Näitä pihajuttuja riittää vielä tovin - koska elokuuhan tässä vasta alkoi mutta - älkää olko huolissanne. Olemme muutaman viikon päästä siirtymässä sekä, kattomaalauksen sekä kylpyhyoneen kunnostuksen pariin. Kummastakin tunnun tietävän aivan yhtä paljon - ja kummankin onnistumisesta minulla on tällä hetkellä varsin saman suuntaiset odotukset..Mutta sitä ennen vielä viiniköynnöstä(kyllä, taaaas) perunaa ja muutenkin kasvimaata. Tietenkin palan myös halusta kertoa, miten saimme raivattua pusikkoa autotallin toistesta reunamasta. Erittäin jännittäviä postauksia luvassa siis!
Perunamme onnistuivat niin loistavasti, että harmittaa, ettemme laittaneet niitä enempää. Vähän myös surettaa, kun niitä on enää niin vähän jäljellä. Pinkistä Rosa-perunasta on tullut jo ruokahetken suloistuttaja. On ollut ilo hakea ne tuosta muutaman metrin päästä, pesaista - ja kokea onnistumisen iloa. Pienestä se syntyy. Samaa iloa ovat tuottaneet salaatit ja persiljat. Salaattia onkin tullut niin runsaasti ja vahvalukuisena, että olemme lahjoittaneet sitä lähiympäristölle. Aivan tilaamatta ja pyytämättä. Mutta onhan ruuassa ja sen lahjoittamisessa myös jotain sympaattista. Minusta on ainakin ihanaa saada lahjaksi kalaa, tai leipää tai sieniä - ja kyllä sitä arvostaa tosi paljon, että toiset ovat nähneet vaivaa ja vielä syödessäänkin muistaa mistä antimet ovat tulleet.
Mutta kerrotaanpa myös sitten niitä haastepuolia niidenkin lohdutukseksi, joilla myöskään kaikki eivät ole kasvimaiden kanssa menneet putkeen. Esim. minulla ei itänyt yksikään papu, ei siis yksikään. Tunginpa niitä sitten purkkeihin tai maahan. Eikä ensikertalaisen ollut helppo erottaa rikkaruohoja kylvettyjen kasvien aluista, joten välillä koko maa näytti hieman..hmm..vallatulta. Tosin muutamia viikkoja vähän myöhässä saimme sen taas kitkettyä vähän parempaan ruotuun mutta kasvimaan kanssa pitäisi olla kyllä melko tiiviisti puuhastelemassa, jos haluaa erinomaisen tuloksen, ja siihen ei parin viikon poissa olo oikein auta.
