Kultapalloa soisi muutenkin näkevänsä enemmän. On sitkeä ja perinteikäs perenna ja tuo keltaisuudellaan väriä ja iloa vähän varjoisempiinkin paikkoihin. Tänä vuonna aion uskaltautua kokeilemaan ajoissa leikkaamista, jos kukat eivät hujahtaisi aivan niin pitkiksi. Ovat paikassa missä omenapuun oksat tulevat vastaan ja keltaiset kukat meinaavat jäädä kokonaan niiden vehreään varjoon.
keskiviikko 4. maaliskuuta 2015
Kultapallo kurkistaa
Viime yönä satoi lunta. Uusi lumihan on sen vanhan surma, niin kovaa kyytiä mennään sitä kevättä kohden. Pihalla on paljastumassa kaikki, mikä syksyllä jäi tekemättä. Ruoho olisi pitänyt ajaa..kukkapenkkiä olisi pitänyt siistiä ja paljon paljon muuta. Mutta on tuo luonto ihmeellinen. Maaliskuun alussa vasta - ja kultapallokin jo vihreänä punkee maasta.
Kultapalloa soisi muutenkin näkevänsä enemmän. On sitkeä ja perinteikäs perenna ja tuo keltaisuudellaan väriä ja iloa vähän varjoisempiinkin paikkoihin. Tänä vuonna aion uskaltautua kokeilemaan ajoissa leikkaamista, jos kukat eivät hujahtaisi aivan niin pitkiksi. Ovat paikassa missä omenapuun oksat tulevat vastaan ja keltaiset kukat meinaavat jäädä kokonaan niiden vehreään varjoon.
Kultapalloa soisi muutenkin näkevänsä enemmän. On sitkeä ja perinteikäs perenna ja tuo keltaisuudellaan väriä ja iloa vähän varjoisempiinkin paikkoihin. Tänä vuonna aion uskaltautua kokeilemaan ajoissa leikkaamista, jos kukat eivät hujahtaisi aivan niin pitkiksi. Ovat paikassa missä omenapuun oksat tulevat vastaan ja keltaiset kukat meinaavat jäädä kokonaan niiden vehreään varjoon.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti