Toiveikas toukokuu

Ukonhattuko se sieltä tulee?

Olen jäämässä tappiolle vuohenputkelle mutta samaan aikaan ymmärrän, että koska meillä ei ole "viivasuoraa ja viimeisen päälle laitettua" puutarhaa tai pihaa niin tällä nyt mennään. Meistä kumpikaan ei ole mikään himonyppijä ja tänä keväänä on mennyt nyt jo useampi tunti/päivä rikkaruohojen kaitsemiseen.
Mutta sen on ainakin oppinut, että uusi kukkapenkki pitää perustaa huolellisesti. Enkä kyllä sekoittaisi mitä tahansa multaa uusien istutusten joukkoon. Muuten käy niin, että penkistä puskee kaikkea muuta kuin sitä mitä on tarkoitettu.
Vaikka toukokuu on ehdottomasti kuukausien aatelia, hieman lämpimämpi olisi voinut välillä olla. Toki sitä voi pukeutuakin kelin mukaan mutta sitä haluaisi jo kyykkiä pihamaalla pelkällä hupparilla, eikä enää kaivaa talvitakkia kaapista kun sen on sinne jo toiveikkaana laittanut. 
Lemmikit ja esikot ovat nähtävästi niitä jotka raivaavat itselleen tilaa, eivätkä pienestä hätkähdä, sillä kumpaakin on tulossa nurmialueellemme hillitön määrä. Muutama on eksynyt jopa kukkapenkkiin, josta joudun ne kyllä nostelemaan vapaimmalle kukkimismaille, muuten koko penkissä ei ole muuta kuin noita kahta kasvia.

 Riehaantunut pikkusydän, vieressä vahvasti kasvava kultapallo sekä pikkuruinen arovuokko oikealla.

Pionit näyttävät paikkaansa tyytyväisiltä.