perjantai 4. helmikuuta 2011

Toisen roska on toisen aarre


Tänään kävellessäni töihin roskalavan ohi, jouduin taas nielaisemaan. On hankalaa kestää, että samaan aikaan kun toiset kunnostavat vanhaa, toiset heittävät sitä roskalavalle. Samalla myös roskalavalla oleva puu piirtyi verkkokalvoilleni lämmitysmateriaalina, ei roskana, jota pitäisi kipata kaatopaikalle. Jos en olisi ollut menossa töihin, ja hieman jopa myöhässä, olisi varmasti kiivennyt tarkastelemaan esim. tuota "jakkaraa" tarkemmin.

8 kommenttia:

  1. Ihana jakkara. :)
    Missähän roskalava mahtaa sijaita? ;D

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. On se niin surullista. Nätti komeronovi ja kaatopaikalla menossa vain sen vuoksi, että on vanha.

    VastaaPoista
  4. Onneksi en ollut autolla, ja onneksi olin myöhässä, koska itselleni on osunut sellainen "tätä voi vaikka myöhemmin tarvita" -geeni. Eikä ilmeisesti kaikkea mitä näkee, voi raahata kotiin. Myös vanhoja ikkunoita heitetään surutta kaatopaikalle. Pitäisikin perustaa, joku roskalavaportaali, mistä näkisi missä lavat milloinkin sijaitsevat.
    SP, Helsingissä Merimiehenkadulla! :)

    VastaaPoista
  5. Käykää nyt joku ihmeessä dyykkaamassa ainakin tuo komeron ovi! Pliis.

    VastaaPoista
  6. Anonyymi; siihen oli heitetty päälle kaiken maailman rojua jo päälle mutta jakkara pelastui! :D

    VastaaPoista
  7. Meidän kadulta purettiin talo. Nyt siihen rakennetaan uutta tilalle. Uhkuin pyhää vihaa rakentajia kohtaan, nyt vihan pyhyys on hieman laantunut kun uusiorakennus on saanut muotonsa ja näyttää erehdyttävästi samalta kuin muutkin kadunvarren rintamamiestalot. Mutta viha kuohahtaa silti joka kerta kun ajattelen sitä talon purkua: kauhakuormaaja paikalle ja kimppuun. Mykkänä katsoin erästäkin kaatiskuormaa, jonka päällä keikkui keskeltä rikki revitty, kaunis peiliovi... Tulee olemaan todella mielenkiintoista näihin uusiin naapureihin tutustuminen, siis.

    VastaaPoista
  8. Mä niiiiin tiedän, koska sama kävi kun muutettiin. Paitsi, että meille on tulossa naapuriin ilmeisesti ihan moderni talo... *huoh*
    Moottorisahan ääni vihloi luita ja ytimiä kun kauniit vanhat omenapuut saivat kyytiä ja voi sitä varaosien määrää mikä hävisi kaatopaikalle kun kauhakuormaaja oli käynyt.. Nyt muutama kuukausi viisampana olisin vaikka yöllä hipsinyt irrottelemaan valkokatkasijat ja virranjakajakotelot.. ;)

    VastaaPoista