Muistin virkistykseksi..

Tänään..

ja pari kuukautta aiemmin.

"Hei, tänne on vielä jäänyt mulle jotain!"

Luulin jo, että pihapiirimme orava oli lähtenyt paremmille herkkumaille, kunnes eilen aamulla töihin lähtiessä löysin kaverin roikkumasta lintujenruokintakipossa. On se kyllä sitkeä kaveri. Eikä myöskään aivan pienestä hätkähdä. Ihan piti ulko-oven kolahtaa vähän reippaammin ennen kuin käpälät irtosivat siemenkupista. Alla oleva kukkapenkki on hyvää vauhtia muuntumassa aurinkokukkaviljelmäksi. Täytyy sitten ensi vuonna miettiä ruokatarjoilun sijoittamista sekä tarjoiluastioita paremmin.

Puukkarit pihaan

Kun elämäntapa muuttuu, vaikuttaa se myös jalkineisiin. (Etenkin jos niitä ei ole..) Pihalla olon lisäännyttyä, hankimme tänään talouteemme  todella yllättäen kahdet puukengät. Alkoi nimittäin jo huolestuttavasti näyttää siltä, että toinen meistä(N) hiihtelee huopakengissä ympäriinsä kesät talvet, joten "jotain piti tehdä".
Eikä se kuulkaa niin helposti käynyt. Kirpputorin pihalta löytyneeltä markkinamyyjältä meinasi ensin tulla mukaan pintaviallinen kenkä, sen jälkeen eri pari koko ja kolmanneksi saimme kulumaan aikaa talouden miespuolisen puukenkien kuosiin. Kauniin ruskeissa ei ollut kokoa, muut värit olivat "tyttöjen" ja "lehmänkarva"-puukenkiin meistä ei lämmennyt kumpikaan, vaikkakin ne ihan hauskat saattaisivat olla jonkun muun jalassa. Mutta valkoista ja kukallista lähti mukaan. Onneksi lähti, sillä jo tunnin kitkemisen jälkeen huomasi jaloissa että "heii, näissähän ei puudu jalkapohja ollenkaan niin helposti" ja toiseksi huomasin, että myös pieni korko ei ole myöskään pihahommissa haitaksi. Lahkeillani on nimittäin taipumusta toisinaan pyyhkiä pitkin märkää pihan pintaa.

Ullakkosyvennys ja leipälokerikko

Siinä se nyt sitten on. Valmiina.  Melkein. Vielä on pientä kittausta ja vähän listanpoikasta mutta suurinmalta osaltaan se tulee näyttämään tältä.
Näin alustavasti se muistuttaa mielestäni hieman sellaista "leipälokerikko-rullakkoa", koska paneeli menee nyt takaseinässä alas asti mutta katsotaan nyt vaikka ensi viikko ja annetaan silmän tottua, niin ehkäpä se alkaa siitä näyttämään ihan syvennykseltäkin.

Pala palalta

Yläkerran tiivistäminen alkaa olla vähitellen siinä vaiheessa, että eilen kysyttiin mitäs laitetaan seinään ja kattoon. Illalla töistä kotiin tullessa oli kyllä aivokapasitetti taas niin vähissä, että "ihan sama " -vaihtoehto välähti mielessä. Jos ihan rehellisiä ollaan, niin tuo sama materiaalivaihtoehto on vieläkin mielessä.
Tilanne on kimurantti. Emme olleet ajatelleet vielä yläkerran remontoimista. Tai itseasiassa olimma mutta ns. kunnolla ja kokonaisuutena. Nyt kävi niin, että eristämisen vuoksi piti purkaa ja koota pieni lämpöä vuotava alkovi. Nyt tähän alkoviin pitäisi laittaa pintamateriaali. No, sehän olisi hyvä olla linjassa muun kanssa. Siis sen muun, mistä ei vielä tiedetä mitä se muu on.
Ennen nukahtamista ajattelin, että levyä vaan, senhän voi sitten tapetoida tai laittaa muuta päälle mutta toisaalta tiedän, että kaikesta väliaikaismateriaalista on taipumus tulla pitkäaikaisia, ellei jopa pysyviä, niin siksi olisi hyvä miettiä asiaa hetken. Sitä hetkistä nyt on sitten ruhtinaallinen päivä, joten eiköhän se kuningasidea tässä puristuksessa sitten tule.

Alkovin eristämistä

Ei ahdista yhtään

Vaikka aluksi hieman epäilytti, että mitäköhän kotona vietetystä lomaviikosta tulee, tuli siitä oikein hyvä. Kitkiessäkin. Oikeastaan kenellekään "normaalille" ihmiselle ei voi kertoa, että "oli oikein mukava loma, saatiin kitkettyä vuohenputkea, harvoitua lehtiä, kerättyä kotiloita ja istuttettua orvokit". Aika monen mielestä se kuullostaa..ankealta. Mutta me emme ole monet, eikä meidän tarvitsekaan olla. Ajatus pihasta ja ajatuksen johtaminen vielä toimintaan lähti siitä, että jatkuva sisällä oleminen ahdisti. Nyt oli sitten mahdollisuus viettää keväinen, ja vieläpä erittäin aurinkoinen viikko ulkona - eikä ahdistanut enää yhtään.

Taloudellisesti mitään säästöä ei kylläkään tapahtunut, multa, tarvike yms. ostoksilla olisi loppujen lopuksi ostanut hyvinkin meille kahdelle äkkilähtö-lentoliput mutta sitten kotiin palattua olisi voinut taas kuukahtaa tekemättömien töiden alle ja ihailla vuohenputken, tuon ravintorikkaan villivihanneksen, voittokulkua. 

Ja tosiaan, joku taisi talvella jo vinkatakin, että keväällä pääsee sitten ulkohommiin, eikä sen jälkeen oikein jaksa samalla tavalla välittää sisätilan puutteista. Niitähän voi aina sitten miettiä, joskus syyssateen ropistessa peltikattoon. 

Tervetuloa kevät ja kesä!