Yksi täytetty, yksi jäljellä.

Yksi  lattian aukko on nyt täytetty. Homma hoitui kotivoimin ja iso-Nestorin avustuksella, mistä kiitokset. Varastosta löytyi meille jätetty käsisirkkeli, jonka ääni kuullosti pienissä sisätiloissa melko hurjalta mutta myönnettäköön, että olihan siinä tekemisen meininkiä. Onneksi terassilla oli vielä paketti kyseistä laminaattia, niin oli millä aukkoa täyttää. Ihan saumatonta siitä ei tullut mutta ei nyt tähän hätää tarvinnutkaan. Unelma lautalattiasta elää.
Seuraavana listalla on sähkösuunnittelu.

Yllätyspaketti laatikossa

Koska kevään lähestyessä, täällä on tarkoitus myös puuhastella paljon pihan ja kasvienkin parissa, muistetaan parilla rivillä siitäkin aiheesta. Postinkantaja oli tuonut laatikkoomme pakettikirjeen! Olisin ollut hieman innostuneempi, jos ei isäpuoleni olisi jo aiemmin kehoittanut tarkkailemaan postia. Hänen lähettämänsä postit ja paketit ovat toisinaan olleet..hmm..miten tämän nyt muotoilisi..enemmänkin humoristisia(esim. taannoiset Vartiotornilehdet). Odotukset eivät siis olleet korkealla. Mutta kuinkas ollakaan - kuoresta tipahti monta pussia kukkien siemeniä sekä suklaalevy! Voi kuinka ilahduttavaa! Etenkin kun vielä tarkastin että päiväys kaikissa oli täysin voimissaan. Suurimmassa osassa idättämisen sai aloittaa ensi kuussa, joten vielä voi hengähtää ja keskittyä idätysastioiden hankkimiseen. Leijonankita, Koristeheinäsekoitus, Mustasilmäsusanna, Kehäkukka, Tuoksupielus, Sinilobelia, Ruiskaunokki, Ruusupapu ja Komealupiini - siinä riittääkin idättämistä. (Hauskana bonuksena Pääsiäisruoho, joka viime vuonna jäi vähän harvahkoksi)
 Mistä tulikin mieleen sähköpostiini putkahtanut Zen Grown mainos.. Käyn vieläkin viivätystaistelua itseni kanssa, ostaako vai eikä ostaa - käytämme kuitenkin ruuanlaitossa paljon yrttejä, ja käyttäisivät niitä varmasti tuoreena vielä enemmän. Kaupasta ostetut yrtit kun kuukahtavat melkein heti kun ne kotiin kantaa niin sekään ilo ei ole pitkäaikainen.. Yrttienkasvatus-kokemuksia/kommentteja siis kaivataan.

Mitä sovittiinkaan siitä purkamisesta..

Tästä lähdettiin..

Huomaan, että on hankalaa kertoa huoneisto kun niillä ei ole nimeä. Tyyliin; "olohuone", "ruokahuone" tai vaikkapa "hiljaisuushuone". Jokatapauksessa alakerran "keittiön viereisestä" huoneesta sai lastulevykaappi lähteä, vaikkakin oli ollut tavallaan ajatuksena, että yritetään ensi paikata edellinen reika, ennen kuin tehdään uusi. Myönnän - täysin minun "vikani/ansiotani". Lastulevykaapit näyttävät vain olevan akilleenkantapääni.

Toisaalta, kaappi oli kuitenkin lähdössä, ja nyt kun sen sai pois, on helpompi taas arvioida huonetilaa ja "mitä siihen mahtuu". Kuitenkin voisi kuvitella, että kaapin kanssa olisi helpompi elää kuin lattiassa olevan reiän kanssa..

Ja tällainen siitä sitten tuli...

Samalla selvisi, ettei
tämän tapetin alla ollutkaan
kipsilevyä...

Tästä ei enää ollut
paluuta...

Pihajuhlat...eikun -talkoot

Melkoista meininkiä

Kattokassisen uusi harrastus - lumiduunit yläiloissa

Aurinko paistoi viikonloppuna ihanasti ja sai liikkeelle myös sekä lumet, että hieman apuvoimia. Kiitos siitä! Kyllä sitä lunta vain katoillakin riitti, josko sitä on maastakin kauhottu menemään. Varastorakennuksen päälläkin sai hommia tehdä kolan kanssa mutta talon katolla pärjäsi lapion kanssa. Onneksi "talvi ei yllättänyt" uutta rmt-asujaa vaan (jäätikkö)valjaat löytyivät herralta omasta takaa. 

Ja palkaksi saa lumet
niskaan kun yrittää auttaa...

Lämpövuotoa katolla? Ehkä hieman..

Samaan aikaan kun alakerrassa kuljetaan villasukissa ja lisätään puita pönttöön - päästää yläkerta maailmankaikkeuteen "turhat lämmöt". Olo on hiukan kädetön mutta pitää vain tsempata vielä muutama kuukausi. Joulukuussa päätettiin että odotetaan kevääseen. Mutta ottaa se silti hetkittäin koville. Samaan aikaan yrittää säästää energiaa, miettiä myös osaansa kuluttajana ympäristön kannalta sekä oppia ja hahmottaa. Toisaalta - hetkittäin nappaa myös päästä, että keskimääräisesti suomalaiset eivät edes tiedä paljonko heillä on lämpöä sisällä, miten sitä yleensäkään säädetään, ja että sillä "aikuisten oikeasti" olisi vaikutus energian kulutukseemme. Ei muuta kuin sähkösauna vain kerrostalossakin raksuttamaan vähintään kolme kertaa viikossa.

Kattoa, seinää ja kaikenlaista

Pohtimista ja totuttelua. Kun on hetkikin aikaa hengähtää, yrittää avoimin mielin katsoa ympärilleen ja  antaa mahdollisen vision tulla, jos on tullakseen. Välillä tuleekin - välillä taas ei. Moni asia odottaa maalausta ja tapetointia - edes väliaikaista.

Keittiön välikaakeleille on jo hankittu maali ja näkyvälle seinäpinnalle tapetti. Sen jälkeen ei tarvikaan muuta kuin loppujen huoneiden lattiat, katot, seinät ja eristys.. ;)

Mikäköhän putki täällä on jäässä?

Kaikki on niin uutta. Eilen illalla ei sitten yläkerran vessa vetänyt. Hetken aikaa luulimme, että pitää alkaa purkaa koko hökötystä(niin kuin muka olisimme osanneet) mutta "onneksi" pian tuli hoksattua että myöskään kylmää vettä ei tule hanasta. Lämmintä kylläkin. Tästä Sherlock Holmes ja Neiti Marple päättelivät, että vesiputki on jäässä. Tosin sitä ennen Holmes kävi ulkorakennuksessa saunassa huomatkseen ettei sitä kylmää vettä tullut sinnekään, ja Marple juoksenteli pitkin asuntoa kellarista yläkertaan (ensimmäisenä tosin katsomaan toimiiko öljypoltin)kokeilemassa eri hanoja ja pattereita, miten niissä vedet ja lämmöt kulkivat. Poltin oli päällä, kylmää vettä tuli muista hanoista, joten hetken pällisteli taas pienoinen Äimän Käki keskellä kotiamme. Kylmää vettä tuli yläkerran toisesta hanasta mutta ei siis toisesta, joten oli vaikea hahmottaa, mikä putkin oikein oli jäässä.
Hetken kuluttua vesi kuitenkin alkoi toimia itsestään."Elämälle kiitos" -ajattelin koska olin aivan sänkyyn romahtamis/kaatumis -kunnossa mutta pienellä maalaisjärjen hivenellä ymmärsin kyllä ettei putkia varsinaisesti varmaankaan jätetä jäätymään ja kevättä odottamaan kun itse mennään nukkumaan. Vaihtoehto kyllä houkutteli, etenkin kun itsellä ei ollut aavistusta oli putki mahdollisesti jäätynyt sisältä, ulkoa vai molemmista.
Töihin lähtiessä piti hana jättää tiputtamaan. Vaikka vesi onkin arvokasta, ei niin arvokasta kuin putkimiehen kutsuminen paikalle.. Pitää vielä paneutua.

Raikasta pukkaa, raikasta pukkaa

Alakerrran lämmönlähde

Aamulla herätessä oli 15 astetta lämmintä. Eipä se paljon enempää ollut nukkumaan mennessäkään. Tulimme kotiin myöhään teatteriesityksen jälkeen ja talo oli ollut koko pakkaspäivän ilman lisälämpöä. Aamulla ylös hieman aikasemmin ylös ja tulta pönttöihin. Ensimmäistä kertaa havahdun oikeasti ajattelemaan, että olisiko sittenkin pitänyt pysyä talvi alakerrassa ja pitää yläkerta "kylmillään". Enpä tiedä. Viikonloppuna huomasi, miten kevätaurinko alkaa lämmittää yläkertaa, ja silloihan siellä oli jo todella lämmin. Epäilenpä että kesällä saattaa unipaikka vaihtua.. Ajatukset alkavat harhailemaan jo kevääseenkin. Sitten kun kaikki on hieman helpompaa. Mutta talvi on niin erityistä ja omalla tavallaan kaunista aikaa, ettei sitäkään saa tuhlata vain sellaisen odottamiseen, joka tulee joka tapauksessa kun aika on. Ensi vuonna viisaampana ja talveksi eristäminen kuntoon.

Arjen kauneutta - väriä ja iloa

 Toivoisin ettei kyse olisi vain ikääntymisen tuomasta mielihäiriöstä mutta olen alkanut parin viime vuoden aikana kuvaamaan enemmän ja enemmän kukkia.
Ensinnäkin ne ovat minusta muutenkin kauniita, ja tuovat iloa ja valoa arkeen. Toiseksi, kun sitten näen ne jostain kulmasta valon osuessa niihin, tulee vain innostus kuvata tuota hetkeä ja kukkia eri kulmista. Hauskaa ja innostavaa.
Ja niin kuin arkikin, kyllähän tämä blogikin hieman väriä kaipaa!

Uusi lumikola pääsi hyvään kotiin

Aamu valkeni tuiskuisena. Töihin lähtiessä se tuo hieman kolkon olon, koska en pidä motarilla aamuliikenteessä olemisesta huonon kelin keskellä. Matka meni kuitenkin hyvin vaikka kestikin. Koomista on, että matka Lohjalta Helsingin Munkkiniemeen kestä yhtä kauan kuin sitten Helsingin sisäisessä liikenteessä Munkasta Tehtaankadulle. 

Eikä se myräkkä aamuun loppunut, joten kotimatkalla piti koukata Starkin kautta. Meillä toki oli jo yksi lumikola mutta halusin toisen ns. oman kokoisemman. Ei ole paljon iloa, jos lumen saa kolaan mutta kola ei sen jälkeen liikahda minnekään. Samalla piti napata mukaan myös uusi lumentyönnin. 

Ja voi elämän kevät! Sen verran sitä lunta oli, että lopputulokseksi tuli Lumi-Uusi Asukas 1-0. Puolessa välissä loppui energiat ja voivat ja yksinkertaisesti ei vain poweri riittänyt enää lumen kinosten päälle kampeamiseen. Perheen sitkeämpi ja tottuneempi osapuoli jäi vielä pihalle ja kirjoittaja palasi sisään ruuanlaitto ja lämmityspuuhiin. Tosin revanssia odotellessa...

Missä mun Pähkylä on?

Minähän en koskaan ole ollut mikään viherpeukalo, enkä myöskään kuuluisa kädentaidoistani. Päinvastoin. Nuorena väitin, että viherkasvit tekivät harakirin ja hyppäsivät ikkunalaudalta vapaaehtoisesti minut nähdessään ja tyttöjen käsitöistähän opettaja lähetti minut teknisiin töihin, koska tunsi ilmeisesti pedagokista riittämättömyyttä. Harmi, ettei poikien puukäsityön opettajallakaan ollut niitä taitoja sen enempää. Muuten voisin olla hyväkin nikkari tänä päivänä.
Hyvät eväät siis oman vanhan talon ja pihan hankkimiseen. Suunta ei ole kuin ylöspäin. Ihminenhän kokee suurta täyttymystä kehittyessään ja oppiessaan uusia asioita. Erityisesti kantapään kautta.
Kantapään kautta olen tänä keväänä ja kesänä erityisesti ajatellut kasvattaa taimia siemenistä. Mutta nyt on Hyötykasviyhdistyksen Pähkylä kadoksissa! Olin nimittäin ajatellut illalla vältellä kaikkia muita odottavia töitä ja merkata jo tammikuussa tulleeseen siemenluetteloon kaikki kiinnostavat lajikkeet.
Onneksi viikonlopun Hesarissa oli lista verkko-osoitteista, joista myös voi tilata siemeniä. Siinä myös todettiin, että on parempi idättää siemeniä liian myöhään kuin liian aikaisin. Innostuksissaan ne tulisi kuitenkin tökättyä liian aikaisin maahan. Luultavasti näin käy kuitenkin. Vielä kun löytäisi sen oikean hesarin..meillä kun tuo paperipino näyttää kasvavan..

Suosittelen kurkkaamaan houkuttelevaa tuoteluetteloa.
Täällä myös taimikasvatukseen ohjeet.
Aloitettelevan yrittiviljelijän ohjeet täällä.

Toisen roska on toisen aarre

Tänään kävellessäni töihin roskalavan ohi, jouduin taas nielaisemaan. On hankalaa kestää, että samaan aikaan kun toiset kunnostavat vanhaa, toiset heittävät sitä roskalavalle. Samalla myös roskalavalla oleva puu piirtyi verkkokalvoilleni lämmitysmateriaalina, ei roskana, jota pitäisi kipata kaatopaikalle. Jos en olisi ollut menossa töihin, ja hieman jopa myöhässä, olisi varmasti kiivennyt tarkastelemaan esim. tuota "jakkaraa" tarkemmin.

Heleää helmikuuta

Jotta nyt ei ihan menisi pelkäksi öljyilyksi niin kerrotaanpa ihan yleisiä kuulumisia. Paitsi, että sitä ennen päivitys kyseisen laitteiston suhteen. Viimeksihän siihen käytiin vielä vaihtamassa "musta loota a.k.a. koneautomatiikka" ja  nyt kone on puksuttanut jo viidettä päivää peräkkäin, joten toiveikkaana jatkamme yhteiseloa. Laskuksi tuli parisataa euroa, ja kun siihen lisätään ensimmäisten käyntien lasku sekä ilmeisen turha huolto - tuli tämän episodin hinnaksi yli kolme sataa euroa.
Mutta nyt pääsemme kaupungin vaihdon sosiaaliseen puoleen. Eilen olimme, ensimmäistä kertaaa, oikein kylillä. Osallistuimme nimittäin "Rintamamiestalo.fi" foorumilaisten Lohjan tapaamiseen. Lisäksemme paikalla oli kaksi muuta, joten minkäänlaista joukkohysteriaa ei varsinaisesti ollut ilmassa. Mukavaa kuitenkin, ja hauska tavata uusia ihmisiä, jotka ymmärtävät kun ajatukset harhailevat lämmityksen, sähkön, yläkerran eristämisen ja vanhojen keittiönkaappien parissa.
Muutama tunti vierähti nopeasti, ja siinä ajassa ehdimme purkamaan ja kokoamaan monenlaista, sekä ihmettelemään paikan päälle tuodussa klapissa olevaa omituista reikää värityksineen.  Kaikkeen sitä törmääkin polttopuita tehdessään, kyse olikin nimittäin luodista! Tarina ei vielä kerro, onko kyse makarovista..
Taisin jopa luvata, että ensi keväänä porukka voisi kokoontua meidän pihallemme. Mikäs siinä. Vaikkakaan minulla ei ole aavistustakaan minkälainen pihamme mahtaa olla keväällä.