Maalataan, maalataan ja maalataan

Lähtötilanne.

Niin moni asia on kesken ja pitäisi tehdä kerralla mutta harvalla on siihen mahdollisuutta. Niinpä mekin tyydymme eräänlaiseen pintaensiapuun. "Maalataan nyt edes tämä vaikka vaaleaksi, niin on edes siisti ja puhdas pinta." Se siitä värikartasta ja feng suista.
Rappusten jälkeen tuli maalattua rappukäytävän seinä. Yllättävän isotöinen homma. Pinta oli maalattu aiemmin jollakin todella pölyävällä "liitu/kalkki"-tyyppisellä maalilla ja taas kerran hionta pöly levittäytyi mukavasti ympäri asuntoa. Korkeus teki oman haasteensa, ja maalia vielä kului yllättävän paljon.
Nyt vuorossa on alakerran välieteisen seinät. Taas kerran ajattelen, että miksi emme tehneet sitä(kin) heti mutta yritän muistaa, että silloin muuttaessa illat olivat lyhyet ja pimeät, ja oli täysi työ siinäkin että sai normaalin arjen rullaamaan. Silloin vielä haaveilin siitä, että jollakin lailla voisi katsoa kokonaisuuksia mutta palasteluksihan tämä on mennyt. Kun tarpeeksi kauan joutuu odottamaan, ajattelee lopulta vain että "Aivan sama, kunhan nyt edetään".

Osa maalauksen  ja raivauksen jälkeen.

Sitä tekee myös minkä voi ja osaa. Etenkin kun minä(N.) olen tekemässä. Harmittaa kun ei osaa koolata ja levyttää. Maalata voin. Kitata ja hioa. Mutta en osaa paikata seinää, enkä katossa olevia aukkoja. Tuntuu tyhmältä pestä ikkunoita kun seinästä pilkottaa raakalautaa ja siniset muoviputket kirkuvat nurkassa.
Kevään tulot tekee myös sen, että tietää pian pihatöiden työllistävän. Sen jälkeen ei paljoa sisällä pakerreta. Myös ulkokaton maalausurakka mietityttää. Siinä on meillekin tarpeeksi yhteen alkukesään.
Pieni turnausväsymys taitaa nostaa päätään. Koti on näyttänyt yli viikon enemmän varastotilalta kuin talolta, jossa asutaan. Vielä vähän maalausta ja sitten taidan hakea "hyrskynmyrskyymme" kimpun tulppaaneita.