Väsynyt uurastaja

Meillä kaikki osallistuvat puutarhahommiin. Aivan kaikki.

Olin jo menossa sisään, kun ikkunasta huudettiin; "Nyt äkkiä pois sieltä!!"  Jos yhtään osaan arvailla, veikkaan, että siellä ollaan käyty vähän koputtelemassa, josko vaikka seuraavan ulos salakuljetetulle luulle löytyisi mukava uusi jemma. Kuka hullu kaivaa kovaa vanhaa maata, kun joku on pehmentänyt valmiiksi kokonaisen penkillisen? !

Vai olikohan se Pirkka?

Taimet kiertoon uusiin koteihin

Olen yhä vahvemmin sitä mieltä, että kasvien viljelyn ja puutarhanhoidon yms. pitäisi olla osa opetussuunnitelmaa. Osittainhan se varmasti nykyään onkin ja koulussa opitaan paljon käytännönläheisemmin kuin vain kirjoista pänttäämällä. Mutta monta kertaa penkkejä kääntäessäni, maalajeja miettiessäni ja juurakkoja tutkiessani, on tullut mieleen, että luonto ja ruuan kasvatus voisi olla vahvempi osa peruskoulutustamme. Tai, köh, olisin itse voinut ottaa asioista selvää jo paljon aiemmin.  Tuntuu, että esim. Työväenopistoissa riittää kyllä huovutus- ja kangaspalakursseja, mutta "Näin tunnistat maalajit ja juurakot" -kursseja on vähemmän.

Tässä olis siis..noh..en tiedä. 

Perinteinen lemmikki.

Toteutan myös parhaillaan yhtä puutarhasuunnittelun suurinta syntiä; "nykertämistä", mutta se on ainut tapa saada edes jotain valmiiksi. Suurten alueiden putsaamiseen ja istuttamiseen ei ole nyt mahdollisuutta, joten nyt kootaan palasia. "Katsotaan sitten ensi kesänä tilannetta uudelleen." 
Penkkejä putsatessani olen yrittänyt laittaa parhaani mukaan löydöksiä jakoon paikallisessa puutarharyhmässä. Samalla saa itse vaihtareita, tai hyvän mielen siitä, että kasvit jatkavat elämäänsä uusissa pihoissa, eivätkä turhaan päädy kompostiin.

Rohtosuopayrttiä löytyi.

Iiristä, luulen.

Seuraava urakka - toivottakaa onnea

Pukkaahan sitä perunaa - tai vartta!

Kiitos auringon ja vesisateiden, näkyy perunalavassakin elämää. Olisikohan nyt multauksen aika?
Kyllä lajikkeissa on eroa. Jos Timo ja Annabelle ovat niitä aikaisia, niin olin jo luullut, ettei Violetta (keskellä) nouse ollenkaan. 
Mutta juhuu, katsokaa - nehän näyttävät ihan perunanaluilta! Mutta tuleeko näistä juhannukseksi perunaa, siitä en olisi vielä aivan varma. 

Kukkapenkkejä jakotaimista

Montako kertaa on tullut luettua istuttamisesta, että "ei liian tiheeseen" ja "suunnittele ennen kuin istutat"? Monta - ja useammasta opuksesta, mutta ilmeisesti sitä itse kuuluu siihen kantapään kautta parhaiten oppivaan porukkaan.
Tänä keväänä olen nyt kaivanut kolme pientä penkkiä ylös ja laittanut niihin uudet kasvit. Maahan on laitettu mitä on saatu. Jos on saatu päivänliljoja ja kuunliljoja, niistä on penkki myös koostunut, suuremmin ajattelematta, kuinka hyvin ne loppujen lopuksi sopivat yhteen. Mutta sopivathan ne, ja nyt kun tänä kesänä sopeutuvat niin perkaillaan sitten ensi vuonna, ei se niin vaarallista ole.

On yllättävänkin vaikeaa arvioida pienistä tai supullaan olevista jakotaimista, minkä kokoisia ne ovat elokuussa tai seuraavana vuonna kasvaessaan. Myös kukkimis- ja kokoeroja joutuu pähkäilemään vauhissa, kun kuumana päivänä taimet ovat jo pihalla ja "pitää vaan saada jonnekin kuivumasta".

Varaston takaa löytyi myös erikokoisia ja muotoisia tiiliä, sekä vanhasta kukkapenkistä löytyi muutama upotettu kivi, niin tuli rakennettua reunustakin. Toivottavasti ne vähän hillitsevät rikkaruohojen hyökkäyksiltä.

Tästä lähdettiin.

Tähän päädyttiin.

Ensimmäisen kuvan viheralueelta löytyi tarha-alpia, pikkutalvio, jalopähkämöä, nokkosta, vuohenputkea ja maksaruoho.  Perattuun penkkiin siirsin tähtiputkea toisaalta, jaoin maksaruohon, laitoin muutan arovuokon sekä pari saatua liljaa keskelle. Yhteen nurkkaan laitoin vielä jouluruusun. Löytyypä sieltä myös kuunliljaa sekä pari muuta saatua, jonka nimeä en kuullut/muista.  

Tässä ollaan kesäkuun alussa.

Paras multasihti

Missä tämä on ollut? Miksei tästä ole kerrottu? Miten tätä ei myydä jokaisessa myymälässä? Nämä kysymykset ovat kaikuneet päässäni näinä parina päivänä, kun olen sihdannut kukkapenkistä rikkajuuria "leipälaatikolla". Tämä vinkki tuli fb:n lohjalaiset puutarharharyhmässä ja osoittautui kullan arvoiseksi. En ensin tajunnut, että mikä voi olla "leipälaatikko", mutta sillähän tarkoitettiin muovista koria, jolla kuljetetaan kauppoihin ja leipomoihin leipää. Samanlaisissa kuljetetaan kuulemma usein herkkusieniä ruokakauppoihin, varmaan paljon muutakin.
MUTTA. Tämä kori säästi aikaa ja vaivaa tuntikaupalla. En olisi ikinä, ikinä jaksanut - tai edes pystynyt poimimaan rikkaruohojen juuria. Ja kaikki jotka siivoavat vanhoja kukkapenkkejä tietävät, että suo on loputon. Sihtaamiseen jää myös vähän koukkuun! Se nopeuttaa ja helpottaa niin paljon hommaa, että varmuuden vuoksi haluaa vielä kokeilla yhden lapiollisen - ja ehkä vielä yhden lapiollisen!  Puolessa tunnissa lähti vanhasta penkistä iso korillinen rikkaruohon juuria, eikä niitä olisi edes voinut poimia käsin.

Odottavan aika on pitkä

Luonnon kanssa samaa tahtia eläminen ja kasvien kasvattaminen ei ole hätäisen ihmisen hommaa. Toukokuu on ollut vielä niin kylmä, että tuntuu kuin koko kevät olisi pysähtynyt. Perunaämpärissä alkaa jo vartta pukata hyvin, mutta laarissa on ollut hiljaisempaa.  NYT tosin näyttäisi siltä, että siellä vihdoin heräillään. Hallaharso on ollut päällä melkein joka yö, yhtenä yönä vähän mattoakin lisänä, kunnes vanhempi väki ohjeisti, että "jos niissä ei ole vartta, niin ei niitä sitten tarvitse peitellä." Se on se perunan varsi, joka on vetinen eikä kestä pakkasta.
Hieman alle neljä viikkoa on mennyt, että ensimmäiset varret ovat nostaneet päätään lavakauluksessa. Perunoita pitäisi mullata kun varret ovat noin 15 senttiä, etteivät mukulat saisi valoa. Lavan kanssa siitä ei tarvitse huolehtia, mutta ämpärissä alkaa vartta olemaan jo jonkin verran. Kolme isoa perunaa tuntuu tuollaiseen ämpäriin nyt vähän ahtaalta. Kaksikin olisi riittänyt, mutta tässä on nyt kuuliaisesti noudatettu ohjeita ja suosituksia. Kuukauden päästä olisi keskikesän juhla, saa nähdä nouseeko silloin vielä yhtään omaa perunaa.

Perunan viljely lavalaatikossa

Ensimmäisinä vuosina meillä oli keskellä pihaa oikein kasvimaa. Se oli ihan mukava, mutta emme tainneet olla oikein viljelyshenkisiä silloin vielä, ja koko iso piha sekä talo veivät sen verran aikaa, että kasvimaasta tulikin "tee-se-itse-puutarha".
Nyt pitkästä aikaa tuli halu saada omaa perunaa - ja mielummin vielä juhannukseksi. Yleensähän perunan kanssa on käynyt niin, että kesäkuussa muistaa, että "ai niin, nekin olisi pitänyt jo laittaa."
Tällä kertaa tuumasta toimeen. Paikallisesta liikkeestä löytyi Timoa, Annabellea ja Violet Queenia.  Meillä ei varsinaisesti ollut mitään suosikkia, piti vain löytää jotain aikaista lajiketta, ja Violet tarttui mukaan, koska muutama vuosi sitten kaverilta Hollanista saadut violetit perunat olivat todella herkullisia!
Lavalle piti löytää uusi paikka, kun aiemi on "remontissa." Kyllä, siinä ikuisessa, mikä näissä vanhoissa taloissa ja pihoissa on usein meneillään. Puuvajan takana on lämmin ja suojaisa paikka, niin perunat saavat aurinkoa siellä. Alle katekangas ja vielä erillinen musta laatikkosuoja laatikoille. Aiemmin en ehkä olisi ymmärtänyt, että katekangas ja suojakangas on hyvä, mutta viimeksi sanomalehtien läpi alkoi pukata vuodenputkea ja lavakauluksetkin lahota.
Ei muuta kuin multaa lavaan ja perunavakoa kaivamaan! Perunamullasta onkin näemmä monenlaisia mielipiteitä; "pitää olla hiekkaisaa", "minä käyttäisin turvetta" ja "tavallinenkin käy" olivat yleisimmät.  Kaupan kassalla takana oleva asiakas kehotti lisäämään turvemultaa puutarhamultaan, niin ei tule liian tinttaisaa, pysyy perunalle ilmavampana. Ja näin tein.
Siellä ne nyt sitten ovat! Kolmessa rivissä. Mahdoinkohan saada yhteensä 18 perunaa upotettua riveihin. Kummoistakaan kilomäärää yhteen lavaan ei mahdu, mutta tarkoitushan on pikemminkin saada tästä kesäksi Suuri Perunaseikkailu, kuin pärjätä hengissä talven yli.
Perunat istutin n. 15 centin syvyyteen. Paikko oli oikein mitalla mitata, kun pohdin heittääköhän silmämääräinen arvioni montakin senttiä. Vakojen väliin ei valitettavasti jäänyt niin paljon väliä, kuin olisi hyvä. Jossain ohjeissa 80 centtiä mutta se on mahdollista paremmin ehkä sitten oikealla perunamaalla. Toki tähänkin lavaan olisi voinut tehdä vain kaksi riviä.
Nyt sitten odotellaan. Viime yöhän jäi jo hallaharso laittamatta, mutta jospa sen tulevina öinä muistaisi.
Kuten näkyy, Unto oli myös ahkerana mukana. Multapussista sai mainion korokkeen naapurin puolelle kyttämiseen. Hän on meidän oma ullataalasmaamme.

Lisää Violet Queenistä tästä linkistä 

Täällä ollaan!

Ehei, emme me ole minnekään kadonneet, eivätkä projektitkaan ole loppuneet kesken. Näppäimistölle vain on ehtinyt laskeutua pienehkö pölykerros, mutta vettä ja viledaa, niin sillähän asia korjaantuu!