Vanhalle tiskialtaalle uusi koti

Katsotaan löytääkö vanha tiskiallas tätä kautta kodin. Tiedän, että välillä näitä metsästetään ympäri internettiä. Kaupan siis vanha tiskiallas, jossa alakaappi sekä oma säilytyskaappinsa puille.

Eroon ylimääräisestä tavarasta

Ihmisellä ei pitäisi olla varastoa. Meillä on. Useampi neliö - ja sen kyllä huomaa. Kun muutto tehtii vähän vauhdilla ja sinne päin aikoinaan, niin kannettiin tavarat vain varastoon. Sen jälkeen ollaan tehty kirpputorilaatikoita ja tuotu talosta tavaroita mietintään, ja kun tilaa on - jäävät tavarat myös odottamaan "sitä parempaa päivää."
No, nyt varastomme on ollut jonkin aikaa tukossa koska keskellä lattiatilaa on ollut 15 laatikkoa lämpölasi-ikkunoita. Tarkemmin sanottuna, niitä minijääkaapin ovia, joista piti tulla kasvihuone mutta aloimme viime metreillä arpomaan, että josko niistä sittenkään tulee sitä pihan kaunistusta.
Keskeistä on myös arpominen. "Tehdäänkö vai eikö tehdä - jos tehdään niin minkälainen - tehdäänkö ensi kesänä, vai pitääköhän silloin maalata talo.." yms. Asioita pitää pohtia. Kun asioita sitten vaan pohditaan, niin eihän mitään tapahdu. Samaan aikaan pitää myös käydä töissä ja tehdä montaa muuta asiaa, niin eihän se ole ihme "jos kaikkea ei ehdi".
Nyt on kuitenkin hieman liikahtelua tapahtunut varastossamme ja tavaraa on lähtenyt kiertoon. Eilen lähti Ikean nojatuoli, joka olisi vain tarvinnut uuden päällisen.Tänään illalla toivottavasti rokokoo-ruokakalusto saa uuden kodin. Täyttä puuta ja mukavat tuolit istua, mutta..ja huomenna lähtee yläkerrasta valkoista ja mustaa Muuramea. Nekin oli todelliset löydöt mutta..ei meille, eikä nyt tähän hetkeen.
Onni on kierrättäminen ja se, että nykyään voi nettiin laittaa myytäväksi tavaroita ja helposti laittaa kuvia ja vaihtaa tietoja.

Sadonkorjuuta

Viimeiset omput on nyt kerätty, viinirypäleet poimittu ja tomaatit tuotu sisään. Katsoessani näitä aarteita, tuli kiitollinen tunne. Nämä ovat luonnon lahjoja meille ihmisille, ja vaikka elämmekin melkoista yltäkylläisyyden aikaa, tuntuu itse kasvatettu ruoka arvokkaalta.
Viinirypälesato ei ollut kovin suuri, vain vajaa ämpäri tänä vuonna mutta syykin selvisi. Olisi pitänyt kastella ja lannoittaa huomattavasti enemmän. Viiniköynnös on jäänyt seinustalle kasvamaan hieman oman onnensa varaan, ja kun kesä oli näinkin kuiva, ei ihme, jos ei satoakaan tullut. Tänä syksynynä yritän tehdä kunnollisen syysleikkauksen ja ensi keväänä lannoittaa hyvin, sekä kastella kesän ajan.

Maalia, maalia

Kaksilla tikkailla.

Hyvänen aika, meillä on uusi maalipinta yhdessä seinässä ja katossa, eikä täällä ole yhtään hehkutettu sitä! Se on kuitenkin aina sellainen elämänlaadullinen parannus, mistä jaksaa innostua pitkään. Välieteisen katto oli jäänyt maalaamatta, samoin yksi paikatuista seinistä - ja nyt tuli se hetki. Toinen kaiveli pelit ja rensselit esiin, toinen teki varsinaisen työsuorituksen. Kumpaankin menee keskimääräisesti yhtä pitkä aika. Tosin maalaaminen on yleensä hauskempaa mutta kumpikin osa pitää tehdä.
Vaaleaa maalia löytyi varastosta isohko pöntöllinen. "Joo, tää on varmaan ihan hyvää, vedetään tätä." Kun pitää vain saada valmista ja puhdasta pintaa, on iloinen, että on onnistunut haalimaan sitä sun tätä. Sitten joskus myöhemmin käydä kaupasta valitsemassa sen täydellisen värin, kun sellainen tarve tai olo tulee.
Maalin kuivuttua siirtyi myös kaappi. Kylmäeteisessä pitkään "toistaiseksi" ollut vaate/kenkäkaappi tuli sisäpuolelle. Talviaikaan on huomattavasti mukavampi pukea lämpimämmällä puolella ovea ulkovaatteet päälle. Kaappi olisi pitänyt vielä hioa, petsata ja vaihtaa vetimet mutta ei sentään kaikkea yhdellä kertaa.