Voihan katto katon katto..eli ulkokaton maalaus. Viikonloppuna olin vierailemassa kummipoikani luona Turussa, ja paikalle saapui ilokseni myös toinen kummi paremman puoliskonsa kanssa. Ilahduttavan jälleennäkemisen loppupuolella tuli puhe katon maalauksesta. Erityisesti peltikaton maalauksesta näin elokuussa. Yhdestä suusta näiltä maalauksesta huomattavasti enemmän tietäviltä tuli tuomio: "
Ei voi enää maaltata. Jos maalaatte, ei tule hyvä." Tämän lisäksi entinen maalarimestari lähiperheestä oli aiemmin kesällä todennut ykskantaan ettei omaa taloaan ainakaan maalaisi enää näin myöhään.
No. Niin. Kesäkuussa asiaa miettiessämme tuntui, että elokuu on vielä kesää. Heinäkuun helteillä ajatus peltikaton maalauksesta tuntui myös liian kuumottavalta. Mutta viime viikkojen muutos säässä ei ole mennyt ohi meiltäkään. Ikkunoissa on ollut aamuisin jo ohutta kastehuurua ja kukat ovat märkiä aamukasteesta töihin lähtiessä. Näitä seikkoja olen kyllä katsellut pieni koputus takaraivossa.
Katto piti maalata ensi viikonloppuna. Voi olla, että paistaa, voi olla että sataa. Mietimme asiaa vielä. Katto tarvitsee kipeästi ruosteeneston ja maalauksen. Olisi ollut mukava saada se valmiiksi ennen syyssateita ja talven tuiskuja. Mutta mukava ei ole tarpeeksi painava syy, jos on mahdollista, että homma menee pipariksi ilmankosteuden vuoksi. Muutama päivä tässä on aikaa pohtia mutta luulenpa, että otamme aikalisän ja laitamme tähtäimen ensi toukokuulle.
