tiistai 1. toukokuuta 2012

Elämää altaalla - Osa II


Olin jo vaihtamassa aihetta toukokuuhun tai edes vappuun mutta kuinkas kävikään. Sorsa tuli taas  takaisin, ja jäi. Yleensä parin tunnin piipahdus on riittänyt mutta tänään altaalla olo tuntui maistuvan. Ryhdistäydyimme ja aloimme ottaa pihaamme hiljalleen haltuumme. Tai no, yleensä vahvahermoisempi haki kaurahiutaleita. "Niitähän ne sorsat syö."
Yhteiseloa jatkui pitkälle wappupäivään. Vieraita tuli ja meni. Naapurissa ja meillä.
Aina ihmisen ohi mennessä Sorsanen jähmettyi. Meni piiloon patsaan taakse ja näytteli liikkumatonta. No mikäs siinä sitten. Ei meistä kumpikaan ole mikään lintujen hätyyttelijä. Sitäpaitsi oli jotenkin liikuttavaa kun ajoi autolla pihaan lyhyen poissaolon jälkeen, ja Sorsanen nosti päätään katsoakseen "kuka tuli?". Ymmärsin heti ettei tähän pidä totuttautua.
 Mutta sitten tuli taas Talolaisten ja Luonnon kohtaaminen.  Naapurin koira Elvis, pääsi vapaaksi - kiitos ystävällisen leikkikaverin Tumpin (3 v.) ja Elvishän ryntäsi suoraan meille ja lammelle. Mikäs sen innostavampaa kuin elävä sorsa metrin päässä?? Ei mikään.
Aiemmin olimme spekuloineet, että sorsa tarvitsee pitkän kiitoradan. Ei tarvitse. Kun Elvis ei tuntunut ymmärtävän tarpeeksi pitkästä hajuraosta varoitusrääkäisyistä huolimatta, otti Sorsa niin sanotusti siivet alleen ja lähti kevyesti lentoon.
Jotta asia ei tuntuisi liian yksinkertaiselta, naapurien ystävä kertoi meidän pihalta lentäneen sorsapariskunnan. Aikaisin aamulla. Eli onko niitä nyt kuitenkin kolme?

1 kommentti:

  1. :) Voi että, sorsa mahtaa olla onnellinen kun on löytänyt oman pikku private-poolin johon pääsee rauhoittumaan...Ainakin kunnes koira ilmestyy :)

    VastaaPoista