Yllätysomenia tulossa

Tämä kesä on kolmas Pihallamme. Ne jotka ovat piipahtaneet täällä pidempään ehkä muistavat, etteivät omenasatomme ole olleet kovinkaan kummoisia. Omenapuiden leikkaamisesta meillä ei ole aiempaa kokemusta ja kaikki muukin on opittu vähitellen kokeilemalla tai jättämällä kokeilematta.
Tänä vuonna tuo kokeilematta jättäminen ilmeisesti palkitaan runsain miton. Omenapuu, josta aiempina kesinä on tullut oikeastaan omenaton, näyttää nyt yllättävän meidät täydellisesti. Kuten alemmasta kuvasta näkyy, leikkaamatta on jäänyt mutta tänä kesänä se ei tunnu tätä puuta häiritsevän vaan omenanraakileita on oksalla jos toisellakin. Tämä myös lohduttavana tietona kaikille niille jotka tuskailevat tekemättömien hommien kanssa. Ei se aina pilalle mene, vaikkei ehdikään "silloin kuin pitäisi."

Vähän vaiheessa

Sisustusblogeja katsoessani, joskus olen ajatellut, että olisipa hauska nähdä minkälaista samoissa kodeissa on kun "kaikki ei olekaan ihan niin jetsulleen." Pihoilla on sama homma. Kun toisten pihat ovat tip top - tuntuu oman pihan ääretön keskeneräisyys joskus epätoivoiselta.

Kuoppa olisi jo aluillaan...

Toisaalta on myös hauska nähdä toisten pihoilta samanlaisia epämääräisiä kasoja, alueita tai virityksiä, mitä omaltakin löytyy - se on sitä yhteisöllisyyttä ja "samassa veneessä" soutamista. Siksipä ajattelin laittaa kuvan "kukkapenkistämme", jonka uskoisin valmituvan kesällä 2015 ja kasvihuoneestamme, joka valmistunee..nooh..sille en taida uskaltaa veikata vuosilukua.

Kasvihuone - tähän se tulee..

Kukkamaankaivauksella on selkeä suhde juhannukseen. Kaivaja innostui koska tarvitsi matoja. Samaisesta syystä tuo tulevan kasvihuoneen alue näyttää myllätyltä, sieltä niitä matoja vasta löytyikin. Eikä se niin vakavaa ole, vaikka hommat vähän kesken ovatkin, siksihän me pihan hankimme. Kerrostalossa ei tarvitse vuohenputkia nyppiä mutta eipä sitten pääse "taistelemaan" luonnon kanssa samalla lailla kuin omassa pihassa.

Kesän iloja

Taas pyöritään

Yksi työn alla oleva ikuisuuskohde..

Taas menee pihalla kaikki pyörimiseksi. "Vähän tuolta ja vähän tuolta." Ilmiö tuttu niille, joilla on liian paljon tehtävää ja liian vähän aikaa. Ja myös meille, joille puutarhassa täsmällinen suunnittelu ei ole tuttua. Kaikki pitäisi ehtiä tehdä ja vähän vielä enemmänkin.
Ympäristön vihreys näyttää aivan heinäkuulta. Lehdet ovat suuria ja sävyt syviä. Meillä täällä etelässä ei taideta pakkasille enää joutua mutta kyllä tämä kesäkuun kuumuus yllätti kasvun kirimisellä.
Etupihan aita, mikä piti maalata viime vuonna, on saatu pestyä. Korjaan, pesetettyä. Naapurin tuttu tekee asiaa työkseen ja monesta aiemmasta "pikku hommasta" oppineena osasimme kysyä palvelua ammattilaisen suorttimana. Toki siitä olisi tullu varmasti "ihan hyvä" myös juuriharjalla hangattuna, mutta kunnon aineilla ja vaikuttavalla painepesurilla suihkutettuna siihen meni huomattavasti vähemmän aikaa - ja hermoja. Nyt pohja on varmasti myös paremmin tehty. Enää tarvitsee maalata..ja suunnitella kasvihuonetta..ja terassia..ja kasvilavojen uutta paikkaa..raperperitkin pitäisi siirtää..ja suunnitella polkuja..ja suojella mansikat..

ps. etanoita ja muurahaisia on tänä vuonna
paljon.

Pienen perkauksen jälkeen jo vähän selkeämpää.

Tätä se on

Kyllä, lämmintä piisaa! Etenkin meillä sisällä. Yläkerrassa. Maailmassa on tasapainon laki. Saattanee olla, että meillä talven kovimmilla pakkasilla ennen pönttöuunin lämmitystä, lämpötila on +15 astetta mutta sitten tasoitukseksi viime päivinä sisälämpötila on noussut + 28 asteeseen. Talvella nukkuu paremmin.
Ikkunat ovat auki ja kai sieltä toisinaan pientä virettä, tai ainakin happea tulee sisään mutta siinä vaiheessa kun olo helpottuu ja makuuhuone tuntuu vähän viileämmältä - kello soi, ja onkin jo aamu. Totta kai voisimme hankkia ilmalämpöpumpun tai muita viilennin härveleitä mutta kumpikaan meistä ei taida olla järin koneinnostunut. Näitä kuumia öitä on kuitenkin niin harvassa ja onhan se jotankin eksoottista seurata kuinka korkeana se yölämpötila voikaan pysyä.
Koiralle olemme ehdottaneet, että nauttisi alakerran viileydestä mutta vanha herra on sitkeästi kiivennyt yläkertaan. Niinpä ennen nukkumaanmenoa olemme viileentäneet häntä kastellulla kylmällä pyyhkeellä. Kohteen ilmeen on voinut tulkita joko tyytyväisyydeksi - tai kohtaloonsa alistuneeksi. Tasainen tuhina on alkanut kuulua hyvinkin nopeasti lattianrajasta.
Mitä teille kuuluu? Nauttivatko kaikki muut lämmöstä ja ehkäpä jo loman odotuksesta?