 |
| Tämän voisi raivata... |
Nyt kun lumi on sulanut, voi salaa haikalla sen perään kun kinokset peittivät kaiken alleen, eikä tarvinnut pähkäillä "
mitä tämän kaiken kanssa nyt tehdään". Älkää vain käsittäkö väärin, totta kai olen aivan haltioitunut näistä keleistä ja pitkään odotetusta lämmöstä, mutta tekemisen runsaudenpula on mahtava -
kaikkialla pitäisi tehdä
jotain.
Voinkin suositella kätevää ratkaisua sekä ulos että sisään: ei tee mitään - pyörii vain ympyrää jokin epämääräinen työkalu kädessään, eikä saa mitään aikaiseksi, korkeintaan vaihtaa välillä työkalua ja pyörimissuuntaa. Välillä voi toki aloittaa jostakin kohdasta, vain huomatakseen, että vieressä on vielä kipeämmin raivaamista tarvitseva kohta, mitä ei pääse siistimään, ennen kuin on raivannut sen vieressä olevan paikan..
 |
| Vai haravoisiko ja nyppisi tämän seinustan... |
Sillä välin kun keksin mistä oikeasti olisi hyvä aloittaa, niin laitan muutaman tunnelmakuvan..
 |
| Vai ehkä sittenkin puutöitä... |
Kiitos tästä postauksesta. Toi lohtua tähän loputtomaan työleiriin... jossa vielä lisäbonuksena "nytkö se onneton jo taas heräsi" -tyyppisiä päikkäreitä vetelemään ryhtynyt vauva! Yritän suhtautua 30 vuoden projekti -hengessä.
VastaaPoistaLaurakaisa, ihmisten joilla on pieni lapsi, tai pieniä lapsia - pitäisi olla tyytyväisiä, jos vain selviävät vuodesta niin, että lapsi/lapset eivät katoa, talo ei pala, kaikki aikuiset saavat kerran päivässä ruokaa ja melko usein nukuttua ja mielummin vielä yli viisi tuntia ja kukaan ei kuukahda väsymykseen. Kaikki taloihin, remontteihin yms. liittyvät jutut ovat sitten jotain aivan mieletöntä ja uskomatonta plussaa (mielestäni), jotka pitää miettiä armollisesti itseään kohtaan. Ja aina jokaisesta tehdystä asiasta pitäisi antaa mielettömät fanfaarit itselleen, eikä yhtään miettiä "mitä vielä pitäis". :)
VastaaPoistaJa sitten voi aina miettiä, että on eräitä joilla ei edes ole lapsia, eivätkä silti saa mitään konkreettista aikaiseksi... ;) Joten kuule ihan omasta puolestani voin täällä soittaa fanfaarit siihen suuntaan! :)
Samanlainen fiilis on mullakin, kun menen ulos eikä sisälläkään paljoa helpota.
VastaaPoistaNiina; parasta oli kun eilen pihalle tupsahti yllätysvieraat... Olin jähmettyä epätoivosta - olimme nimittäin pihalla, ja keittiö oli kuin pommitusten jäljiltä - samoin makuuhuoneemme, joka toimii parhaillaan vaatekasojen säilytysvarastona, ja jokainen muukin huone näytti samalta kuin teinipojat olisivat viettäneet niissä lomaansa ilman valvontaa...Paitsi, että meidän tapauksessamme tähän voi lisätä vielä eristyspölykuorrutuksen kaiken päälle. Viepä siinä sitten vieraat sisään ja esittele taloa ja elämäntyyliäsi onnellisena...
VastaaPoistaJuuri sama meininki on minullakin ollut viimeisen viikon. Otan haravan käteen, haravoin, huomaan, että siinähän on kiviä, jotka pitää kaivaa ylös, haen lapion ja huomaan, että pystyynkuivahtanut männynpoikanen on nyt heti kaadettava... ja nythän siihen pannaankin puutarhakalusteet.
VastaaPoistaHahahaha, tuo yllätysvieras-momentti on kyllä ehdoton! Pari kertaa on sattunut täälläkin - aina yhtä mieltäylentävää kun innokkaan puhelin- ja nettivälitteisen hehkutuksen jälkeen taloa katsomaan saapuneet ystävät tai kylänmiehet löytävät likaisen, sotkuisen mörskän ja kauheasti käsien viuhdontaa, että "tuohon tulee sitten joskus sitä ja tää lähtee tästä pois ja tähän tulee tätä". Ilmeet ovat olleet kevyesti tyrmistyneitä...
VastaaPoistaJoo, pitää soittaa fanfaaria, totta se on :)
Se oli aivan jär-kyt-tä-vää. Ei se että meillä olisi esim. ollut "remontti vähän kesken" mutta meillä oli.." aika roisia " niin kuin toinen meistä korrektisti asian kuvasi. Ei edes pystynyt improvisoimaan mitään tyyliin että " katsokaapa ikkunasta ulos - siellä näkyy naapuri ". :D
VastaaPoistaHeh, samaistun tähän pyörimisfiilikseen täysin. Remonttia muutama kuukausi takana ja muutama vuosi edessä :). Mainioita juttuja teillä, tykkään!
VastaaPoistaJoku pelotteli sillä, että "kannattaa tehdä remontti nopeasti, muuten tottuu siihen keskeneräisyyteen" - sanoisin pikemminkin, että kannattaa ottaa oma aikansa - välillä tehdä jotain muutakin, ettei elämä ole pelkkää remontointia - ja se että tottuu keskeneräisyyteen ja osaa sovussa elää sen keskellä, on oikein hyvä juttu! :)
VastaaPoista