maanantai 30. huhtikuuta 2012

Elämää altaalla


Olin menossa pihalle käynnistämään oksasilppuria kun huomasin sorsan tyytyväisenä tepastelevan altaalle. En halunnut pelästyttää sitä joten vetäydyin ja jäin odottamaan vuoroani. Tuntuu kyllä vähän hölmöltä, ettei voi mennä omalle pihalleen "kun sorsa on siellä". Eihän se muutenkaan voi tuonne pihalle asumaan jäädä mutta kun kerran yleensä on aika nopeasti lähtenyt jatkamaan matkaansa niin levähtäkööt siinä nyt rauhassa. Kyllä ne oksat jaksavat vielä tovin odottaa.

5 kommenttia:

  1. Voi suloisuutta. Toivottavasti elukkapoloinen ei jää siihen pesää tekemään. :-)

    Edellisen kotimme vieressä meni leveä oja ja joka ikinen kevät siinä uiskenteli sorsapariskunta. Kyllä ne siinä kai pesivät, kun koko kevään siinä näyttivät aina olevan.

    VastaaPoista
  2. Eihän tuollaista voi pois ajaa, ihana. Pitkä matka takana ja löysi itselleen mukavan levähdyspaikan;)

    VastaaPoista
  3. No ei voi ei.. :) Paitsi naapurin sanoja lainaten; "Sehän tarvii ajaa pois, ettei se vaan tähän jää". :D
    Mikään ei olisi suloisempaa kun nähdä sorsapoikueen vaappuvan pihan läpi - paitsi, että voin kuvitella miltä sitten tuntuisi kun huomaisi, että poikueesta puuttuisi aina yksi tai kaksi.. Sen verran kiinnostuneena myös naapuruston pari kissaa pyörivät meidänkin pihallamme.
    Meillä olisi myös tarjolla Uudenmaanläänin suurin järvi puolentoista kilometrin päässä, missä saattaisi olla hieman monipuolisempaa ravintoa tarjolla.
    Mutta yllättävän iso tämä Sorsanen on, ja nättikin. Minuun myös luonnollisesti vetoaa se että, pohdin missä tämän sorsan kaverit ovat. Ensimmäisenä aamuna kun näitä oli pariskunta ja toinen naapuri puolestaan kertoi nähneensä sorsia kolme - ja oletan tämän olevan "se kolmas".
    Jäämme seuraamaan tilannetta.. :)

    VastaaPoista
  4. ps. tai mitä tässä ihmettelemään. Sorsahan on päätellyt tuosta tyttöpatsaasta, jolla on sorsakainalossa, että tämä on piha, jossa sorsalla on paikka kainalossa - tai altaassa. :)

    VastaaPoista