 |
| Mansikka kesäkuussa |
Viime kesänä mansikkasatomme oli hieman heikonlainen. Ei sillä, etteikö mansikoita olisi tullut mutta vähänkään pois ollessamme, ne oli jo napattu parempiin suihin. Emme olleet varautuneet mansikkavarkaisiin, joten se söi, joka ehti ensin. Me emme ehtineet.
Tänä kesänä jattelimme kokeilla edes pientä suojaa. Kitkemisessäkään ei ole mitään järkeä, jos sato kuitenkin menee siivekkäiden nokkiin. Hieman hallaharsoa tikun päihin ja täydellinen mansikkasuoja oli valmis. Ei ehkä kaikkein esteettisin mutta ainakin testaamisen arvoinen.
Tänään huomasin harson läpi jotain punertavaa - hyvänen aika mansikkahan se siellä kavereineen odotti poimijaansa. On se muuten kumma, mikä ilo ensimmäisestä sadosta tulee. Kasvun ihme, ja vielä se, että siitä saa syödäkseen. Vaikka hieman tuli naureskeltuakin suojarakennelmaamme, ja kitkemisen suhteenkin tuli mietittyä, että onkohan siitä hyötyä, niin tänä kaikki palkittiin monin verroin. Oma maa mansikka.
 |
| Hallaharso mansikkasuoja |
 |
| Ensimmäiset omat mansikat. |
Onnea omille mansikoille;) Täytyypä itsekkin kokeilla tuota hallaharsoa. Meni samoin kaikki mansikat viime kesänä pienestä mansikkapaikasta jonkun linnun tms. suuhun. Edellisessä postauksessa mietit tuota mysteeripuuta... Voisiko se olla jasmike? Lehdet muistuttavat viime syksynä istuttamani jasmikkeen lehtiä (ei vielä kukkia tänä kesänä).
VastaaPoistaKiitos! :D Olivat päässeet aivan salaa tuolla piilossa kypsymään. Hallaharso on sinänsä nerokas, koska päästää läpi auringon ja vettäkin mutta suojaa lintujen katseilta. On myös edullista ja helppo laittaa, niin ei ole aivan järjettömän riskialtis kokeilukaan. Ja kyllä vahvasti ollaan tulossa siihen tulokseen, että mysteeripuu on jasmike, on vain osannut soluttautua tuonne hedelmäpuiden joukkoon ja se hieman hämäsi.
VastaaPoista