Lunta ja lämpöä

Mukavaa alkanutta joulukuuta kaikille! Toivottavasti vuoden viimeinen kuukausi sujuu kaikilla suht leppoisissa merkeissä eikä lähestyvä joulun juhla liiallista stressiä. Meillä yritetään ottaa suht iisisti, vaikka joka vuosi vähän jäljessä aikataulusta ollaankin. Joulu tulee kuitenkin, on valmistunut tai ei, ja vuoden vaihtuminenkin kääntää allakassa uuden sivun.
Joulukuu toi tullessaan nyt sitten myös lumen. Viime vuonnahan päästiin kolaamatta joulun yli mutta kyllä sitä sen jälkeen riittikin. Se on omakotitalossa asuvalle aina hieman ristiriitainen tunne.
Haravoimatta jääneet lehdet ovat peittyneet nyt kauniilla lumivaipalla ja maisema näyttää kalenterin mukaiselta. Mutta ulkotyötä on tiedossa.
Joulukuun kunniaksi laitoimme myös lämmön päälle pattereihin. Ajattelin, että ei voi olla kovin tuhlailevaa lämmönkulutusta, kun kerran näinkin pitkään olla selviydytty villasukilla ja vilteillä. Eilen sitten huomasin lehteä lukiessani, että käteni olivat kylmät ja yleisilmasto talossamme oli viileähkö. Aina sivun kääntämisen jälkeen sujautin käteni viltin alle lämpöön. Nauratti.
Alitajuisesti pähkäilen myös huoneiden ja ovien kanssa. Meillähän on "liikaa" neliöitä kahden ihmisen tarpeisiin. Periaatteessa - voisimme vaikka olla lämmittämättä alakerran kahta huonetta talven  yli ja käyttää vain keittiötä ja yläkerran makuuhuoneta sekä sen vieressä olevaa lisätilaa. Myös väliovilla, jotka on nostettu pois saisi lämmön pysymään paremmin yhdessä huoneessa.

Paras paikka tarkistaa lumitöiden sujuvuus-

Kylmäeteisessä meillä on lämpö nollassa. Sieltä poistettiin viime vuonna kalliiksi tullut vanha sähköpatteri ja nyt yritetään olla ilman erillistä lämmitystä. Saa nähdä miten ratkaisemme asian kun kunnon pakkaset alkavat. Kylmäeteisen ja sisätilan välisen oven vieressä lämpöä on noin 15 astetta, ja voisin kuvitella, ettei se kelien kylmetessä siitä ainakaan nouse. Pakko muuten tunnustaa, että tänään sorruin jo viemään kylmäeteiseen lämpötuikkuja, vaikka olen aina ajatellut, että "sepä se vasta kallista lämmitystä on".  Mutta tätähän tämä on. Opettelemista, pähkäilemistä ja arkea neljän vuoden ajan kanssa.

Merkkipaalu syksyn ja talven välissä

Vanhassa talossa asuva voi seurata vuoden kulumista monesta eri merkkipylväästä. Yksi sellainen on makuuhuoneen oven sulkeminen. Siitä tietää, että on melkein talvi. Keväällä, kesällä ja syksyllä sen voi pitää huoletta avoinna, kesällä on pakkokin, mutta näin talvikuukausien lähestyessä vaatii oma mukavuudenhalu sulkemaan sen. Aamuisin nimittäin pikkuruinen pönttö ei riitä pitämään koko tilaa lämpimänä, jos ovi toiseen huoneeseen on avoinna.
Nyt se päivä oli sitten edellisiltana. Hassua, että sinnittelee viimeiseen asti että "pitääkö se nyt sulkea" mutta aamulla on miellyttävän lämmin kun lämpö ei ole karkaillut ja sukkien etsiminen sujuu huomattavasti kivuttomammin.

Virallinen talvivalaistus ikkunaan

Jouluvaloista on alettu käyttää nimitystä "kaamoksentorjuntavalot". Hyvä näin, sillä pimeäänhän aikaan sitä valoa juuri tarvitaan. Joulun aika on  lyhyt ja  näin marraskuussa on ennen lumen tuloa pimeää. Meilläkin laitettiin alkaneen marraskuun kunniaksi "talvivalo" ikkunaan. Heti oli mukavampi käpötellä pimeässä kotiinkin, kun  ikkunassa loistava valokoriste toivotti tervetulleeksi pitkältä. Mikään ei ole niin ankeaa kun tulla kotiin pimeään taloon. Nyt meillä on sitten kevättä varten "virallinen kevätliputus" ja talvi vastaanotetaan laittamalla ikkunaan "virallinen talvivalaistus". Vaikka ei tuolla ikkunan takana kovin talvista vielä ole.
Sisävalo on myös mukava vieraallemme, joka ystävällisesti vahtii kotiamme poissa ollessamme.

Syyssateita ja vaalityötä

Harjulla harrasteleminen on nyt hieman hiljaisempaa kun aikaa menee jonkin verran vaalityöhön, työrintamalla on kummallakin muutoksia ja myös jatkuvat syyssateet hidastavat pihalla möyrintää. Niitä kuulaita ja aurinkoisia syyspäiviä odotellessa..

http://haapasennoora.blogspot.fi/

Vesi lentää

"Tuu kattoon! Tuu hei kattoon!" huusi mies innokkaana pihalta. No minähän ryntäsin ikkunaan katsomaan pihalta löytynyttä maailman suurinta ihmettä. Ja siellähän se oli. Varastosta löytynyt vesipumppu. Kun sen laittoi saaviin, ja pumppasi - sieltä lensi vettä.
Voi sitä iloa ja riemua. Hetken olin hämilläni mutta sitten ymmärsin kuinka hienoa on, että juuri näitä elämyksiä saamme arjen löydöksistä pitkäaikaisina kerrostaloasukkaina. Osallistuin riemuun taputtamalla ja näyttämällä peukkua. Niinhän minunkin riemunaiheiseeni osallistutaan.

Edistynyt eteinen

Eihän tällaisessa vanhassa talossa mikään ole koskaan valmis mutta välillä on hyvä muistuttaa itsekäkin etapeista. Kylmäeteinenkin on kuitenkin ottanut hyvän harppauksen siitä mitä se välillä oli, ja edelleenkin osaan iloita siitä, ettei nikotiinin haju ole ensimmäisenä toivottamassa tervetulleeksi kun meille astuu sisään.

Sepeliä sokkelin viereen

Huom. uutuuttaan hohkaavat kottikärrymme..

Kyllä se vaan paremmalta näyttää. Sokkeli, ja sen viereen kasattu sepeli. Nyt vielä kun saamme reunusnauhaa tuohon nurmikon ja sepelin väliin, niin se saattaa pysyäkin jonkin aikaa siistinä. Jotkut hommat ovat isoja, jotkut pieniä mutta aina kun ne tulevat tehtyä, riittää niistä iloa pitkäksi aikaa, vaikkakin lista on pitkä niiden odottavienkin töiden osalta. Mutta jo nyt on ollut mukava tulla kotiin kun katto on saanut uuden suojan ja sokkelikin näyttää yllättävän hyvältä sepelin vieressä.
Ennen kokonaan sisätiloihin siirtymistä voisi istuttaa vielä muutaman syysipulin kevään varalle ja jos oikein reippaita ollaan, saadaan komposti(joka on täynnä rikkaruohon juuria ja siemeniä) tyhjennettyä ja siirrettyä parempaan paikkaan. Sitten pihahommat alkavat olla siinä tämän syksyn osalta ja katse kiinnittynee sisätiloihin ja niihin  l u k u i s i i n yksityiskohtiin, jotka ovat odottaneet ratkaisuaan jo vuoden verran. Tietänee sitä että paljon tulee taas opittua tänäkin talvena.

Lisäpuuhaa syksyksi

Nyt se on sitten päätös tehty. Perheestämme puolet osallistuu kunnallisvaaleihin. Päätös oli ja ei ollut vaikea. Koska muutimme tänne toisesta kaupungista, eikä aiempia verkostoja ole, tuntui aluksi hieman liian haasteelliselta lähteä tekemään vaalityötä tyhjästä. Toisaalta, kun on valinnut kotikaupunkinsa tiettyjen asioiden perusteella, haluaa myös olla osallistumassa niiden hienojen asioiden säilyttämiseen. Muista ympyröistä tulleena voi osata katsoa asioita myös eri tavalla, eikä ainakaan tarvitse miettiä, miten asiat aina on tehty tai mikä ei ole koskaan ollut mahdollista, koska tällaista menneisyyden painolastia ei ole.
Joulukuussa muutostamme tulee kaksi vuotta. Se on sisältänyt paljon pitkiä työmatkoja, monta monituista tuntia remonttipähkäilyjä, virheitä ja napakymppejä..mutta paljon myös iloa luonnon lähellä olemisesta ja vuoden ajoista iloitsemista ulkosalla.
Nähtäväksi jää mitä syksy tuo tullessaan.

Linkki vaaliblogiin

Vierastyövoimaa

Meillä kävi kaupunkilaisvieras kylässä. No sehän tiesi sitä, että kaupunkilaiselle pitää keksiä tekemistä. Ei muuta kuin hanskat ja puutarhasakset käteen ja pihalle. Nauratti kun muistui mieleen kuinka samainen vieras talvella joutui kolme kertaa lumitöihin. Onneksi vierastakin nauratti.
Porukalla hommat sujuvat joutuisasti. Kyytiä sai niin aidan vierustan pensas kuin viiniköynnöksen ylikasvaneet sivuoksistokin. Siinä vaiheessa kun sähkösaha kaivettiin esiin, arvelutti hetkisen, että onkohan raivausinnostus - taas kerran - lähdössä hieman käsistä mutta kyse olikin vain sen kuuluisan motivaation ja inspiraation löytymisestä.

Viiniköynnöksen olisi voinut toki leikata aiemminkin mutta toivon, että näillä hurjilla rankkasateilla lehdet ovat hieman suojelleet rypäleterttuja. Nyt kasvustoa on leikattu niin, että tertut saisivat valoa ja ilmaa, eikä köynnöksen kasvuvoimaa menisi liikaa sivuversojen kasvattamiseen. Minkäänlaisesta "T-mallin" leikkaamisesta oli turha uneksia. Nyt leikattiin sillä kuuluisalla mutu-tuntumalla, joka toimi tarpeeksi hyvin viimekin vuonna. 

Hommien jakamisesta

Mitä tässä nyt voisi sattua?

Mukavastihan täällä sujuu.

Meillä hommat jakaantuvat niin kuin monessa muussakin kodissa. Se tekee joka osaa ja ehtii. Maalia osaa sutia kumpikin, sahailu hommissa on parempi mies ja organisointi jää useinmiten naiselle. Katon maalauksessa tuli hauska tilanne. Nainen kyllä pääsi katolle ja olisi pystynyt maalaamaankin mutta sitten mies alkoi miettiä, että "olisikohan sittenkin parempi, että hän tekisi sen...". Samaa mieltä olivat lähipiirissä muutama muukin. Ei siksi, että kysymys olisi ollut niinkään pystymisestä, vaan siitä, että "jos kuitenkin sattuu jotain.." Nailonköyden varassa on ikävä roikkua useampaa tuntia pää alaspäin ja odottaa, että edes naapurustossa joku tulisi kotiin. 

No. Onhan se totta. Jos järjellä ajattelee. Mutta kyllä hieman kulmat kohosivat kun mies veteli kuistin katolla ilman mitään köyttä.

Seuraavaksi sokkeli

Kun kerran katosta on ruskeus poistunut, niin pitäähän sitä saada jotain muuta sokkeliinkin. Sitä paitsi sokkeli on kyllä ollut paikoittain sen näköinen, että uusi maalipinta ei tosiaan olisi pahitteeksi. Tänään piti sataa, joten sokkelia ei uskaltanut vielä vetää toiseen kertaan. Toivottavasti ilman kosteusprosentit eivät ihan kokonaan kohoa pilviin vaan kuivempiakin päiviä vielä olisi.
Sokkelin väri tuli valittua samalla metodilla kuin katonkin. Se minkä halvalla sai. Onneksi joku oli kaupassa sävyttänyt väärin ja pönikässä oli 50 prosentin alennus. Eikä se väri kaukana ollut siitä minkä olisi muutenkin valinnut, joten kerrankin tuuria.
Ensin pesu varsiharjalla ja homeenpoistolla, sitten huuhtelu painepesurilla ja eikun hommiin. Iso sivellin oli poikaa tässäkin. Tietysti piti ensin maalata yksi sivu ja sitten vasta lukea ohjeista, että jos pinta on karkeaa voi ensimmäisen kerroksen vetää vedellä ohennetulla maalilla, ja toisen kerroksen sillä itsellään. Kokemattomalla oli nimittäin hieman vaikeuksia hieroa laimentamatonta maalia kunnolla kaikkiin sokkelin reikiin mutta laimennettu levisi sutjakkaasti.

Vielä on kukkivia päiviä jäljellä

Aurinkoiset elokuun päivät ovat saaneet uusia kukkia kukkimaan. Tuntuu mukavalta, että vielä kevään ja kesänkin jälkeen kukkii, ja melkeinpä sitä odottaa jo, että miltäköhän kaikki sitten ensi keväänä näyttää.

Homma jatkuu

Kun yksi maalaa, on tietysti täysin normaalia, että muut kokoontuvat alhaalle aidan viereen notkumaan ja huutelemaan hyviä vinkkejä. Myös sellaiset toteamukset kuin; "Siellä taitaa olla kuuma." mahtanevat auttaa suuresti urakasta suoriutumista. Nostimeen ei valitettavasti mahdu kuin yksi kerrallaan sutimaan niin toiminnallisen tuen puutteessa, pitää tarjota henkistä. Toisen naapurin kanssa katselimmekin homman edistymistä, kun toisen puolen naapuri tuli kysymään, että "vedetäänkö siinä pohjamaalia, vai jääkö se tuollaiseksi..". Jouduin hieman kröhimään ja toteamaan, että "tuollaiseksi se jää mutta tummuu kyllä hieman" Kuullosti hieman, että jos on monta monituista vuotta asunut ruskean katon naapurissa, saattaa tuntua oudolta kun se muuttuu harmaaksi. Toisaalta, talomme katto on ollut aikoinaan myös vihreä, joten näin hillitty valinta voi tuskin pilata kenenkään näkymiä omalta pihaltaan.

Toki tuo harmaa nyt näyttää hieman oudolta mutta maalausurakan kohteena ovat toki myös ikkunanpuitteet sekä päätylaudat. Kaikkea vain ei voi tehdä kerralla ja oliko se niin, että lopussa kiitos seisoo?

Puts plank vesikatto

Ainut asia talomme kunnostuksen suhteen, josta olen(n.)viime aikoina jaksanut enää stressata, on ollut kattomme. Pelko persauksen alla olen pohtinut, että mitä jos tänäkin kesänä katto jää maalaamatta. Etenkin kun kesä jo meni. Toisaalta viime vuosi on opettanut, ettei stressaaminen edistä mitään, ja asiat järjestyvät tavalla tai toisella.

Tänään koitti se suuri päivä, joilloin kattomme tuli pestyä. Voi sitä iloa kun näki kun ruosteinen likavesi valui pitkin kattoränniä. Nyt se enää pitää hioa, ruostesuojata ja maalata mutta ilmassa on ilmiselvästi suuren kattojuhlantuntua. 

Pihan tiililaajennus

Yli kuukausi sitten tuli roudattua kotipihalle kasa tiiliä. "Varmuuden vuoksi." Tiiliähän tarvitsee aina. Jos ei grilliin, niin kukkapenkkiin, ja jos ei kukkapenkkiin niin sitten...muualle.
Muutama päivä sitten päätettiin tuhlata tiilet omena- ja kriikunapuiden katveeseen. Aika hyvin erä olikin mitoitettu, sillä vain 10 kappaletta jäi yli. Suojaisa istuskelupaikka sai juuri sopivasti lisää tilaa penkin lisäksi muutamalle tuolilekkin. Samalla löytyi paikka kirppikseltä ostetulle varjolle, joka suojannee ainakin pienemmiltä tihkusateilta. 
Tulihan siinä ihan valssitkin testattua, vaikka ei tuo laajennus ihan täysmittaisten tanssilavojen kanssa kilpaile. Taas lisää iloa siitä, että kierrätysmateriaali tuli käyttöön ja mukavan varjoisa paikka - niitä ensi kesän helteitä ajatellen.

Lomailua ja puuhastelua

Ei täällä sentään mitään kupsahdettu olla, vaikka blogissa onkin ollut hiljaista. Lomaa on vietetty ja vierailijoitakin on käynyt. Nyt jännitetään saadaanko katto pestyä ja maalattua, ja puuhastellaan loppukesäisten pihahommien parissa.

Maalaushommia sadesäällä

Herra Harrastelijat Harjulla alkoi tänään kesäloma, joten mikäs sen rattoisampaa kuin hioa ja maalata ikkunanpuitteita. Se on kumma juttu miten asioilla on omat hetkensä. Nyt tuli sitten hirveän synkkien eteisen ikkunapuitteiden vuoro.
Useamman kerran on tullut huokailtua niiden tummuutta mutta vasta tänään oli maalauspäivä. No, jos olisi ollut poutaa, niin pihallakin olisi ollut paljon keskeneräistä puuhaa, joten aina kai pitää myös kelin ja inspiraation kohdata.

Tumma pinta ei niin vain vaalenekaan. Maalia tarvitaan useampi kerros. Ensimmäinen kerros näytti siltä kuin joku olisi oksentanut ikkunanpokan päälle mutta ei pidä pienestä hätkähtää. Nyt kehyksen vaaletessa, alkaa keltainen seinä näyttämään ehkä hivenen liian vaalealta. Samalla herää kysymys, olisiko valkoinen pitänytkin sävyttää hieman harmaaseen(olisi) mutta kun lattia on vasta maalattu kerran, ja tulee tummenemaan vielä asteen verran, niin ei voi vielä tietää miltä kokonaisuus tulee näyttämään..Liian monta liikkuvaa osaa.

Ikkunat ovat vanhat jouletuplat, joten tulee olemaan mielenkiintoista avata ja maalata ne sisäpuolelta. Yksi ikkuna on vielä halki, joten olettaisin että joudumme myös lasiliikkeen puheille. Mutta pihalla kukat saavat vettä itsekseen ja sisälläkin taas yksi pieni homma edistyy, joten on tässäkin kelissä puolensa.

jk. parasta/pahinta tässä on, että nyt pitää pestä ikkunatkin, samalla kun ovat auki ja eteinen muutenkin tyhjennetty

Kultaista sen olla pitää

Hehee, jaloissa pyörinyt vanha, ruma, likainen ja tarpeeton peilikaappi oli lähdössä kaatopaikalle. Viime hetkellä hamsterius iski taas ja tuli se tuiki tavallinen "no jos tästä kuitenkin vielä tekisi ihan käyttöesineen". Ei muuta kuin kauppaan ja sieltä kultamaalispraypullo ostoskoriin. Johtuen siis siitä, että peilikaapin vetimet olivat kultaiset.
Tarkoitus oli sutaista kaappi ihan itse mutta kun naapurin "hieman" parempi maalari hahmoitti tehtävän, päätti hän ottaa kaapin parempiin käsiin ja suhauttaa maalit pintaan ammattilaisen otteella. Hyvä olikin, koska maali osoittautuikin heppoiseksi koristemaaliksi ja vaati hieman puljaamista. Useamman suuttimen ja hermoja kuulemma. Yllättävän hyvä siitä tuli, kuvassa näyttää pronssisemmalta kuin luonnossa mutta tämä varsin kultainen komistus pääsee ihasteltavaksi autotalli/kodinhoito/pyykkihuone/saunarakennus -vessaamme - ja mikä parasta - käyttöön.

IIk mansikoita!

Mansikka kesäkuussa

Viime kesänä mansikkasatomme oli hieman heikonlainen.  Ei sillä, etteikö mansikoita olisi tullut mutta vähänkään pois ollessamme, ne oli jo napattu parempiin suihin. Emme olleet varautuneet mansikkavarkaisiin, joten se söi, joka ehti ensin. Me emme ehtineet.

Tänä kesänä jattelimme kokeilla edes pientä suojaa. Kitkemisessäkään ei ole mitään järkeä, jos sato kuitenkin menee siivekkäiden nokkiin. Hieman hallaharsoa tikun päihin ja täydellinen mansikkasuoja oli valmis. Ei ehkä kaikkein esteettisin mutta ainakin testaamisen arvoinen.
Tänään huomasin harson läpi jotain punertavaa - hyvänen aika mansikkahan se siellä kavereineen odotti poimijaansa. On se muuten kumma, mikä ilo ensimmäisestä sadosta tulee. Kasvun ihme, ja vielä se, että siitä saa syödäkseen. Vaikka hieman tuli naureskeltuakin suojarakennelmaamme, ja kitkemisen suhteenkin tuli mietittyä, että onkohan siitä hyötyä, niin tänä kaikki palkittiin monin verroin. Oma maa mansikka. 

Hallaharso mansikkasuoja

Ensimmäiset omat mansikat.

Lisää kukkivia

Viikko pois kotoa ja pihalla ehtii tapahtumaan vaikka mitä. Ensimmäisenä sitä huomaa kiertävänsä pihaa ja tarkistavansa, mikä on puhjennut kukkaan, ja josko joku toinen vielä jaksaa kukkia. Huomasin heti, että palavarakkaus oli tuplautunut kasvupaikassaan viime vuodesta. Ei sitä vieläkään mitään puskaa ole mutta väritykseltään se erottuu vihrästä niin hienosti, että toivon sen vain lisääntyvän.

Myös tähän asti pelkästään risukkoiselta näyttävä mysteeripuumme kukkii. Äärinmäisen kauniisti. Melkeinpä hävettää, että kevätinnostuksessamme siitä oli lähdössä leikkuuseen useampikin oksa, melkein koko puu, ja nyt siinä on todella kauniit kukat. Vielä pitää tunnistaa puu.

Ja mikä parasta. Tänään käytiin taas kaatopaikalla. En olisi koskaan arvannut kuinka onnelliseksi ihminen voi tulla kaatopaikalla käymisestä. Voi sitä iloa kun näkee kuitista, että 280 kiloa turhaa roskaa on siirtynyt kotinurkista paremmille sijoituspaikoille. Siitä ilosta jo vähän maksaakin. 

Liljat ja pioni

Viime päivät eivät ole olleet mairittelevia pitkille kukille. Niin pioni kuin kurjenmiekkakin on joutunut taipumaan vesimassojen alla, eikä hyötypuutarhan puolella perunakaan ole säästynyt lakoamiselta. Viime vuonna pionit muuten olivat jo täydessä kukassaan juhannuksena mutta tänä vuonna on saanut käydä kameran kanssa kuikuilemassa useampaankin otteeseen, vain todetakseen, että viileämmällä keväällä on pitkä vaikutusaika.

Myös ruskolilja tuovat pitkään kaivattua väriään pihallemme. Meillä on ollut kovin sinisävytteistä. Mistä muuten erottaa ruskoliljan (Lilium bulbiferum)  ja sahramililjan(Lilium bulbiferum subsp. croceum)?

Vastaus löytyikin tältä hyvältä liljasivulta? 

Juhannus kotosalla

Toivottavasti vietitte mukavan ja hyvän tuulisen juhannuksen! Me pysyttelimme ihan kotonurkissa, saimme vieraita ja elämä tuntui ihan leppoisalta. Juhannussaunassa tuli käytyä muutamaankin otteeseen, samoin katsomassa kokkoa - ja polkaistiinpaporukalla pari pyörälenkkiäkin.
Juhannuspäivänä onnistuimme kastumaan kunnolla mutta mitäpä siitä kun kerran emme sokerista ole. Lisää vain vaatetta päälle ja matka jatkui kohti venetaksia, joka vei meidät kelluskelemaan keskelle Lohjanjärveä. Nauratti kun huomasin seurueemme istuvan veneessä pyöräilykypärät päässä.
Tuntui taas kerran mukavalta, ettei kotoa ole pakko lähetä juhlapyhinä. Perusjuhannusruuatkin tuli sopuisasti kokattua ja nautittua kaloineen, perunoineen, salaatteineen - ja vielä iltajälkkäriksi paistettua muurinpohjapannulla paistettuja lettuja. Myös uusin kokeilu raparperi-inkivääri -hilloke sai kehuja. Sitä pitää säilöä talvea ajatellen enemmänkin purnukoihin.

Kummallinen kukkapenkkikaivaja?

Epäilyttävät siemenet taimen alla.

Pioni nupuillaan.

Höh, tänään oli kukkapenkissä yksi istutus kaivettu ylös kuopastaan. Katsoin hölmistyneenä. Yöllä on kyllä satanut ja tuulennut mutta ei nyt niin voimakkaasti. Viereisen kukan juurelta löytyi muutama siemen. Mietin olisiko The Orava ollut liikkeellä.

Juhannus ruusu kukkii jo.

Kesäiset kahvikupit kirpparilta

Ettei menisi ihan pelkäksi puutarhailuksi, niin esitelläänpä myös viikon takainen kirpparilöytö. Hauskaa oli etten missään tapauksessa aikonut hankkia astian astiaa, yleensäkin tavoitteena on vähentää kippoja tai kappoja, tai ainakin pitää huolta siitä, että kaikkia niitä tavaroita, joita on keittiön kaapissa, myös käytetään.

Mutta löydetyt kupit olivat niin kesäisen suloiset ja tietysti kirppistyyliin halvat, että ne oli pakko ottaa mukaan. Tavallisesti meillä juodaankin muutamasta mukista tai Egon isoista kupeista ja nehän ovat tyyliltään modernit ja linjakkaat. Romanttisista vanhoista kahvikupeista voi sitten tarjota aamukahvit vaikka juhannusvieraille tai juoda elokuun viimeiset iltakahvit puutarhassa.
Jos joku nyt sattumoisin kerää tätä sarjaa tai omasta mökkikaapista puuttuu muutama lautanen niin kannattaa laittaa sähköpostia, täältä saattaisi  löytyä muutama ylimääräinen.
Myyjä antoi mukaan myös pari ylimääräistä toisen sarjan kuppia, jotka kyllä sopusaisesti menevät aivan hyvin samaan kattaukseen.

Vadelma vauhdissa

Vadelmalla on hieman lähtenyt keulimaan. Vielä tovi sitten riitti, että sille antoi tukea melko pitkähköstä bambukepistä, nyt ei sekään enää riitä. Vadelmahan kai yleensä jää noin puolitoistametriseksi mutta voi toki kasvaa parikin metriä korkeaksi,
Tänä vuonna vadelma näyttäisi muutenkin olevan voimissaan. Saa nähdä miten sitten sadon laita. Viimekin vuonna muutama vadelma tuli mutta koska pensasta kasvoi lähinnä puretun "hökötyksen" seinämällä, ei sille oikein tullut tehtyä mitään. Nyt vadelma tuntuu saaneen uutta potkua kasvuunsa.  Olisihan se pihapuuhastelijan toiveiden täyttymys saada vaikka muutama oman pihan vadelma pakkaseen. Onko vadelman hoitoon/kasvatukseen kenelläkään erityisiä vinkkejä?
Farmit.netistä:

Vadelma, kuten muutkin marjakasvit, pystyy käyttämään tehokkaasti maan ravinteita, joten sille riittää fosforissa ja kaliumissa tyydyttävä viljavuusluokka. Vadelman kannalta kalium on fosforia tärkeämpi ravinne, joten siihen on kiinnitettävä huomiota. Kalium vaikuttaa keskeisesti marjan laatuun. Kun kaliumtaso on riittävä niin yleensä sienitautien määrä vähenee.

Piristävän erilainen

Ehdin vihdoin aloittaa jonkinlaisen kukkamaan perustamisen entisen kasvimaan tilalle. Nythän siinä on ollut pelkkä käyttämätön läntti. Ja kyllä, olen valinnut toteuttamisessa perinteisen Takapuoli edellä puuhun -menetelmän. Erittäin suosittu ja käytetty toimintatapa taloudessamme, eikä kuulkaa aina niin huonokaan.
Tiedän kyllä miten puutarha, piha tai kukkapenkki pitäisi perustaa. Ensin suunnitellaan, sitten tehdään huolelliset pohjatyöt ja selvitellään missä mikäkin kasvi viihtyy, mietitään katteet sekä suojat, tarkistetaan kuun kierto sekä säätila ja sitten vasta istutetaan. Mielellään käytetään vielä ammattisuunnittelijaa apuna ja luonnollisesti myös ammattitiimiä istutuksessa.
No. Ei kätetty meillä. Nyt piti saada aikaiseksi. Tehtiin fiiliksellä. Materiaalit piti löytyä nurkista.  Eikä se niin vaarallista ole. Mikään, ei ole puutarhassa kiveen hakattua, paitsi meidän puutahassa edellisen omistajan koiran hautakivi..Melkein kaikkea pystyy muuttamaan ja melkein kaikesta oppii.
Puutarhan kanssa puuhasteluhan on tarkoitus olla mielekästä tekemistä. Toki siihen menee aikaa. Määrättömästi. Siinä myös joutuu vääntämään ja kääntämään enemmän kuin polvet ja selkä ehkä kestäisi. Mutta samalla saa myös olla ulkona, ja jos vielä saa jotain kasvamaan niin onnistumisen ilo on ylitsemääsemätön.
Satuin lukemaan eilen illalla Mattias Tolvasen Aistien puutarhaa. Siinä Tolvanen kirjoittaa viisaasti: "Puutarha rakennetaan omaa viihtymistä varten. Siksi puutarhan suunnitteleminen on hyvin henkilökohtainen asia, eikä sitä voi oikeastaan tehdä toisen puolesta." En olisi voinut enempää olla samaa mieltä. Me ihmiset olemme erilaisia. Meidän toiveemme ja unelmamme ovat erilaisia, mikseivät siis myös puutarhat.
Yllä oleva mielessäni puuhastelin tänään "Ihan ite tein" -puutarha-alueemme kimpussa. Välillä sekamelska nauratti, välillä taas koin pelkkää puhdasta tekemisen iloa.
Lähetin kaverilleni kännykkäkuvan vallitsevasta sekamelskasta ja sillisalaatista. Paluuviestissä luki: "Piristävän erilainen". Sitähän se on.

Vaiheessa ja kesken.

ps. Jos vielä ette ole hankkineet tällaisia HYTTYSSAVUALUSTOJA pihoille ja terasseille, niin äkkiä ostamaan. Aivan todella kätevät ja vielä turvallisetkin.

Nurmikosta niityksi

Viime vuonna huomasimme, että nurmikollemme on kasvamassa kauniisti päivänkakkaroita. Itseasiassa huomiomme johtui siitä, ettei meillä ollut ruohonleikkuria, ja nurmikko ehti tosiaan villiintymään ostopäätöstä tehdessä. Kun nurmikosta tulikin kaunis "niitty", päätimme pitää sen sellaisena jonkin aikaa ja leikata/niittää se vasta myöhemmin.
Nyt ensimmäiset päivänkakkarat ovat taas avautuneet ja heinien keskellä ne näyttävät vähintään yhtä iloisilta, kesäisiltä ja kauniilta kuin viimekin vuonna.

On mulla unelma

Superhieno viljelypyörä

Herttoniemen ruokaosuuskunta toteutti pari päivää sitten jotain, mitä olen ajatellut pitkään - gerilla gardeningia - eli sissiviljelyä. Sissiviljely kuullostaa sanana melkeinpä sotilaalliselta mutta kyse on vain hylätyn ja joutomaana olevan maan viljelykäyttöön ottoa. Eikä kyse välttämättä ole mistään monen hehtaarin pellosta vaan esim. kahden tontin välissä olevasta pienestä kulmauksesta tai vaikkapa oman taloyhtiön sivupihasta. Hyödyllistä ja kaunistavaa siis.

Kun vielä puolitoistavuotta sitten asuimme Vallilassa, perustivat Dodolaiset viereisen kadun hylätylle tontille pienet kaupunkiviljelmät. Homma kävi nopeasti. Lyhtypylvääseen ilmestyi lappu: Tervetuloa talkoisiin. Kaikki alueen asukkaat olivat siis tervetulleita, eikä aikaakaan kun jo viljelykset kukoistivat, paikka näytti viihtyisämmältä. Ei byrokraattista, eikä hankalaa. Vain hihat ylös ja penkit pystyyn. (Kuvia Vallilasta löytyy TÄÄLTÄ) Monena iltana kävimme ihastelemassa kasvun ihmettä ja nostimme henkistä hattua tälle aloitteelle.

Hertsikkalaisten yhteisöllistä aherrusta

Tuon jälkeen olen katsellut ympärilleni kuinka paljon meillä on tilaa, joka on pelkällä nurmikko- tai ei millään -käytöllä, pitkin taajamia. Eikä ole mitään syytä miksei jokaisen taloyhtiön, niin kerros- kuin rivitalon pihalla olisi viljelylaatikoita, marjapensaita tai yhteisiä pikku kasvimaita. Kaikki eivät ole kiinnostuneita kasvattamisesta mutta moni olisi, kunhan siihen vain saisi mahdollisuuden. Nyt kun pihat ovat pelkkänä nurmikkona, niistä ei liiemmin tunnu olevan iloa kenellekään. 

Koska pääsin entisellä työpaikallani seuraamaan Helsingissä Kaupunkilaisten yhteisen pellon syntyä läheltä, haaveilen osittain myös sellaisesta tänne Lohjalle.  Tosin kerrottuani haaveeni ensimmäistä kertaa ilmoille muille, se torpattiin melko jyrkästi mutta ainahan sitä saa haaveilla. 

Toinen mitä olen pyöritellyt mielessäni on edes muutamien ihmisten yhteinen viljelypalsta. Kaikilla ei ole autoja, eikä mahdollisuutta viljelyyn omalla pihalla mutta keskeisellä sijainnilla oleva yhteinen palstakin voisi jo tuoda monelle iloa. Myös oppimismielessä olisi mukavaa, jos voisi yhdistää saman palstan ääreen vähän kokeneempia ja aloittelevampia viljelijöitä. Itsekin on tässä oppinut kantapään kautta ja monella konkarilla olisi varmasti sellaisia ässiä hihoissaan, joita itse ei tule vielä pitkään aikaan hoksanneeksi. Pienikin viljely tuo paljon iloa. Se ruokkii yhteisöllisyyttä sekä myös onnistumisen iloa. Ehkä nuo dynaamiset herttoniemeläiset saivat nyt minuunkin lisää kipinää ajaa taas tätä asiaa. 

Pitäneekin olla yhteydessä vaikka marttoihin, koska ainakin Keravalla heillä palstatoiminta on hienolla mallilla:http://keravanmartatpalsta.blogspot.fi/

Kaunis kukkapuisto lopputuloksena.
(Kuvat osuuskunnan sivuilta)

Katso lisää miten kaupugissa voi viljellä: Kaupunkiviljely.fi