Ja lattiaakin näyttäisi syntyvän

Nyt on blogipostausten otsikointi vähän kapea-alaista mutta energia ei oikein riitä monipuolisempaan runoiluun. Myös sisältö taitaa olla vähän niin ja näin mutta kun neljä vuotta on jonkun kanssa jumissa, niin innostuu sitä vähemmästäkin. Tänään tuosta lattian synnystä.

Kevät tuo remontit

Kevät ja pääsiäinen taitaa olla sitä meille sopivaa remontointiaikaa. Niin sopivaa, kuin aika koskaan on remontille. "Minne tavarat, mikä ensin, mitä tarvitaan, mitä tuon kohdan kanssa, entä mitä tehdään tuolle?" Kysymyksiä enemmän kuin vastauksia. Tehdään vain ja mietitään sitten. Jos ei tehdä, niin ei saada ikinä tehtyä. Yläkerran remontti on odottanut..kröhöm..neljä vuotta.

Aika aikaansa kutakin, niin kuin kuvasta näkyy. On täällä ennenkin rempattu ja tapetoitu. Ainakin vuonna 1953.

Yksi täytetty, yksi jäljellä.

Yksi  lattian aukko on nyt täytetty. Homma hoitui kotivoimin ja iso-Nestorin avustuksella, mistä kiitokset. Varastosta löytyi meille jätetty käsisirkkeli, jonka ääni kuullosti pienissä sisätiloissa melko hurjalta mutta myönnettäköön, että olihan siinä tekemisen meininkiä. Onneksi terassilla oli vielä paketti kyseistä laminaattia, niin oli millä aukkoa täyttää. Ihan saumatonta siitä ei tullut mutta ei nyt tähän hätää tarvinnutkaan. Unelma lautalattiasta elää.
Seuraavana listalla on sähkösuunnittelu.