Vielä sananen öljypolttimesta

Nyt on ihan pakko vielä jatkaa tuosta öljypolttimesta, koska homma meni melko koomiseksi. Poltin on nyt sammahdellut kahden päivän välein, eilen viimeksi kolmatta kertaa "korjauksensa" jälkeen ja tänään siihen tullaan sitten vaihtamaan "joku magneetti". Innostuneena odotan laskua, joka tulee tämän hyvä kuntoisen ja huolletun polttimen katselukierroksesta..*huuuh*  Mutta täytyy tietysti muistaa, että öljyähän on säästynyt joka päivä kun poltin on ollut sammuneena...

Ai meidän eteinen?

Rintamamiestalo.fi portaali on paikka, jonne kannattaa mennä kysymään kaikkea mitä ikinä voi keksiä remontoinnista. Yksi yleinen järkevä neuvo tuolla portaalilla kuuluu: "Asu mielummin talossa vuosi, ennen kuin remontoit yhtään mitään."
Erittäin fiksu ohje, jo senkin takia että kun muuttaa uuteen paikkaan, nurkat eivät ole tuttuja, eivätkä vielä omat rutiinit, tulevine toiveineenkaan kirkastu hetkessä. Jos muuttaa talvella, ei tiedä mistä valo tulee keväällä tai kesällä jne.
 Viime sunnuntaita tuli kuitenkin sitten sellainen klassinen "nyt heti" -fiilis. Eteisestä sai lähetä jo tovin häirinnyt kaappi. No eihän siinä mitään. Tosin - olisi ehkä kannattanut miettiä kaksi kertaa, onko mukavampi katsoa valkoista lastulevykaappia - vaiko rikkinäistä seinää, putkihässäkkää sekä lattiaa josta puuttuu päällystettä.

Eikä poltin toimi, jos ei sitä korjaa

Näin se kokemus vain karttuu harppauksin. Vielä tovi ja pannuhuoneesta haalareineen tulee suosikkipaikkani. Eilien nimittäin tajusin jo aivan itse kurkata sinne katsoakseni, että onhan se poltin nyt pysynyt pörisemässä.
Eikä se mitään päällä ollut. Punainen probleemavalo vaan paloi ja muuten oli hiljaista. Arvasin. Joten soitto perheen öljypoltinyhteyshenkilölle ja sama korjaaja joka on jo aiemmin hoitanut polttimen huollon, ja kerran käynyt jo "korjaamassa", tulee lauantaina uudestaan. Ehkä sitten mysteeri ratkeaa.
Siihen asti tassutellaan villasukissa, poltellaan puita pöntössä ja säädetään "sähkörajoitinta" suuremmalle. Pian ei varmaan muistakaan millaista on ollut talvella olla kotona t-paidassa ja tavallisilla sukilla.

Öljyä ei kulu, jos sitä ei polta

Keksimme vahingossa loistavan tavan säästää öljyä. Tavallaan. Sitä ei kulu, jos sitä ei polta.(ta-daa!) Valintamme ei toki ollut tietoinen, eikä tätä hauskuutta ole montaa viikkoa kestänyt mutta tulipa kokeiltua kuitenkin.
Pannuhuone aka tekniset tilat ovat jääneet vähän pienelle huomiolle tämän kaiken muun alkuhässäkän keskellä. Huolto toki tehtiin muutettuamme, josta saatiin vähän henkistä tukea alkuun. Kummallekaan kun tämä lämmitysjärjestelmä ei ole ollut aiemmin tuttu.
Mutta eräänä päivänä huomasin, ettei lämmintä vettä oikein riitä tiskatessa. Samoin mielestäni kuulin jonain iltana pattereiden naksuntaa. Naksunnasta olin kyllä kuullut, että kun öljy loppuu, niin lämmitys siirtyy sähkölle, ja sen huomaa juuri pattereiden naksunnasta. En kuitenkaan osannut kiinnittää naksuntaan sen enempää huomiota koska öljyä oli juuri tilattu - ja laskun mukaan myös saatu. Luulimmekin, että homma liittyi jotenkin vastikään asennettuun vedensekoittajaan.
Eipä liittynyt sillä toissailtana selvisikin, ettei öljypoltin käynnisty. "No voihan hevonkukkien kevät!"ajattelin. Ensimmäisenä tuli hätä että onko tuleva sähkölasku miljardin luokkaa, toiseksi tuli yhtä suuri hätä, että onkohan vaikka koko pannu mäsänä - ja kolmanneksi tunneskaala vaihteli kaiken "tuleeko tästä mitään, jos kaikki heti hajoaa" - " ja enhän mä osaa mitäääään" -välillä.
No. Ei se oikeastaan ihan niin vaan yksinkertaista ole sellalisellekaan jolle laitteistot ovat tuttuja, koska ensimmäinen alan pannunkurkkaaja ei vikaa löytänyt. Toinen - ja sama henkilö, joka pannun huolsikin, löysikin sitten vian. Ei mennyt pannu uusiksi(kop, kop) ,vaan propellihan siellä oli pysähtynyt. Huh. Menipä siinäkin pari iltaa/päivää pohtiessa/jännittäessä. Nyt vaan sitten pidetään propellit pyörimässä.. 
Kyllä tässä vielä pannuhuoneenkin kanssa ystävystytään. Kunhan vaan ehditään tutustua. (lämmönsäädin - never heard, sähkövastukset - never heard, liekinvarmistimen sähkösilmä -never heard jne.)

"No miltä ne lumityöt nyt sitten maistuvat?"

 Kun on aikeissa hankkia vanhaa omakotitaloa, kaikki varoittavat työmäärästä. Kaikki liikenevä vapaa-aika menee talon korjaamiseen, eikä riitäkään. Myös talon ympäristö, lumineen ja rikkaruohoineen on hoidettava. Ja sitten siinä on pulassa, koska on tottunut helppoon kerrostaloasumiseen, jossa pihat on kolattu ja asfaltti harjattu.
Talvi on kieltämättä ollut luminen. Erityisesti työkaupungissamme Helsingissä. Sen sijaan kotipihamme on päässyt vähemmällä. Tilastollisesta erosta en tiedä mutta jo silmämäärällisesti on pystynyt toteamaan, että olemme kasvattaneet Harjun kupeessa pienemmät kinokset.

Päälumityöntekijä kommentoi ensimmäisen kuukauden kokemuksen jälkeen lumitöistä seuraavaa:

 " No ei se nyt niin paha ole ollut. Saahan siinä happea samalla ja tulee oltua ulkona. Välillä on kyllä miettinyt, että mihin sitä lunta sitten laittaa, jos sitä tulee enemmän mutta kun sitä kolaa heti lumisateen jälkeen niin se on vielä kevyttä ja pääsee vähemmällä. "

Entinen kerrostaloasuja on siis sopeutunut uuteen rooliinsa ja lisääntyneeseen työmääräänsä hyvin. Itsekin kiinnostuneena odotin, että joko on alkanut kypsyttää mutta meillä nämä lumityöt otetaan(vielä) ilmeisen rennolla asenteella.
Melkein hävettää, että tämän kirjoittaja on ollut lumitöissä vasta pari kertaa mutta puolustaudun töiden organisoinnilla. Kun toinen tekee lumitöitä, tekee toinen ruokaa ja lämmittää taloa. Jos kummatkin ovat lumitöissä, on toki tuloksena nopeammin puhdas piha mutta  sen jälkeen nälkäisinä palelevat asukkaat.  Tosin hellan ääressä häärääjä menettää kuntoilupuolen - olisi ehkä siis syytä välillä vaihdella työtehtäviä..?

Paljonko on paljon - entä suihkussa?

 Koska kylpyhuoneen materiaaleista päättäminen on edessä väkisinkin lähiaikoina, oli pakko jatkaa niiden materiaalien metsästystä. (Tosin tuo kesän tulo siintää jo jossain kaukana ajatusten taustalla, niin tarviiko sitä sisäkylpyuonetta ollenkaan..)  Oikeastaan tässähän ei metsästetä, koska ei tiedetä mitä haetaan, vaan toivotaan pikemminkin onnistunutta vahinkolaukausta.
Vahinkolaukausta haettiin tällä kertaa Venuksen Kylpy -liikkeestä. Ihan siitä vanhoilta omilta tutuilta kotikulmilta Vallilasta. Pari vuotta tuli asuttua melkein naapurissa mutta koskaan ei tullut piipahdettua sisällä asti.
Mukaan lähti nippu paksuja, kauniita esitteitä, ilman hintoja.. ja kotimatkalla piti tarkkaan miettiä paljonko on paljon - kuinka kauan sitä elämästään viettää suihkussa ja minkä arvoista se aika on..

Portaat syhyttävät sormia

Kun tulimme ensimmäistä kertaa katsomaan taloamme, yksi mihin ihastuimme olivat portaat. Ne olivat leveämmät mitä yleensä ja houkuttelivat kiipeämään.  Olen aina pitänyt kerroksellisuudesta ja portaista. Ehkä ne vetoavat romanttiseen puoleeni ja muistuttavat pienenä luetuista tyttökirjoista.

Tiedän, ettei ole vielä aika kurkata mitä mattokkeen alta löytyy(tai ei olisi ollut mutta kurkkasin kuitenkin ja olohuoneesta kuului heti epäilevä huudahdus touhuilujeni laadusta, koska mattokkeen rahiseva liimaus paljasti minut), vaan sitä ennen on puuhaa sekä portaitten ylä- että alapäässä. Rappusten lisäksi myös seinälaudoitus kaipaa ehostusta mutta mitäpä tehdä sähköille, jotka kaipaanevat myös uudistusta...

Ja seuraavaksi..?

Suuressa viisaudessamme päätimme, että ensin muutamme ja sitten "rauhassa remontoimme." Myös kuntotarkastusraportti toiminee tietynlaisena "remontti-raamattuna" ja kultaisena ohjenuorana.

Niin kuin kaikilla hyvillä ajatuksella, myös tällä suunnitelmalla on vaarana karahtaa yhteen todellisuuden kanssa. Samaan aikaan kun suunnitelmallisen seesteisenä ja rauhallisena katsoo ympärilleen, tekee mieli repiä tapetit, mattokkeet, verhotangot ja kattolevyt kerralla alas - " ja pistää tuulemaan". Onneksi - ikää on kertynyt sen verran, että pystyy näkemään mielessään auki revityn asunnon, turnausväsymyksen ja aikataulukapeikon aiheuttaman lopputuloksen. Sen jälkeen on helpompi taas keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. 

Taustalla raksuttaa päässä yläkerran kunnostaminen. Ajatuksena on selvittää mahdollisesti kylmäullakoiden käyttöönotto ja parantaa eristystä.  Enää tarvitsee vain selvittää; kuka, mitä, miten, mistä, milloin, paljonko ja missä järjestyksessä. Sillä välin purkanemme alakerrasta kaapin jos toisenkin. 

Eteistä ja wc-ehostusta

Rautakaupassa ja pähkäilyä

Päääsimme vihdoinkin käymään rautakaupassa. Ajatuksena oli hakea nopeasti hieman ensiavuksi pintamaalia mutta toisin kävi. Loppujen lopuksi päädyimme katsomaan niin lattialaattoja, tapetteja kuin kattopaneeleitakin, jonka jälkeen sitten päädyimme lähtemään kotiin pelkän jätesäkkinipun kanssa. Niitähän tarvitsee aina. 

"Kyllähän tällainen tassuamme herrasmiehelle sopii.."

Pitääkö näistä muka valita? Entäs
jos vaan otetaan ne kaikki?

Huomaan, etten halua vaan napata äkkiä laattapakettia kainalooni ja lätkiä niitä kylppärin seinään, vain sen vuoksi, että uusi kylpyhuone olisi nopeasti valmis ja käytettävissä. Varsinaista hätähoppua ei ole, koska voimme käydä saunassa ja suihkussa ns. "kodinhoito/varasto/autotalli"-rakennuksessamme mutta tietysti olisi kätevää ja melko suotavaa, että sisäsuihkukin toimisi. 

 Mutta. Mitä se sitten on? Kaakelia? Lasitiiltä? Amme vai suihku, vaiko molemmat? Vaiko sittenkin puuta ja tapettia..? Hanoista ja vivuista puhumattakaan..

Vihdoinkin!

Tätä blogia on ajateltu enemmän mitä kirjoitettu. Loppiaisen kunniaksi on aloitettava alkukiri. Jos ei muuta niin vaikkapa strategialla "Yksi kuva kertoo enemmän kuin...".
Joulukuun alussa saimme tehtyä ns. suoran muuton. Ei remonttia, ei pintasilottelua - vain tavarat tontille ja  tyynyä pään alle. Sen jälkeen alkoikin tulikin joulu ja uusi vuosi, ja vasta nyt loppiaisena, ehtii kunnolla miettimään mitä seuraavaksi.