja selkä ehkä kestäisi. Mutta samalla saa myös olla ulkona, ja jos vielä saa jotain kasvamaan niin onnistumisen ilo on ylitsemääsemätön.
Satuin lukemaan eilen illalla Mattias Tolvasen Aistien puutarhaa. Siinä Tolvanen kirjoittaa viisaasti: "Puutarha rakennetaan omaa viihtymistä varten. Siksi puutarhan suunnitteleminen on hyvin henkilökohtainen asia, eikä sitä voi oikeastaan tehdä toisen puolesta." En olisi voinut enempää olla samaa mieltä. Me ihmiset olemme erilaisia. Meidän toiveemme ja unelmamme ovat erilaisia, mikseivät siis myös puutarhat.
Yllä oleva mielessäni puuhastelin tänään "Ihan ite tein" -puutarha-alueemme kimpussa. Välillä sekamelska nauratti, välillä taas koin pelkkää puhdasta tekemisen iloa.
Lähetin kaverilleni kännykkäkuvan vallitsevasta sekamelskasta ja sillisalaatista. Paluuviestissä luki: "Piristävän erilainen". Sitähän se on.

Vaiheessa ja kesken.

ps. Jos vielä ette ole hankkineet tällaisia HYTTYSSAVUALUSTOJA pihoille ja terasseille, niin äkkiä ostamaan. Aivan todella kätevät ja vielä turvallisetkin.

Portaat syhyttävät sormia

Kun tulimme ensimmäistä kertaa katsomaan taloamme, yksi mihin ihastuimme olivat portaat. Ne olivat leveämmät mitä yleensä ja houkuttelivat kiipeämään.  Olen aina pitänyt kerroksellisuudesta ja portaista. Ehkä ne vetoavat romanttiseen puoleeni ja muistuttavat pienenä luetuista tyttökirjoista.

Tiedän, ettei ole vielä aika kurkata mitä mattokkeen alta löytyy(tai ei olisi ollut mutta kurkkasin kuitenkin ja olohuoneesta kuului heti epäilevä huudahdus touhuilujeni laadusta, koska mattokkeen rahiseva liimaus paljasti minut), vaan sitä ennen on puuhaa sekä portaitten ylä- että alapäässä. Rappusten lisäksi myös seinälaudoitus kaipaa ehostusta mutta mitäpä tehdä sähköille, jotka kaipaanevat myös uudistusta...

Ja seuraavaksi..?

Suuressa viisaudessamme päätimme, että ensin muutamme ja sitten "rauhassa remontoimme." Myös kuntotarkastusraportti toiminee tietynlaisena "remontti-raamattuna" ja kultaisena ohjenuorana.

Niin kuin kaikilla hyvillä ajatuksella, myös tällä suunnitelmalla on vaarana karahtaa yhteen todellisuuden kanssa. Samaan aikaan kun suunnitelmallisen seesteisenä ja rauhallisena katsoo ympärilleen, tekee mieli repiä tapetit, mattokkeet, verhotangot ja kattolevyt kerralla alas - " ja pistää tuulemaan". Onneksi - ikää on kertynyt sen verran, että pystyy näkemään mielessään auki revityn asunnon, turnausväsymyksen ja aikataulukapeikon aiheuttaman lopputuloksen. Sen jälkeen on helpompi taas keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. 

Taustalla raksuttaa päässä yläkerran kunnostaminen. Ajatuksena on selvittää mahdollisesti kylmäullakoiden käyttöönotto ja parantaa eristystä.  Enää tarvitsee vain selvittää; kuka, mitä, miten, mistä, milloin, paljonko ja missä järjestyksessä. Sillä välin purkanemme alakerrasta kaapin jos toisenkin.