 |
| ..seinusta nyt... |
 |
| ja ennen kuin koskin siihen... |
Tänään aloin pohtia, olenkohan ymmärtänyt puutarhan hoidossa jotakin pahasti pieleen. Tarkoitushan on kasvattaa ja kukoistuttaa, ei tuhota ja rumentaa... Nyt vuorossa oli piharakennuksemme seinusta, joka se
kin on pitkään näyttänyt siltä, että toimeen pitäisi tarttua. No, olen jo aiemmista kokeiluista oppinut, että vaikka vuorenkilpeä raivaisi kovemmallakin kädellä, niin jostakin juuren palasta se kasvaa uudelleen. Eikä siinä mitään, tuoreena ja pienenä vuorenkilpi näyttääkin kauniilta.Keväällä siinä on kauniin vaaleanpunainen kukka mutta meillä tätä rehottavaa vanhempaa vuorenkilpeä on aivan joka paikassa.
 |
|
Olen suorittamassa parhaillaan perisyntiäni, raivausta ilman jatkosuunnitelmaa. Oletan kuitenkin, että nyt kun on inspiraatio, niin silloin kannattaa takoa. Toinen meistä painii puuvajan raivauksen parissa, josko vihdoin saisimme sinne tilaa ja järjestystä, niin että sinne tarkoitetut puutkin saataisiin kuivumaan. Eikä tätä taas myöhemminkään ehdi tekemään ja nythän on "pakko" keksiä tilalle jotain siistimpää, koska "eihän sitä nyt noinkaan voi jättää". Käsittääkseni kuitenkin talon seinustalle tekee hyvää olla vapaana kasveista ja voisihan tuohon miettiä vaikka jonkinlaista turva-alue kivetystä. Eikun takaisin hommiin ja pihalle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti