maanantai 4. heinäkuuta 2011

Naapurit tuurilla vai valitsemalla

Meille on käynyt mahtava tuuri naapureiden kanssa.(ei, tietääkseni he eivät lue tätä blogia, joten en yritä saavuttaa tällä kirjoituksella mitään) Eipä, että olisimme asiaa yhtään ehtineet murehtimaankaan taloa hankkiessa, mutta näin myöhemmin ajatellen, olisi ehkä pitänyt. Nyt meillä vain on käynyt tuuri. Jos tuntee itsensä, omat aikataulunsa, luonteensa ja tapansa, niin ei kannata väheksyä ympäristöä ihmisineen, johon muuttaa. Kissa- tai koiravihaajan ei kannata muuttaa lemmikkieläinhoitolan viereen, eikä myöskään mopoja karsastavan teinipoikakeskittymään. Näitähän ei tietenkään voi valita. Jos käy niin onnellisesti, että saattaa nippa nappa löytämään edes sopivan talon, suunnilleen sopivalta alueelta ja vielä kutakuinkin mahdolliseen hintaan, on ehkä liikaa pyytää, että voisi myös valita naapurinsa. Siksi toiset muuttavatkin korpeen. Ei  naapureita, ei häiritsevää liikennettä  ja voi muutenkin elää vähän niin kuin haluaa. Monessa meissä suomalaisessa asuu pieni metsäläinen. Tässä kohdassa voin nostaa oman käteni huoletta tunnistautumisen merkiksi.
No  emme mekään tehneet Talon Etsintä road showllamme naapurikartoituksia. Riitti kun energiaa yritti venyttää kaiken muun ajattelemiseen. Mutta meillä kävi tuuri. Alue on osoittaunut rauhalliseksi ja hiljaiseksi. Niin sosiaalisia ja äänekkäitä kuin itse olemmekin, kumpikin meistä arvostaa myös sitä, että pihalla kuulee omat ajatuksensa, ja voi vaikka ihan levähtää. Eikä se silti tarkoita, että haluisimme asua keskellä erämaata. Päinvastoin, on mukavaa asua myös tekemisen keskellä, ja kukin tekee silloin kun muut aikataulut periksi antavat. Kun on joku jolle moikata, niin itsestäkin tuntuu, että kuuluu jonnekin.
Tämä aihe nyt siitäkin syystä, että lähtiessämme muutamaksi päiväksi reisuun naapuri ehdotti itse, että hän voisi kastella kasvimaatamme(!). Lupasivat myös hieman katsoa perään, että milläs asioilla siinä nurkilla liikutaan. Tuntuu onnekkaalta. Ystävälliset ja avuliaat naapurit. Yksi niistä seikoista, jota meidän taulukossamme arvostetaan korkealle, nousee mm. heittämällä ohi modernien keittiökalusteiden.(eipä silti, etteikö tiskikone olisi tosi kiva) Ensimmäisen puolen vuoden aikana on aitamme yli on jo ojennut kalaa, kukkiensiemeniä, kahvia, työkaluja ja vaihdettu lause jos toinenkin. On myös heitetty palloa ja silitetty turkkia. Eikä vain aidan yli, vaan kyllä suomalainen naapurissa kyläilee kun kutsutaan - ja meillähän kutsutaan. Hyvää mieltä tuottavaa yhteisöllisyyttä.

3 kommenttia:

  1. Teillä on ollut onni matkassa!

    Yksi syy siihen, miksi juuri tämä meidän talomme tuntui meille oikealta, oli se, että naapureihin on monta sataa metriä matkaa. Edellisessä kodissa oli yhteinen piha naapureiden kanssa ja siinä piti jaksaa olla tekemisissä ihmisten kanssa ihan päivittäin.

    Koska siellä asuessani ehdin kokea niitä naapureita FROM HELL ja sitten niitä ihania, ystävällisiä, mukavia ja avuliaita ihmisiä, ehdin oppia, että naapureitaan ei tosiaan saa valita. Ja jos käy hyvä tuuri ja saa mukavat naapurit, siitä kannattaa olla kiitollinen.

    Me emme halunneet enää ottaa riskiä. On ihanaa asua näin, vain puuta ja junia ympärillämme.

    VastaaPoista
  2. Meilläkin on käynyt hyvä säkä naapureiden kanssa - "kyllä maalla on mukavaa"! :D

    VastaaPoista
  3. Susanna, ymmärrän hyvin. Vastaavanlaisia tarinoita löytyy paljon, ja jo kerrostalossa olin tyytyväinen, ettei sattunut asumaan ketään todella hankalaa ihan vieressä. Luultavasti olisin se, joka ensimmäisenä muuttaisi pois, jos tulisi riitaa tai naapureiden välisiä sekoiluja, koska koti on se paikka minne pitäisi olla aina miellyttävä tulla ja olla. Eikä niin ettei voi mennä kotipihallee, jos naapurit ovat ulkona samaan aikaan, tai että joutuu vapaa-aikanaan pohtimaan "mitäköhän siellä seuraavaksi keksitään.." Huh, siihen verrattuna korpi ja junat ovat oikein hyvä. :)
    Sanna - ja "Mukavaa maaseutua ei voi tuoda". :D Onnea teillekin hyvän tuurin johdosta. :)

    VastaaPoista