lauantai 3. maaliskuuta 2012

Rappusten kimpussa

Tästä on jo päästy pitkälle.
Hiomista ja vielä lisää hiomista.
Rappusissamme oli aiemmin siis ajalle tyypillistä muovimattoketta. Muovimattoke on ilmeisesti sekä liimattu, että naulattu kiinni etureunasta uskomattomalla naulamäärällä. Onneksi naulat ovat ilmeisesti sitten loppuneet ja loput askeleet on pärjätty muutaman niitin kanssa.
Mattoke revittiin siis pois. Maalinpoistoainetta päälle ja metalliskrapan kanssa sotku pois. Sen jälkeen suurimpiin aukkoihin puusta pieni kiila,
Hiontaa ja kittiä ja hiontaa. Jonka jälkeen nyt sitten maalia. Ja kyllä, puunväristet raputkin olisivat olleet mieleiset mutta välivaiheet näyttävät kuvissa valitettavasti hieman paremmilta kuin sitten loppujen lopuksi livenä.
Lauantai onkin mennyt mukavasti puuhastellessa. Loppua ei näy mutta jos saisi tämän viikonlopun aikana raput jo maalattua niin voisi siirtää katseet seuraavaan kohteeseen.
Maalien testausta.

7 kommenttia:

  1. Ihan älyttömän iso homma, mutta vaivan väärti. Harmaa on hyvä väri.

    VastaaPoista
  2. Hommanahan toi on kaiken kaikkiaan ihan älytön, koska aikaa menee raapimiseen ja hiomiseen yms. aivan järjettömän paljon mutta ei sitä mattokettakaan voinut siihen jättää.
    Harmaan eri sävyt ovat ainakin aiemmin osoittautuneet toimiviksi. Sitten kun homma on valmis, niin voi vaikka miettiä, että "olishan se pinkkikin ollut kiva." ;)

    VastaaPoista
  3. Mutta teillä on sentään portaat mitkä säilyttää!!! Me jouduttiin purkamaan koko komeus pois, kun portaat oli niin epämääräiset ja huonosta materiaalista tehdyt. Paikalle tilattiin avomalliset valmisportaat, jolloin kyllä koko eteisen luonne muuttui. Mutta meillä onkin uudesta tavarasta aivan kaikki, jouduimme niin isoon työhön hajuhaitan (lahoa oli mm portaiden alla) vuoksi, joten ei haittaa vaikka portaatkin on nyt sitten uudet...

    VastaaPoista
  4. Totta Jaana, ja siis ihan vapaaehtoistahan tämä on. Olisihan siihen päälle voinut naputella vaikka laminaatin tms. tai antaa mattokkeen olla, siihen asti kun tärkeämmät kohteet on tehty mutta meillä selvästikin on tällainen nurinkurinen järjestys. :)
    Vanhan säilyttäminen on perusteltua silloin kun vanhaa voi säilyttää mutta ainahan se tosiaan ei ole mahdollista. Meilläkin oli tuon välieteisen lattia tehty niin pilipali-lankuista, ettei sen säilyttäminen ollut mitenkään mahdollista.

    VastaaPoista
  5. Löysin sattumalta tänne. Kiva ja mielenkiintoinen blogi, lueskelin pitkän aikaa;)

    VastaaPoista
  6. Eieieiei… Vähän nyt, lisää sit joskus. Älkää maalatko!

    VastaaPoista
  7. Hanna, ymmärrän tuskasi. Nyt vain on pakko maalata. Ja itseasiassa - maalattiin jo! :D
    Aina sen voi sitten hioa taas pois kun on ylimääräistä aikaa mutta vakuutan, että toi keskeneräinen versio näyttää paremmalta kuvassa kuin livenä. ;)

    VastaaPoista