Hmm..ai pitäiskö tätäkin karsia..?

Ensimmäinen lomapäivä on ohitse, ja ennen kuin joku ehtii kadehtimaan, niin lohdutukseksi - mitään sen kummempaa ihmeellistä "lomafiilistä" ei ehtinyt syntymään. Tyypilliseen tapaan kroppaherätys tapahtui ennen herätyskelloa ja huoli siitä, että "koko päivä menee hukkaan" sai nousemaan sängystä ennen kuin raukeaa pitkään nukkumista olisi tapahtunut.  Kiskaisin itseni ylös, hain lehdet, laitoin kahvinkeittimen päälle, kävin napsauttamassa saunan päälle(ei, en pystynyt lämmittämään puilla) - ja aloin tiskaamaan. 

Kun tiskit ja asukkaat oli puhdistettu, piti suunnata kohti Veikkolaa ja laattatukkua. Lupasin toiselle osapuolelle, että voisimme jäädä kotiin, jos saisimme talon kanssa jotain aikaiseksi. Tiesin kyllä alitajuisesti ettei mitään tajuntaa räjäyttävää tule tapahtumaan mutta ainahan sitä kannattaa yllättää itsensä. Mutta tänään kaunis ja aurinkoinen päivä tuli vietettyä autossa ja liikeyrityksissä Tuli nähtyä laattoja ja sen jälkeen Bauhausissa kylpyhuoneenkalusteita, ja hassua kyllä BH:sta tuli vihdoin sellainen olo että, "kyllä täältä ne kylppärin kalusteet löytyvät" - vaikkakin mitään konkreettista - tyyliin: "tässä meillä on mitat" ei saatu aikaiseksi.

Ja kun sitten pääsee kotiin niin auringon laskiessa(meidän tontilla huhtikuussa klo 19.00) tulee paniikki, että "eihän me taaskaan ehditty mitään". Mutta ehkäpä huomenna vähän vuohenputkea ja etanarallia... :)

Etena, etana näytä sarves - jossain muualla!

Pirskatin, pirskatin, pirskatti - tänään tuli tehtyä epämieluisa löytö - etanafarmi. Minkäs sille voi mutta ilmankin olisi pärjännyt. Etenkin näin aloittelevana puutarhurina riittää kaikessa muussakin opettelemista, en olisi halunnut samaan syssyyn käydä etanataistoon - mutta positiivisena ihmisenä ajattelin, että "hyvä, että huomattiin heti, jotta osataan heti tutkailla mestoja sillä silmällä".
Nyt tarvii sitten vain ottaa kaikki olutansat, tuhkaestseet ja kalkkivanat käyttöön. Sinänsä huomaan kyllä pienen häivähdyksen huonoa omaatuntoa värähtävän ihoni alla kun niin mielelläni antaisin kaikkien kukkien vain kukkia enkä haluaisi lähteä minkään lajin "kimppuun" mutta ehkä tämä juuri opettaa minulle sitä normaalia luonnon ja lajien välistä taistelua.

Etana-tietoutta täällä

Etanoista eroon - Marttojen neuvot

Silppuri soimaan...tai ei sittenkään...

Kun kerran toinen leikkaa, jää toisen vähimmäistyöksi suoriutua eroon oksista. Onneksi ystävälliset ullakon tiivistäjät suostuivat lainaamaan silppuriaan. Tai oikeastaan kahta, niin kuin myöhemmin kävi ilmi. Vaikka meilläkin olisi nyt säilytystilaa, ja vaikka silppuria varmasti tarvitsee  myöhemminkin, henkisesti vastustan ajatusta, että joka talossa ja tuvassa on samat laitteet vaikka lainaamalla riittäisi vähempikin. Kyllä minäkin mielelläni autan, jos vain osaan ja meillä on jotain mitä joku toinen tarvitsee, koska sitten taas loppuvuoden ne oksasakset lojuvat varastossa täysin tarpeettomina. Olenkin miettinyt, että esim. kirjastossa voisi olla teleskooppivartisia puutarhasaksia yms. joita voisi vaikka lainata kolmeksi päiväksi kirjastokortilla. Onhan kirjastoissa jo ompelukoneita ja kävelysauvojakin lainattavaksi. Paitsi, että nythän kävi siis niin, että silppuri ikään kuin jämähti...

Projekti eteni niin, että sain ensimmäiseksi lainaksi kuvassa näkyvän punaisen silppurin mutta kävi ilmi, että terät taisivat olla hieman tylsät. Eipä hätää, ystävälliset lainaajat hakivat minulle toisen silppurin, jolla hurahtikin homma hyvin käyntiin mutta - muutaman minuutin jälkeen terä jämähti. Aaargh! Ensinnäkin oli tietysti kurjaa lainata konetta, ja sitten jämähdyttää se mutta kun oli se oksasilppuri-draivi päällä, niin olisi ollut ihanaa saada oksakasat kadotettua. Myönnän kyllä, että ihana hiljaisuus laskeutui pihallemme, eikä minua harmittanut yhtään ottaa kuvia silmissä kasvavista krokuksista, paluumuuttavista kurjista ja kevään ensimmäisestä perhosesta lennollaan!

Vihdoinkin!

Tätä blogia on ajateltu enemmän mitä kirjoitettu. Loppiaisen kunniaksi on aloitettava alkukiri. Jos ei muuta niin vaikkapa strategialla "Yksi kuva kertoo enemmän kuin...".
Joulukuun alussa saimme tehtyä ns. suoran muuton. Ei remonttia, ei pintasilottelua - vain tavarat tontille ja  tyynyä pään alle. Sen jälkeen alkoikin tulikin joulu ja uusi vuosi, ja vasta nyt loppiaisena, ehtii kunnolla miettimään mitä seuraavaksi.