Kukkasipulit multaan!

Syksyn sateiden keskellä jäi pari pussia kukkasipuleita istuttamatta. Harmitti kun keväällä niiden kasvua olisi ollut mukava seurata.
Mutta eipä hätää. Voihan sitä istutushommia tehdä joulun ja uuden vuoden välissäkin. Hanskat käteen ja sipulit multaan. Siinä ei kauaa kestänyt. Toivottavasti ehtivät nyt juurtua ennen kuin pakkaset alkavat.
Samalla tuli katseltua muutenkin ympärille. Köynnöshortensiasta pukkasi jo uutta vihreää alkua, pensaat ja puut ovat silmuilla ja kevätesikkoa pukkaa maasta. Voi kasviystävät hyvät, koittakaa nyt malttaa ja levätä niin jaksatte sitten keväällä kukoistaa.
Kyllä minäkin kaipaan valkeaa lumipeitettä mutta en voi silti olla ilahtumatta siitä ajatuksesta, että jokainen lumeton päivä on päivä ilman lumitöitä. Olen kuitenkin aivan varma, että vielä sitä lunta saadaan reippaasti yli oman tarpeen, ja todennäköisesti jo silloin kun mieli on jo seuraavassa vuodenajassa.

Taas vaihtuu yksi vuosi

Joulu sujahti pois kotoa. Onneksi on tämä välipäivävapaa ja vielä viikonloppu edessä niin voi nauttia rauhassa tästä loppuvuoden "Ylijäämäajasta." Joulun päivinä näimme ystäviä ja talon remontti tuli puheeksi. "Miten se teidän remontti sujuu?"  Nauroimme ja totesimme, että yhtä hyvin kuin aina ennenkin. "Siellä se odottaa tekijäänsä."
Ehkä uudelle vuodelle voisi ottaa tavoitteeksi keittiön päivittämisen ja tiskikoneen saamisen talouteen. Ilmankin pärjää mutta usein kaipaa tiskikonetta jo pelkästään siksi, että saisi käytetyt astiat jonnekin vähäksi aikaa, jos ei heti aio tiskata niitä - ja kuulkaa, aina ei vain jaksa.
Mukavaa alkavaa vuotta kaikille! Ja kertokaa ihmeessä, jos teette myös elämänne/talonne/remonttienne suhteen uuden vuoden lupauksia? 
Kuvituksena isoäidiltä saadut uudenvuoden kukat. Sopivat hyvin tämän kelin keskelle.

Perinteitä noudattaen

Tuo yläkerrassa meillä käyttämättömänä ollut vanha keittiönlaatikosto pääsi uuteen - ja veikkaan, hyvään kotiin. Mukavaa kun tavaraa menee käyttöön, saatika, jos joku on vielä etsinyt sellaista mikä itsellä on ylimääräisenä. Myös rokokoo-kalusto löysi tiensä Lietoon ja ostaja laittoi vielä parin päivän päästä viestin, että ovat tyytyväisiä. Sekin oli mukava kuulla.
Meillä puolestaan on taas lattiassa ja seinässä reikä. No eihän siinä mitään, reiät saa paikattua mutta - pitäisi tietää millä ja miten. Tuleeko kaappi kulmaukseen ja sen viereen pikku lämmönlähde. Jos taas haluaa lämmönlähteen? Mitä tehdään putkille, jotka on nyt vedetty niin ettei niiden viereen ainakaan mitään tulta voi laittaa? Ja miten ihmeessä yläkertaan saa edes tuotua mitään kun oviaukko on niin kapea? Näitä kysymyksiä pohdiskellessa suuntaamme marraskuuhun.

Vanhalle tiskialtaalle uusi koti

Katsotaan löytääkö vanha tiskiallas tätä kautta kodin. Tiedän, että välillä näitä metsästetään ympäri internettiä. Kaupan siis vanha tiskiallas, jossa alakaappi sekä oma säilytyskaappinsa puille.

Eroon ylimääräisestä tavarasta

Ihmisellä ei pitäisi olla varastoa. Meillä on. Useampi neliö - ja sen kyllä huomaa. Kun muutto tehtii vähän vauhdilla ja sinne päin aikoinaan, niin kannettiin tavarat vain varastoon. Sen jälkeen ollaan tehty kirpputorilaatikoita ja tuotu talosta tavaroita mietintään, ja kun tilaa on - jäävät tavarat myös odottamaan "sitä parempaa päivää."
No, nyt varastomme on ollut jonkin aikaa tukossa koska keskellä lattiatilaa on ollut 15 laatikkoa lämpölasi-ikkunoita. Tarkemmin sanottuna, niitä minijääkaapin ovia, joista piti tulla kasvihuone mutta aloimme viime metreillä arpomaan, että josko niistä sittenkään tulee sitä pihan kaunistusta.
Keskeistä on myös arpominen. "Tehdäänkö vai eikö tehdä - jos tehdään niin minkälainen - tehdäänkö ensi kesänä, vai pitääköhän silloin maalata talo.." yms. Asioita pitää pohtia. Kun asioita sitten vaan pohditaan, niin eihän mitään tapahdu. Samaan aikaan pitää myös käydä töissä ja tehdä montaa muuta asiaa, niin eihän se ole ihme "jos kaikkea ei ehdi".
Nyt on kuitenkin hieman liikahtelua tapahtunut varastossamme ja tavaraa on lähtenyt kiertoon. Eilen lähti Ikean nojatuoli, joka olisi vain tarvinnut uuden päällisen.Tänään illalla toivottavasti rokokoo-ruokakalusto saa uuden kodin. Täyttä puuta ja mukavat tuolit istua, mutta..ja huomenna lähtee yläkerrasta valkoista ja mustaa Muuramea. Nekin oli todelliset löydöt mutta..ei meille, eikä nyt tähän hetkeen.
Onni on kierrättäminen ja se, että nykyään voi nettiin laittaa myytäväksi tavaroita ja helposti laittaa kuvia ja vaihtaa tietoja.

Sadonkorjuuta

Viimeiset omput on nyt kerätty, viinirypäleet poimittu ja tomaatit tuotu sisään. Katsoessani näitä aarteita, tuli kiitollinen tunne. Nämä ovat luonnon lahjoja meille ihmisille, ja vaikka elämmekin melkoista yltäkylläisyyden aikaa, tuntuu itse kasvatettu ruoka arvokkaalta.
Viinirypälesato ei ollut kovin suuri, vain vajaa ämpäri tänä vuonna mutta syykin selvisi. Olisi pitänyt kastella ja lannoittaa huomattavasti enemmän. Viiniköynnös on jäänyt seinustalle kasvamaan hieman oman onnensa varaan, ja kun kesä oli näinkin kuiva, ei ihme, jos ei satoakaan tullut. Tänä syksynynä yritän tehdä kunnollisen syysleikkauksen ja ensi keväänä lannoittaa hyvin, sekä kastella kesän ajan.

Maalia, maalia

Kaksilla tikkailla.

Hyvänen aika, meillä on uusi maalipinta yhdessä seinässä ja katossa, eikä täällä ole yhtään hehkutettu sitä! Se on kuitenkin aina sellainen elämänlaadullinen parannus, mistä jaksaa innostua pitkään. Välieteisen katto oli jäänyt maalaamatta, samoin yksi paikatuista seinistä - ja nyt tuli se hetki. Toinen kaiveli pelit ja rensselit esiin, toinen teki varsinaisen työsuorituksen. Kumpaankin menee keskimääräisesti yhtä pitkä aika. Tosin maalaaminen on yleensä hauskempaa mutta kumpikin osa pitää tehdä.
Vaaleaa maalia löytyi varastosta isohko pöntöllinen. "Joo, tää on varmaan ihan hyvää, vedetään tätä." Kun pitää vain saada valmista ja puhdasta pintaa, on iloinen, että on onnistunut haalimaan sitä sun tätä. Sitten joskus myöhemmin käydä kaupasta valitsemassa sen täydellisen värin, kun sellainen tarve tai olo tulee.
Maalin kuivuttua siirtyi myös kaappi. Kylmäeteisessä pitkään "toistaiseksi" ollut vaate/kenkäkaappi tuli sisäpuolelle. Talviaikaan on huomattavasti mukavampi pukea lämpimämmällä puolella ovea ulkovaatteet päälle. Kaappi olisi pitänyt vielä hioa, petsata ja vaihtaa vetimet mutta ei sentään kaikkea yhdellä kertaa.

Syksyn liljat

Liljat kukkivat yleensä heinä-elokuussa. No meillä ne kukkivat tänä vuonna syyskuussa, koska istuttaminen jäi alkukesään. Luulin jo, etteivät ne ehdi avautumaan ollenkaan mutta lämpimien päivien ansiosta saamme nyt nauttia liljaloistosta.
Olen muutaman kerran hymyillyt kun vahva, ei-syksymäinen- liljojen tuoksu on tuulen mukana kantautunut nenääni. Niin vahva se on, ettei tulisi mieleenikään ottaa niitä sisään ja leikkokukiksi maljakkoon. Sinänsä harmi, koska kauniita ovat mutta tuoksu on kyllä vahva.

Liljapenkkiin oli tullut myös kuoppa. Aluksi se näytti aivan myyrän työltä mutta yleensähän ne eivät pidä liljojen sipuleista ja istutuskuoppaa suojaa melko vahva kangaskin, tosin en tiedä estääkö se myyrää kaivautumasta penkkiin. Mitään selitystä ei löytynyt kuopalle, eikä kuopasta myöskään löytynyt mitään, joten arvoitukseksi jää. Taloudesta löytyy myös koira, jolle ei tuottaisi vaikeuksia pikku kuopan kaivaminen mutta niin siisti reunainen se oli, etten oikein usko terrierin kärsivällisyyden riittävän moiseen hienosteluun.

Tietoa Liljoista mm täältä

Ensimmäinen tuli

Nämä päivät pitäisi merkitä muistiin. "Milloin sytytettiin ensimmäinen tuli pönttöön?" tai "Milloin suljettiin väliovet?"
Syksy on ollut lämmin. Se on ollut myös melko kuivahko, koska ei ole ollut erityistä tarvetta sytyttää vielä pönttöuuneja. Tänään sitten laitoimme tulen alakerran pönttöuuniin. Pikemminkin minun toiveestani ja "syksyn juhlistamiseksi" kuin varsinaisesta "pakosta". Tänä vuonna muistimme ottaa myös "kevätviirin" alas, joten voimme sitten taas maalis-huhtikuussa juhlistaa kevään tuloa laittamalla ne seinälle.
 Puuvaraston korkkaaminen tietää myös sitä, että "nyt se alkaa, eikä loppua näy." Sitähän se talvi on. Joka päivä lämmittämistä. Uunien lämmittäminen on myös arkista. Tasaista, hosua ei pidä. Muuten ei tuli syty. Palkaksi saa tasaisen, kotoisan lämmön. Ja murusia ympäri lattiaa.

Satoa, pihaa ja varastoa

Tavoitteena ensi kevät.

Syksyn sato näyttää kohtuulliselta. Kriikunoita on tullut kiitettävästi ja nyt alkaa olla jo kiire poimia kun alkavat tipahdella maahan. Omenoitakin tuli mukavasti mutta viinirypäleiden kanssa joutuu vielä jännittämään, että ehtivätkö punastua syksyksi, vai eivät. Viime viikon ansiosta on jo väriä alkanut hieman tulla mutta kyllä syksyn viileyskin on alkanut hiipiä aamuihin ja iltoihin. Jännitän myös myöhään multaan ehtineiden liljojen kanssa. Kasvua on tapahtunut mutta nuput eivät vain avaudu.
Piha-askartelu jatkuu. Hitaasti mutta epävarmasti. Pienetkin askeleet ilahduttavat, koska silloinkin jo näkee, että "jotain tapahtuu". Pohjustamme varaston sivustaan kierrätystiilillä ja -puulaatoilla. Josko ensi kesänä saisimme taas paremman toiminnallisuuden sille puolelle ja lavakasvatuksen kukoistamaan.

Huom yläkulman innokas osallistuja

Myös varaston tyhjennys jatkuu. Tavara kerrallaan. Eilen sain vihdoin laitettua maailmalle erään suosikeistani, rottinkisen pallotuolin. Se oli jo odottanut 1,5 vuotta päällystämistä, ja koska sitä päivää ei näyttänyt tulevan, päätin kierrättää sen parempaan kotiin. Myynti-ilmoituksen laitettuani sainkin parissa minuutissa yhteydenoton ja pariskunta oli vartissa pihaportilla. Todellista salamakauppaa, sanoisin. Eikä minusta(N.) koskaan kyllä mitään kauppiasta tulisi. Koska pariskunta oli tosi mukava, tykkäsi koirasta JA odottivat vauvaa -niin päätin antaa tuolista vauva-alennuksen. Jäi sitten kaikille hyvä mieli ja toivoohan sitä itsekin mukavia yllätyksiä omalle kohdalleen.

Lomat lomailtu

Meillä ei kauaa lomailtu. Kummallakin oli vain kaksi viikkoa lomaa ja sehän meni kuin hujahtaen. Näin viimeisen lomapäivän iltana ei edes uskalla ajatella, mitä piti tehdä ja mitä kaikkea jäi tekemättä. Tehdään sitten syksyn sateisina iltoina.

Ihania marjoja

Tajusin vasta tänään, että olen tainnut antaa marjapensaille auttamattoman vähän vettä. Kukille olen kyllä vettä raahannut, myös hedelmäpuille mutta marjapensaat ovat jääneet vähemmälle. Ehkä jotenkin alitajuisesti olen ajatellut niiden olevan "sinnikkäitä maatiaiskasveja".
Mustaherukkapensaita meillä on kaksi vanhaa, ja leikkaamisen tarpeessa olevaa, sekä yksi uudempi. Toinen vanhemmista pensaista, varsinaisen räntsäkkeen näköinen yllätti ja teki paljon isoja mehukkaita marjoja. Tänä vuonna istutetustakin tuli marjoja mutta vielä pienenlaisia.
Muina pensaina meillä on yksi karviainen, siinä marjat ovat vielä raakoja. Karviaiselle seuraa pitävät punaherukka- ja valkoherukkapensas. Valkoherukassa oli niin lempeä ja kuitenkin pirteä maku, että aion kyllä hankkia pihalle vielä toisen samanlaisen pensaan.
Marjoja poimiessani muuten mietin, että miksei kerrostalojen ja rivitalojen pihoille istuteta marjapensaita. Ne ovat helppohoitoisia ja marjat ovat niiin hyviä sekä terveellisiä. Eivätkä kaikki luonnollisesti pidä marjoista tai kaipaa niitä mutta moni varmasti arvostaisi, että pelkän nurmikon tilalla olisi hyötykasveja.

"Hieman" valloillaan kasvava pensas.

 

Kesäpuput ottaa rennosti

Talven jäljiltä löytyi omenapuiden oksista hampaanjälkiä sekä pieniä papanoita kukkapenkistä. Hangesta löytyi myös välillä öisten vierailujen merkkejä käpälistä. Kesän tultua asenne on muuttunut rohkeammaksi, koska pihalle ilmestyneet pupuset vetivät apilaa massuunsa hyvin rauhallisen oloisina. Tuijotimme niitä koko perheen voimin kuistin ikkunasta. Nelijalkaisen oli vain todella vaikea ymmärtää, että näitä uusia pihanvalloittajia oli pakko ihailla vain ikkunan takaa. Kaksijalkaiselle taas tuotti vaikeuksia ymmärtää, että jäniksiä oli pakko päästä katsomaan kukkapöydältä.

Liljat liian pinnassa?

Tietääkö joku mitä tehdään, jos on mennyt istuttamaan sipulit liian pintaan? Istutanko ne syksyllä uudestaan syvemmälle, jotta ne selviävät talvesta vai peitänkö talveksi extra-hyvin. Sillä nopeahkon istuttamisen jäkeen aloin epäillä, että jäivät kuitenkin liian lähelle maanpintaa. Vai olisiko parempi, että ne yrittäisi siirtää jo nyt?

Kuoppa on keksitty kaivettavaksi

Minijääkaappien ovet - esittämässä kasvihuoneen seinää...

Meillä on puolet varastorakennuksesta tällä hetkellä täynnä laatikoita, joissa on eräänlaisia ikkunoita. Tai itseasiassa ne ovat minijääkaapin ovia. Saimme me lahjoituksena kotiin toimitettuna, ja niitähän nyt tarvitsee aina. Esimerkiksi kasvinhuoneen rakennusmateriaaleiksi.
Eilen tartuimme lapioihin ja mallasimme myös lasiruutuja maisemaan. Alkoi epäilyttää.Mitä jos "kasvihuoneesta" tulee sellainen itsetehdyn viritelmän näköinen, jota ei meinaa kestää katsoa mutta pakkohan sen on siinä antaa olla kun on vaivalla tehty..Päätettiin kuitenkin, että tehdään pohjatyöt ja katsotaan miltä tuntuu sen jälkeen. Pakkohan ei ole omalle pihalle tehdä mitään ja kuopankin saa aina täytettyä. Positiivisena puolena voi ajatella, että onpa lähtenyt tontilta pois jo kaksi peräkärryllistä rikkaruohomaata ja tajuttomasti ruusunjuurta. Ruusu kyllä taas näytti voimansa ja miten sitä juurakkoa oikein kasvatetaan kun sille päälle satutaan.

ja tässä ollaan. Testikoira ottaa tuntumaa.

Nimpparipäivän iloa

Nimipäivän kunniaksi tuli kahvi sänkyyn lahjapussin kera. Pussista löytyikin hyödyllisiä lahjoja - muistikirja - olen sitä mieltä, että aina tarvitsisi olla muistikirja ja kynä mukana, muistikirjan lisäksi sain uudet pienet istutus/kuokkimisvälineet - näissä pienissä on juuri se hyvä, että päääsee pieniinkin väleihin, ilman että saa ympäristössä samalla suurta tuhoa aikaiseksi - JA vielä bonuksena sain puutarhakirjan!Uusi Puutarha; Tanja Nieminen; Karisto kirja aivan erinomainen kirja niille, jotka aloittavat uudelta rakentamattomalta tontilta mutta mielenkiintoisia vinkkejä ja asiaa löytyy myös meille "vanhatalolaisille". Esim. terassin ja istutusten yhdistämisestä..nyt pitäisi seuraavaksi suunnitella terassi ja hankkia jostakin apuvoimia sen rakentamiseen.

ps. Perustin muuten facebookiin ryhmän kaupunkimme viherpeukaloille; "Iloa ja Hyötyä puutarhasta" -  ryhmä on avoin kaikille, jotka tykkäävät kukista tai hyötykasveista ja haluavat viestitellä niiden tiimoilta. Parissa kuukaudessa ryhmäläisiä on kertynyt yli 170 - ihan mukavasti siis - ja tärkeintä on, että keskustelu näyttää käyvän vilkkaana ja ihmiset haluavat jakaa kasveihin liittyviä kokemuksiaan. Suosittelen tekemään saman, jos omalla paikkakunnalla ei ole vielä Puutarharyhmää!

Aitaprojektia

Välillä joutui maalaamaan puskista.

Parhaat maaliastiat - suosittelemme kotikäyttöön.

No nyt on sitten aita maalattu. Vanha aita oli painekyllästettyä lautaa mutta muuten käsittelemätöntä niin maali teki aidasta siistimmän. Värikin oli yhden alakoululaisen sekä vanhemman ohi kulkeneen rouvan mielestä oikein hyvä. Muutenkin tuntui, että maalausprojektimme toi väriä ja iloa ympäristöön. Kannustusta tuli. Yritimme useammallekin ohikulkijalle tarjota mahdollisuutta osallistua talkoisiin mutta kukaan ei tarttunut. Olisihan se voinut olla hauskaakin maalata pari tuntia aivan tuntemattomien ihmisten aitaa.
Onneksi meillä oli vieras kylässä, joka uhrautui ja sinnikkäästi maalasi kanssamme vaikka mukavampaakin puuhaa olisi varmasti ollut kauniina kesäpäivänä. Tuollaisessa projektissa kaikki lisäkädet ovat tervetulleita, koska eniten aikaa menee pienten välien ja reunojen maalaamiseen. Puolessa välissä alkoi tuntua ettei aita lopu ikinä.
Tällä kerralla kävi nyt niin, että ensimmäinen maalipönikkä tuota "kotipizzan harmaata" (tikkurilan aivan oikea nimi tuolle sävylle) oli sävytetty sisämaaliin, joten kauhun sekaisella jännityksellä odotamme talvea ja tulevaa kevättä. Jos olemme todella onnekkaita, maali kestää aidassa - mutta koska sisämaalia ei ole tarkoitettu ulko-olosuhteisiin, pitää henkisesti varautua siihen, että maali voi myös hilseillä pois aidasta.Toisen kerroksen vedimme ulkomaalilla. Sekin tietysti lähtee, jos alla oleva kerros alkaa elää.

Rennommat talkoolaiset lötköttivät varjossa.

No kaikesta oppii. Nyt ainakin tulee aivan konkreettisesti testattua miten Tikkurilan Luja sisämaali toimii ulkoaidassa, jota siis aiemmin ei oltu maalattu. Toivoa siis voi, että alempi kerros imeytyisi puuhun ja pysyisi.

Loppusuora - pääty jo häämöttää.

Puunistuttajaa harmittaa

Siinä se on. Ensimmäinen istutettu hedelmäpuumme - ja tyvi versoo. Pitkän tovin kuluttua uskaltauduin ottamaan yhteyttä taimitarhaan ja sielä tullut tuomio oli tyly. "Moikka. Puun juurivesat on aivan muu kuin hedelmäpuusi. Tuolla et tee enää mitään. Hedelmäpuut on vartettu jonkun muun puun juureen."
Nyt harmittaa. Taimitakuu on 45 vuorokautta mutta kuittia ei luonnollisestikaan löydy. Pitäisi aina ottaa kuiteista kännykkäkuvat tai skannata ne. Miten tällaisenkin olisi voinut ennekoida? Olisiko sen kokeneempi huomannut sen taimitarhalla? Ehkä ei, jos tiskin takana olevat ammattilaisetkaan eivät huomaa..

Etätöitä omalta pihalta

Tänä vuonna minimaaliset lomat osuvat kesän loppupuolelle. Se ei oikeastaan haittaa kun siihen tietää asennoitua mutta kyllähän tämä on sitä aikaa vuodesta kun haluaisi nauttia myös ulkoilmasta - etenkin kun meillä ei ole liiemmin vielä ukkostellut ja sadellut.
Onneksi työt ja työnantaja joustaa paikan suhteen. Pääasia, että työt hoituvat - itseisarvo ei ole missä sitä työtä tehdään. Töitä voi välillä tehdä myös omalta pihaltaan.

Yllätysomenia tulossa

Tämä kesä on kolmas Pihallamme. Ne jotka ovat piipahtaneet täällä pidempään ehkä muistavat, etteivät omenasatomme ole olleet kovinkaan kummoisia. Omenapuiden leikkaamisesta meillä ei ole aiempaa kokemusta ja kaikki muukin on opittu vähitellen kokeilemalla tai jättämällä kokeilematta.
Tänä vuonna tuo kokeilematta jättäminen ilmeisesti palkitaan runsain miton. Omenapuu, josta aiempina kesinä on tullut oikeastaan omenaton, näyttää nyt yllättävän meidät täydellisesti. Kuten alemmasta kuvasta näkyy, leikkaamatta on jäänyt mutta tänä kesänä se ei tunnu tätä puuta häiritsevän vaan omenanraakileita on oksalla jos toisellakin. Tämä myös lohduttavana tietona kaikille niille jotka tuskailevat tekemättömien hommien kanssa. Ei se aina pilalle mene, vaikkei ehdikään "silloin kuin pitäisi."

Vähän vaiheessa

Sisustusblogeja katsoessani, joskus olen ajatellut, että olisipa hauska nähdä minkälaista samoissa kodeissa on kun "kaikki ei olekaan ihan niin jetsulleen." Pihoilla on sama homma. Kun toisten pihat ovat tip top - tuntuu oman pihan ääretön keskeneräisyys joskus epätoivoiselta.

Kuoppa olisi jo aluillaan...

Toisaalta on myös hauska nähdä toisten pihoilta samanlaisia epämääräisiä kasoja, alueita tai virityksiä, mitä omaltakin löytyy - se on sitä yhteisöllisyyttä ja "samassa veneessä" soutamista. Siksipä ajattelin laittaa kuvan "kukkapenkistämme", jonka uskoisin valmituvan kesällä 2015 ja kasvihuoneestamme, joka valmistunee..nooh..sille en taida uskaltaa veikata vuosilukua.

Kasvihuone - tähän se tulee..

Kukkamaankaivauksella on selkeä suhde juhannukseen. Kaivaja innostui koska tarvitsi matoja. Samaisesta syystä tuo tulevan kasvihuoneen alue näyttää myllätyltä, sieltä niitä matoja vasta löytyikin. Eikä se niin vakavaa ole, vaikka hommat vähän kesken ovatkin, siksihän me pihan hankimme. Kerrostalossa ei tarvitse vuohenputkia nyppiä mutta eipä sitten pääse "taistelemaan" luonnon kanssa samalla lailla kuin omassa pihassa.

Kesän iloja

Taas pyöritään

Yksi työn alla oleva ikuisuuskohde..

Taas menee pihalla kaikki pyörimiseksi. "Vähän tuolta ja vähän tuolta." Ilmiö tuttu niille, joilla on liian paljon tehtävää ja liian vähän aikaa. Ja myös meille, joille puutarhassa täsmällinen suunnittelu ei ole tuttua. Kaikki pitäisi ehtiä tehdä ja vähän vielä enemmänkin.
Ympäristön vihreys näyttää aivan heinäkuulta. Lehdet ovat suuria ja sävyt syviä. Meillä täällä etelässä ei taideta pakkasille enää joutua mutta kyllä tämä kesäkuun kuumuus yllätti kasvun kirimisellä.
Etupihan aita, mikä piti maalata viime vuonna, on saatu pestyä. Korjaan, pesetettyä. Naapurin tuttu tekee asiaa työkseen ja monesta aiemmasta "pikku hommasta" oppineena osasimme kysyä palvelua ammattilaisen suorttimana. Toki siitä olisi tullu varmasti "ihan hyvä" myös juuriharjalla hangattuna, mutta kunnon aineilla ja vaikuttavalla painepesurilla suihkutettuna siihen meni huomattavasti vähemmän aikaa - ja hermoja. Nyt pohja on varmasti myös paremmin tehty. Enää tarvitsee maalata..ja suunnitella kasvihuonetta..ja terassia..ja kasvilavojen uutta paikkaa..raperperitkin pitäisi siirtää..ja suunnitella polkuja..ja suojella mansikat..

ps. etanoita ja muurahaisia on tänä vuonna
paljon.

Pienen perkauksen jälkeen jo vähän selkeämpää.

Tätä se on

Kyllä, lämmintä piisaa! Etenkin meillä sisällä. Yläkerrassa. Maailmassa on tasapainon laki. Saattanee olla, että meillä talven kovimmilla pakkasilla ennen pönttöuunin lämmitystä, lämpötila on +15 astetta mutta sitten tasoitukseksi viime päivinä sisälämpötila on noussut + 28 asteeseen. Talvella nukkuu paremmin.
Ikkunat ovat auki ja kai sieltä toisinaan pientä virettä, tai ainakin happea tulee sisään mutta siinä vaiheessa kun olo helpottuu ja makuuhuone tuntuu vähän viileämmältä - kello soi, ja onkin jo aamu. Totta kai voisimme hankkia ilmalämpöpumpun tai muita viilennin härveleitä mutta kumpikaan meistä ei taida olla järin koneinnostunut. Näitä kuumia öitä on kuitenkin niin harvassa ja onhan se jotankin eksoottista seurata kuinka korkeana se yölämpötila voikaan pysyä.
Koiralle olemme ehdottaneet, että nauttisi alakerran viileydestä mutta vanha herra on sitkeästi kiivennyt yläkertaan. Niinpä ennen nukkumaanmenoa olemme viileentäneet häntä kastellulla kylmällä pyyhkeellä. Kohteen ilmeen on voinut tulkita joko tyytyväisyydeksi - tai kohtaloonsa alistuneeksi. Tasainen tuhina on alkanut kuulua hyvinkin nopeasti lattianrajasta.
Mitä teille kuuluu? Nauttivatko kaikki muut lämmöstä ja ehkäpä jo loman odotuksesta?

Ilmaista kiveä

Tänään oli tiukka paikka. Pihassa oli auto ja peräkärry, mutta ei kuskia. Perheen erinomainen peräkärryperuttelija oli töissä, ja paikalla oli vain "ei koskaan peräkärryillyt" autoilija. Tilanne oli ikävä sillä paikallinen yritys; Nordkalk oli ilmoittanut, että heiltä saisi hakea i l m a i s e k s i kärryllisen sepeliä.
Nooh, puhelin käteen ja soitto naapuristoon. Naapuruston rouva hieman nikotteli mutta hihkui miehelleen, että lähtevätkö kuskiksi - ja lähtivät.
Paikalla Tytyrin kaivoksessa oli vilskettä. Pienempään sepeliin oli pitkä jono mutta meille kelpasi isompikin kivi - ja kuinka kaunista se onkaan!
Lohjan seutu on ilmeisesti kalkkikiven luvattua maata. Koko peräkärryllinen on kalkkipölyn peitossa mutta kun hieman vedellä huutaisee paljastuu alta kauniiden värien kirjo! 

Talviturkki on kastettu - piha-altaassa