Liljat ja pioni

Viime päivät eivät ole olleet mairittelevia pitkille kukille. Niin pioni kuin kurjenmiekkakin on joutunut taipumaan vesimassojen alla, eikä hyötypuutarhan puolella perunakaan ole säästynyt lakoamiselta. Viime vuonna pionit muuten olivat jo täydessä kukassaan juhannuksena mutta tänä vuonna on saanut käydä kameran kanssa kuikuilemassa useampaankin otteeseen, vain todetakseen, että viileämmällä keväällä on pitkä vaikutusaika.

Myös ruskolilja tuovat pitkään kaivattua väriään pihallemme. Meillä on ollut kovin sinisävytteistä. Mistä muuten erottaa ruskoliljan (Lilium bulbiferum)  ja sahramililjan(Lilium bulbiferum subsp. croceum)?

Vastaus löytyikin tältä hyvältä liljasivulta? 

Juhannus kotosalla

Toivottavasti vietitte mukavan ja hyvän tuulisen juhannuksen! Me pysyttelimme ihan kotonurkissa, saimme vieraita ja elämä tuntui ihan leppoisalta. Juhannussaunassa tuli käytyä muutamaankin otteeseen, samoin katsomassa kokkoa - ja polkaistiinpaporukalla pari pyörälenkkiäkin.
Juhannuspäivänä onnistuimme kastumaan kunnolla mutta mitäpä siitä kun kerran emme sokerista ole. Lisää vain vaatetta päälle ja matka jatkui kohti venetaksia, joka vei meidät kelluskelemaan keskelle Lohjanjärveä. Nauratti kun huomasin seurueemme istuvan veneessä pyöräilykypärät päässä.
Tuntui taas kerran mukavalta, ettei kotoa ole pakko lähetä juhlapyhinä. Perusjuhannusruuatkin tuli sopuisasti kokattua ja nautittua kaloineen, perunoineen, salaatteineen - ja vielä iltajälkkäriksi paistettua muurinpohjapannulla paistettuja lettuja. Myös uusin kokeilu raparperi-inkivääri -hilloke sai kehuja. Sitä pitää säilöä talvea ajatellen enemmänkin purnukoihin.

Kummallinen kukkapenkkikaivaja?

Epäilyttävät siemenet taimen alla.

Pioni nupuillaan.

Höh, tänään oli kukkapenkissä yksi istutus kaivettu ylös kuopastaan. Katsoin hölmistyneenä. Yöllä on kyllä satanut ja tuulennut mutta ei nyt niin voimakkaasti. Viereisen kukan juurelta löytyi muutama siemen. Mietin olisiko The Orava ollut liikkeellä.

Juhannus ruusu kukkii jo.

Kesäiset kahvikupit kirpparilta

Ettei menisi ihan pelkäksi puutarhailuksi, niin esitelläänpä myös viikon takainen kirpparilöytö. Hauskaa oli etten missään tapauksessa aikonut hankkia astian astiaa, yleensäkin tavoitteena on vähentää kippoja tai kappoja, tai ainakin pitää huolta siitä, että kaikkia niitä tavaroita, joita on keittiön kaapissa, myös käytetään.

Mutta löydetyt kupit olivat niin kesäisen suloiset ja tietysti kirppistyyliin halvat, että ne oli pakko ottaa mukaan. Tavallisesti meillä juodaankin muutamasta mukista tai Egon isoista kupeista ja nehän ovat tyyliltään modernit ja linjakkaat. Romanttisista vanhoista kahvikupeista voi sitten tarjota aamukahvit vaikka juhannusvieraille tai juoda elokuun viimeiset iltakahvit puutarhassa.
Jos joku nyt sattumoisin kerää tätä sarjaa tai omasta mökkikaapista puuttuu muutama lautanen niin kannattaa laittaa sähköpostia, täältä saattaisi  löytyä muutama ylimääräinen.
Myyjä antoi mukaan myös pari ylimääräistä toisen sarjan kuppia, jotka kyllä sopusaisesti menevät aivan hyvin samaan kattaukseen.

Vadelma vauhdissa

Vadelmalla on hieman lähtenyt keulimaan. Vielä tovi sitten riitti, että sille antoi tukea melko pitkähköstä bambukepistä, nyt ei sekään enää riitä. Vadelmahan kai yleensä jää noin puolitoistametriseksi mutta voi toki kasvaa parikin metriä korkeaksi,
Tänä vuonna vadelma näyttäisi muutenkin olevan voimissaan. Saa nähdä miten sitten sadon laita. Viimekin vuonna muutama vadelma tuli mutta koska pensasta kasvoi lähinnä puretun "hökötyksen" seinämällä, ei sille oikein tullut tehtyä mitään. Nyt vadelma tuntuu saaneen uutta potkua kasvuunsa.  Olisihan se pihapuuhastelijan toiveiden täyttymys saada vaikka muutama oman pihan vadelma pakkaseen. Onko vadelman hoitoon/kasvatukseen kenelläkään erityisiä vinkkejä?
Farmit.netistä:

Vadelma, kuten muutkin marjakasvit, pystyy käyttämään tehokkaasti maan ravinteita, joten sille riittää fosforissa ja kaliumissa tyydyttävä viljavuusluokka. Vadelman kannalta kalium on fosforia tärkeämpi ravinne, joten siihen on kiinnitettävä huomiota. Kalium vaikuttaa keskeisesti marjan laatuun. Kun kaliumtaso on riittävä niin yleensä sienitautien määrä vähenee.

Piristävän erilainen

Ehdin vihdoin aloittaa jonkinlaisen kukkamaan perustamisen entisen kasvimaan tilalle. Nythän siinä on ollut pelkkä käyttämätön läntti. Ja kyllä, olen valinnut toteuttamisessa perinteisen Takapuoli edellä puuhun -menetelmän. Erittäin suosittu ja käytetty toimintatapa taloudessamme, eikä kuulkaa aina niin huonokaan.
Tiedän kyllä miten puutarha, piha tai kukkapenkki pitäisi perustaa. Ensin suunnitellaan, sitten tehdään huolelliset pohjatyöt ja selvitellään missä mikäkin kasvi viihtyy, mietitään katteet sekä suojat, tarkistetaan kuun kierto sekä säätila ja sitten vasta istutetaan. Mielellään käytetään vielä ammattisuunnittelijaa apuna ja luonnollisesti myös ammattitiimiä istutuksessa.
No. Ei kätetty meillä. Nyt piti saada aikaiseksi. Tehtiin fiiliksellä. Materiaalit piti löytyä nurkista.  Eikä se niin vaarallista ole. Mikään, ei ole puutarhassa kiveen hakattua, paitsi meidän puutahassa edellisen omistajan koiran hautakivi..Melkein kaikkea pystyy muuttamaan ja melkein kaikesta oppii.
Puutarhan kanssa puuhasteluhan on tarkoitus olla mielekästä tekemistä. Toki siihen menee aikaa. Määrättömästi. Siinä myös joutuu vääntämään ja kääntämään enemmän kuin polvet ja selkä ehkä kestäisi. Mutta samalla saa myös olla ulkona, ja jos vielä saa jotain kasvamaan niin onnistumisen ilo on ylitsemääsemätön.
Satuin lukemaan eilen illalla Mattias Tolvasen Aistien puutarhaa. Siinä Tolvanen kirjoittaa viisaasti: "Puutarha rakennetaan omaa viihtymistä varten. Siksi puutarhan suunnitteleminen on hyvin henkilökohtainen asia, eikä sitä voi oikeastaan tehdä toisen puolesta." En olisi voinut enempää olla samaa mieltä. Me ihmiset olemme erilaisia. Meidän toiveemme ja unelmamme ovat erilaisia, mikseivät siis myös puutarhat.
Yllä oleva mielessäni puuhastelin tänään "Ihan ite tein" -puutarha-alueemme kimpussa. Välillä sekamelska nauratti, välillä taas koin pelkkää puhdasta tekemisen iloa.
Lähetin kaverilleni kännykkäkuvan vallitsevasta sekamelskasta ja sillisalaatista. Paluuviestissä luki: "Piristävän erilainen". Sitähän se on.

Vaiheessa ja kesken.

ps. Jos vielä ette ole hankkineet tällaisia HYTTYSSAVUALUSTOJA pihoille ja terasseille, niin äkkiä ostamaan. Aivan todella kätevät ja vielä turvallisetkin.

Nurmikosta niityksi

Viime vuonna huomasimme, että nurmikollemme on kasvamassa kauniisti päivänkakkaroita. Itseasiassa huomiomme johtui siitä, ettei meillä ollut ruohonleikkuria, ja nurmikko ehti tosiaan villiintymään ostopäätöstä tehdessä. Kun nurmikosta tulikin kaunis "niitty", päätimme pitää sen sellaisena jonkin aikaa ja leikata/niittää se vasta myöhemmin.
Nyt ensimmäiset päivänkakkarat ovat taas avautuneet ja heinien keskellä ne näyttävät vähintään yhtä iloisilta, kesäisiltä ja kauniilta kuin viimekin vuonna.

On mulla unelma

Superhieno viljelypyörä

Herttoniemen ruokaosuuskunta toteutti pari päivää sitten jotain, mitä olen ajatellut pitkään - gerilla gardeningia - eli sissiviljelyä. Sissiviljely kuullostaa sanana melkeinpä sotilaalliselta mutta kyse on vain hylätyn ja joutomaana olevan maan viljelykäyttöön ottoa. Eikä kyse välttämättä ole mistään monen hehtaarin pellosta vaan esim. kahden tontin välissä olevasta pienestä kulmauksesta tai vaikkapa oman taloyhtiön sivupihasta. Hyödyllistä ja kaunistavaa siis.

Kun vielä puolitoistavuotta sitten asuimme Vallilassa, perustivat Dodolaiset viereisen kadun hylätylle tontille pienet kaupunkiviljelmät. Homma kävi nopeasti. Lyhtypylvääseen ilmestyi lappu: Tervetuloa talkoisiin. Kaikki alueen asukkaat olivat siis tervetulleita, eikä aikaakaan kun jo viljelykset kukoistivat, paikka näytti viihtyisämmältä. Ei byrokraattista, eikä hankalaa. Vain hihat ylös ja penkit pystyyn. (Kuvia Vallilasta löytyy TÄÄLTÄ) Monena iltana kävimme ihastelemassa kasvun ihmettä ja nostimme henkistä hattua tälle aloitteelle.

Hertsikkalaisten yhteisöllistä aherrusta

Tuon jälkeen olen katsellut ympärilleni kuinka paljon meillä on tilaa, joka on pelkällä nurmikko- tai ei millään -käytöllä, pitkin taajamia. Eikä ole mitään syytä miksei jokaisen taloyhtiön, niin kerros- kuin rivitalon pihalla olisi viljelylaatikoita, marjapensaita tai yhteisiä pikku kasvimaita. Kaikki eivät ole kiinnostuneita kasvattamisesta mutta moni olisi, kunhan siihen vain saisi mahdollisuuden. Nyt kun pihat ovat pelkkänä nurmikkona, niistä ei liiemmin tunnu olevan iloa kenellekään. 

Koska pääsin entisellä työpaikallani seuraamaan Helsingissä Kaupunkilaisten yhteisen pellon syntyä läheltä, haaveilen osittain myös sellaisesta tänne Lohjalle.  Tosin kerrottuani haaveeni ensimmäistä kertaa ilmoille muille, se torpattiin melko jyrkästi mutta ainahan sitä saa haaveilla. 

Toinen mitä olen pyöritellyt mielessäni on edes muutamien ihmisten yhteinen viljelypalsta. Kaikilla ei ole autoja, eikä mahdollisuutta viljelyyn omalla pihalla mutta keskeisellä sijainnilla oleva yhteinen palstakin voisi jo tuoda monelle iloa. Myös oppimismielessä olisi mukavaa, jos voisi yhdistää saman palstan ääreen vähän kokeneempia ja aloittelevampia viljelijöitä. Itsekin on tässä oppinut kantapään kautta ja monella konkarilla olisi varmasti sellaisia ässiä hihoissaan, joita itse ei tule vielä pitkään aikaan hoksanneeksi. Pienikin viljely tuo paljon iloa. Se ruokkii yhteisöllisyyttä sekä myös onnistumisen iloa. Ehkä nuo dynaamiset herttoniemeläiset saivat nyt minuunkin lisää kipinää ajaa taas tätä asiaa. 

Pitäneekin olla yhteydessä vaikka marttoihin, koska ainakin Keravalla heillä palstatoiminta on hienolla mallilla:http://keravanmartatpalsta.blogspot.fi/

Kaunis kukkapuisto lopputuloksena.
(Kuvat osuuskunnan sivuilta)

Katso lisää miten kaupugissa voi viljellä: Kaupunkiviljely.fi

Iloa pikkuluppiosta

Sanguisorba minor

Sitä voi ihminen innostua pienistä asioista. Tänään ilon aiheena pikkuluppio. Viime vuonna sitä löytyi hieman villihkönä kasvavasta kukkapenkistä yksi, ja tänä keväänä jo kolme luppiota kasvaa porskuttaa näistä viileistä kesäkuunpäivistä huolimatta. Kannatti nyhtää suurempia varjostajia ympäriltä alkukeväästä.

Uuden oppiminen on innostavaa ja kiinnostavaa. "Mikä kasvi, miten se leviää, onko kukka vai rikka -vaiko edustaako kumpaakin." Kaiken tämän saa kaupan päälle kun jaksaa puuhastella ulkona ja seurata maasta putkahtavia yllätyksiä.
Oma tietämyksemme on kasvanut viime vuodesta huimasti mutta usein joutuu silti nappaamaan valokuvan ja lataamaan sen Puutarha.netin kaikkitietävälle tunnistuspalstalle. Puutarhaihmiset tuntuvat olevan avuliasta porukkaa. Tunnistavat kasvin pienestäkin alusta ja vastaavat nopeasti yksinkertaisiinkin kysymyksiin. Siinäpä porukka, jonka asenteesta pitää ottaa oppia. 

Luontoportti kertoo Pikkuluppiosta seuraavaa:

Punaluppiota harvinaisempaa pikkuluppiota (S. minor) on kasvatettu miedonmakuisten lehtiensä vuoksi salaattikasvina. Viiniin se antaa hienon hedelmäisen maun. Pikkuluppio kasvaa luontaisesti kuivilla niityillä kalkkiperäisessä maassa etelämpänä Euroopassa, Suomessa sitä tavataan luonnonvaraistuneena paikoin Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomessa. Punaluppion komean punaiset kukat ovat hyönteispölytteisiä, mutta pikkuluppion vihreät tai hieman punertavat kukat eivät ulkonäöllään, tuoksullaan tai medellä hyönteisiä houkuttele, vaan kasvi varistaa siitepölynsä tuulen kuljetettavaksi.

Hmmm, mikseipä sitä voisi salaatissa kokeilla ja kyllähän tuo viinin valmistuskin kiinnostaisi, josko tänäkin vuonna viinirypäleemme antaisivat satoa. 

Ötökkä-havaintoja

Ruutupirkko (Propylaea quatuordecimpunctata)

Muutama päivä pois pihalta ja kotoa, niin johan tulee vierotusoireita. Ja paniikki, että "aikahan tässä loppuu kesken" vaikka mitä pitäisi istuttaa ja "kesä on pian ohi". Ehkä tekee hyvääkin olla hieman sisällä. Eihän ne pihahommat tekemällä lopu. Tähän väliin onkin hyvä laittaa muutama ötökkäkuva.

Marjalude 1 (Dolycoris baccarum)

Marjalude 2 (Dolycoris baccarum)

Liljakukko (Lilioceris lilii)

Mutta tässä välissähän on hyvä tehdä pari oman puutarhan eläinesittelyä. Liljakukko on mainittu jo aiemmin mutta laitan sen vielä uudestaan, koska se saa sellaista tuhojälkeä aikaiseksi, että ei ole yhtään pahitteeksi, että kaikki sen tunnistaisivat. Kuten kuvastkin jo näkyy on liljan lehdissä aika mukavasti reikää.
Ylimmäisenä on ruutupirkko, joka syö kirvoja mutta kirvojen puutteessa makeat marjatkin kelpaavat. Meillä viihtyy esim. ruusujen lehdissä sekä mustaviinimarjapensaassa.
Ruutupirkon alla on marjalude. Marjalude kuulemma haisee - ja maistuu - pahalta. Moni on esim. juuri vadelmia poimiessaan saanut suuhunsa marjaluteen, joka viihtyy siellä missä ihmiset ja marjatkin. Meillä tuota marjaludetta on näkynyt tuoksuvadelman lähellä.