On mulla unelma

Superhieno viljelypyörä

Herttoniemen ruokaosuuskunta toteutti pari päivää sitten jotain, mitä olen ajatellut pitkään - gerilla gardeningia - eli sissiviljelyä. Sissiviljely kuullostaa sanana melkeinpä sotilaalliselta mutta kyse on vain hylätyn ja joutomaana olevan maan viljelykäyttöön ottoa. Eikä kyse välttämättä ole mistään monen hehtaarin pellosta vaan esim. kahden tontin välissä olevasta pienestä kulmauksesta tai vaikkapa oman taloyhtiön sivupihasta. Hyödyllistä ja kaunistavaa siis.

Kun vielä puolitoistavuotta sitten asuimme Vallilassa, perustivat Dodolaiset viereisen kadun hylätylle tontille pienet kaupunkiviljelmät. Homma kävi nopeasti. Lyhtypylvääseen ilmestyi lappu: Tervetuloa talkoisiin. Kaikki alueen asukkaat olivat siis tervetulleita, eikä aikaakaan kun jo viljelykset kukoistivat, paikka näytti viihtyisämmältä. Ei byrokraattista, eikä hankalaa. Vain hihat ylös ja penkit pystyyn. (Kuvia Vallilasta löytyy TÄÄLTÄ) Monena iltana kävimme ihastelemassa kasvun ihmettä ja nostimme henkistä hattua tälle aloitteelle.

Hertsikkalaisten yhteisöllistä aherrusta

Tuon jälkeen olen katsellut ympärilleni kuinka paljon meillä on tilaa, joka on pelkällä nurmikko- tai ei millään -käytöllä, pitkin taajamia. Eikä ole mitään syytä miksei jokaisen taloyhtiön, niin kerros- kuin rivitalon pihalla olisi viljelylaatikoita, marjapensaita tai yhteisiä pikku kasvimaita. Kaikki eivät ole kiinnostuneita kasvattamisesta mutta moni olisi, kunhan siihen vain saisi mahdollisuuden. Nyt kun pihat ovat pelkkänä nurmikkona, niistä ei liiemmin tunnu olevan iloa kenellekään. 

Koska pääsin entisellä työpaikallani seuraamaan Helsingissä Kaupunkilaisten yhteisen pellon syntyä läheltä, haaveilen osittain myös sellaisesta tänne Lohjalle.  Tosin kerrottuani haaveeni ensimmäistä kertaa ilmoille muille, se torpattiin melko jyrkästi mutta ainahan sitä saa haaveilla. 

Toinen mitä olen pyöritellyt mielessäni on edes muutamien ihmisten yhteinen viljelypalsta. Kaikilla ei ole autoja, eikä mahdollisuutta viljelyyn omalla pihalla mutta keskeisellä sijainnilla oleva yhteinen palstakin voisi jo tuoda monelle iloa. Myös oppimismielessä olisi mukavaa, jos voisi yhdistää saman palstan ääreen vähän kokeneempia ja aloittelevampia viljelijöitä. Itsekin on tässä oppinut kantapään kautta ja monella konkarilla olisi varmasti sellaisia ässiä hihoissaan, joita itse ei tule vielä pitkään aikaan hoksanneeksi. Pienikin viljely tuo paljon iloa. Se ruokkii yhteisöllisyyttä sekä myös onnistumisen iloa. Ehkä nuo dynaamiset herttoniemeläiset saivat nyt minuunkin lisää kipinää ajaa taas tätä asiaa. 

Pitäneekin olla yhteydessä vaikka marttoihin, koska ainakin Keravalla heillä palstatoiminta on hienolla mallilla:http://keravanmartatpalsta.blogspot.fi/

Kaunis kukkapuisto lopputuloksena.
(Kuvat osuuskunnan sivuilta)

Katso lisää miten kaupugissa voi viljellä: Kaupunkiviljely.fi