Hommien jakamisesta

Mitä tässä nyt voisi sattua?

Mukavastihan täällä sujuu.

Meillä hommat jakaantuvat niin kuin monessa muussakin kodissa. Se tekee joka osaa ja ehtii. Maalia osaa sutia kumpikin, sahailu hommissa on parempi mies ja organisointi jää useinmiten naiselle. Katon maalauksessa tuli hauska tilanne. Nainen kyllä pääsi katolle ja olisi pystynyt maalaamaankin mutta sitten mies alkoi miettiä, että "olisikohan sittenkin parempi, että hän tekisi sen...". Samaa mieltä olivat lähipiirissä muutama muukin. Ei siksi, että kysymys olisi ollut niinkään pystymisestä, vaan siitä, että "jos kuitenkin sattuu jotain.." Nailonköyden varassa on ikävä roikkua useampaa tuntia pää alaspäin ja odottaa, että edes naapurustossa joku tulisi kotiin. 

No. Onhan se totta. Jos järjellä ajattelee. Mutta kyllä hieman kulmat kohosivat kun mies veteli kuistin katolla ilman mitään köyttä.

Seuraavaksi sokkeli

Kun kerran katosta on ruskeus poistunut, niin pitäähän sitä saada jotain muuta sokkeliinkin. Sitä paitsi sokkeli on kyllä ollut paikoittain sen näköinen, että uusi maalipinta ei tosiaan olisi pahitteeksi. Tänään piti sataa, joten sokkelia ei uskaltanut vielä vetää toiseen kertaan. Toivottavasti ilman kosteusprosentit eivät ihan kokonaan kohoa pilviin vaan kuivempiakin päiviä vielä olisi.
Sokkelin väri tuli valittua samalla metodilla kuin katonkin. Se minkä halvalla sai. Onneksi joku oli kaupassa sävyttänyt väärin ja pönikässä oli 50 prosentin alennus. Eikä se väri kaukana ollut siitä minkä olisi muutenkin valinnut, joten kerrankin tuuria.
Ensin pesu varsiharjalla ja homeenpoistolla, sitten huuhtelu painepesurilla ja eikun hommiin. Iso sivellin oli poikaa tässäkin. Tietysti piti ensin maalata yksi sivu ja sitten vasta lukea ohjeista, että jos pinta on karkeaa voi ensimmäisen kerroksen vetää vedellä ohennetulla maalilla, ja toisen kerroksen sillä itsellään. Kokemattomalla oli nimittäin hieman vaikeuksia hieroa laimentamatonta maalia kunnolla kaikkiin sokkelin reikiin mutta laimennettu levisi sutjakkaasti.

Vielä on kukkivia päiviä jäljellä

Aurinkoiset elokuun päivät ovat saaneet uusia kukkia kukkimaan. Tuntuu mukavalta, että vielä kevään ja kesänkin jälkeen kukkii, ja melkeinpä sitä odottaa jo, että miltäköhän kaikki sitten ensi keväänä näyttää.

Homma jatkuu

Kun yksi maalaa, on tietysti täysin normaalia, että muut kokoontuvat alhaalle aidan viereen notkumaan ja huutelemaan hyviä vinkkejä. Myös sellaiset toteamukset kuin; "Siellä taitaa olla kuuma." mahtanevat auttaa suuresti urakasta suoriutumista. Nostimeen ei valitettavasti mahdu kuin yksi kerrallaan sutimaan niin toiminnallisen tuen puutteessa, pitää tarjota henkistä. Toisen naapurin kanssa katselimmekin homman edistymistä, kun toisen puolen naapuri tuli kysymään, että "vedetäänkö siinä pohjamaalia, vai jääkö se tuollaiseksi..". Jouduin hieman kröhimään ja toteamaan, että "tuollaiseksi se jää mutta tummuu kyllä hieman" Kuullosti hieman, että jos on monta monituista vuotta asunut ruskean katon naapurissa, saattaa tuntua oudolta kun se muuttuu harmaaksi. Toisaalta, talomme katto on ollut aikoinaan myös vihreä, joten näin hillitty valinta voi tuskin pilata kenenkään näkymiä omalta pihaltaan.

Toki tuo harmaa nyt näyttää hieman oudolta mutta maalausurakan kohteena ovat toki myös ikkunanpuitteet sekä päätylaudat. Kaikkea vain ei voi tehdä kerralla ja oliko se niin, että lopussa kiitos seisoo?

Puts plank vesikatto

Ainut asia talomme kunnostuksen suhteen, josta olen(n.)viime aikoina jaksanut enää stressata, on ollut kattomme. Pelko persauksen alla olen pohtinut, että mitä jos tänäkin kesänä katto jää maalaamatta. Etenkin kun kesä jo meni. Toisaalta viime vuosi on opettanut, ettei stressaaminen edistä mitään, ja asiat järjestyvät tavalla tai toisella.

Tänään koitti se suuri päivä, joilloin kattomme tuli pestyä. Voi sitä iloa kun näki kun ruosteinen likavesi valui pitkin kattoränniä. Nyt se enää pitää hioa, ruostesuojata ja maalata mutta ilmassa on ilmiselvästi suuren kattojuhlantuntua. 

Pihan tiililaajennus

Yli kuukausi sitten tuli roudattua kotipihalle kasa tiiliä. "Varmuuden vuoksi." Tiiliähän tarvitsee aina. Jos ei grilliin, niin kukkapenkkiin, ja jos ei kukkapenkkiin niin sitten...muualle.
Muutama päivä sitten päätettiin tuhlata tiilet omena- ja kriikunapuiden katveeseen. Aika hyvin erä olikin mitoitettu, sillä vain 10 kappaletta jäi yli. Suojaisa istuskelupaikka sai juuri sopivasti lisää tilaa penkin lisäksi muutamalle tuolilekkin. Samalla löytyi paikka kirppikseltä ostetulle varjolle, joka suojannee ainakin pienemmiltä tihkusateilta. 
Tulihan siinä ihan valssitkin testattua, vaikka ei tuo laajennus ihan täysmittaisten tanssilavojen kanssa kilpaile. Taas lisää iloa siitä, että kierrätysmateriaali tuli käyttöön ja mukavan varjoisa paikka - niitä ensi kesän helteitä ajatellen.

Lomailua ja puuhastelua

Ei täällä sentään mitään kupsahdettu olla, vaikka blogissa onkin ollut hiljaista. Lomaa on vietetty ja vierailijoitakin on käynyt. Nyt jännitetään saadaanko katto pestyä ja maalattua, ja puuhastellaan loppukesäisten pihahommien parissa.