Nämä samat kuvat toistuvat joka vuosi. Samasta paikasta, samat kukat - samalla innolla. Mutta sitähän se vuodenaikojen kanssa eläminen on! Pirkka-Pekka Petelius sanoi kerran luontoillassa, että mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä tärkeämmäksi nämä tutut luontohavainnot tulevat. Tämä tuli mieleen tänään koiralenkillä kun yritin kuikuilla kurkia. Ne ovat keväisin ja syksyisin olleet sellainen tärkeä vuodenajan vaihtoon liittyvä merkki ja kateellisena olen vain seurannut kun muut ovat iloitelleet kurkihavaintojensa kanssa.
Mutta sinivuokot ilahduttivat oikein mättäänä tänään ja keltaiset krookukset olivat puskeneet salaa itsensä läpi peittävän lehtikeroksen. Siinäkin sitä iloa yhtään päivään. Pahoittelun mutta hetken päästä tulee varmasti kuvaa tulppaanien aluista ja esikoista. On kevät. Järvi on auki! Iloa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti