Perunan viljely lavalaatikossa

Ensimmäisinä vuosina meillä oli keskellä pihaa oikein kasvimaa. Se oli ihan mukava, mutta emme tainneet olla oikein viljelyshenkisiä silloin vielä, ja koko iso piha sekä talo veivät sen verran aikaa, että kasvimaasta tulikin "tee-se-itse-puutarha".
Nyt pitkästä aikaa tuli halu saada omaa perunaa - ja mielummin vielä juhannukseksi. Yleensähän perunan kanssa on käynyt niin, että kesäkuussa muistaa, että "ai niin, nekin olisi pitänyt jo laittaa."
Tällä kertaa tuumasta toimeen. Paikallisesta liikkeestä löytyi Timoa, Annabellea ja Violet Queenia.  Meillä ei varsinaisesti ollut mitään suosikkia, piti vain löytää jotain aikaista lajiketta, ja Violet tarttui mukaan, koska muutama vuosi sitten kaverilta Hollanista saadut violetit perunat olivat todella herkullisia!
Lavalle piti löytää uusi paikka, kun aiemi on "remontissa." Kyllä, siinä ikuisessa, mikä näissä vanhoissa taloissa ja pihoissa on usein meneillään. Puuvajan takana on lämmin ja suojaisa paikka, niin perunat saavat aurinkoa siellä. Alle katekangas ja vielä erillinen musta laatikkosuoja laatikoille. Aiemmin en ehkä olisi ymmärtänyt, että katekangas ja suojakangas on hyvä, mutta viimeksi sanomalehtien läpi alkoi pukata vuodenputkea ja lavakauluksetkin lahota.
Ei muuta kuin multaa lavaan ja perunavakoa kaivamaan! Perunamullasta onkin näemmä monenlaisia mielipiteitä; "pitää olla hiekkaisaa", "minä käyttäisin turvetta" ja "tavallinenkin käy" olivat yleisimmät.  Kaupan kassalla takana oleva asiakas kehotti lisäämään turvemultaa puutarhamultaan, niin ei tule liian tinttaisaa, pysyy perunalle ilmavampana. Ja näin tein.
Siellä ne nyt sitten ovat! Kolmessa rivissä. Mahdoinkohan saada yhteensä 18 perunaa upotettua riveihin. Kummoistakaan kilomäärää yhteen lavaan ei mahdu, mutta tarkoitushan on pikemminkin saada tästä kesäksi Suuri Perunaseikkailu, kuin pärjätä hengissä talven yli.
Perunat istutin n. 15 centin syvyyteen. Paikko oli oikein mitalla mitata, kun pohdin heittääköhän silmämääräinen arvioni montakin senttiä. Vakojen väliin ei valitettavasti jäänyt niin paljon väliä, kuin olisi hyvä. Jossain ohjeissa 80 centtiä mutta se on mahdollista paremmin ehkä sitten oikealla perunamaalla. Toki tähänkin lavaan olisi voinut tehdä vain kaksi riviä.
Nyt sitten odotellaan. Viime yöhän jäi jo hallaharso laittamatta, mutta jospa sen tulevina öinä muistaisi.
Kuten näkyy, Unto oli myös ahkerana mukana. Multapussista sai mainion korokkeen naapurin puolelle kyttämiseen. Hän on meidän oma ullataalasmaamme.

Lisää Violet Queenistä tästä linkistä 

Täällä ollaan!

Ehei, emme me ole minnekään kadonneet, eivätkä projektitkaan ole loppuneet kesken. Näppäimistölle vain on ehtinyt laskeutua pienehkö pölykerros, mutta vettä ja viledaa, niin sillähän asia korjaantuu!

Tetristä laatoilla

Ihana digiaika kun kaikkeen on tietokoneet ja ohjelmat. Mietin tuota kun ladoin lattialle laattoja ja vaihtelin niiden paikkaa. Joku matemaattisempi olisi varmasti tehnyt tuon nopeasti ruutupaperilla mutta kätevästi sen voi tehdä niinkin, että rajaa lattialle tarvittavan pinta-alan ja siinä sitten vaihtelee laattojen paikkoja haluamallaan tavalla. Kerrankin näkee sen kuuluisan kättensä jäljen.
Laatat ovat Bauhaussista, ja niitä on siellä meidän onneksemme ollut monta vuotta. Travertiini Rossoa 10x10, antiikkimarmori Nero(musta) ja Botticino (valkoinen)

Vessaremonttia pukkaa

Purkaminen. Voiko ihanampaa vaihetta olla remontissa? Vihdoinkin se ensimmäinen vasaranisku osuu laattaan, ja tietää ettei paluuta enää ole. Enpä keksi. Nyt kun tuli lisää valoa ja muutamia vapaapäiviä aka talviloma, oli aika aloittaa se paljon lykätty vessaremontti. Tunnustan, että tuli  selailtua myös äkkilähtöjä Madridiin, mutta järki - tai tylsyys - voitti. (Ei, eikä meillä ole vielä kalusteita valittuna.)

Hiljaiseloa? Ehkäpä - mutta ei näin hiljaista!

Erittäin hyvää pääsiäisen odotusta kaikille! Täällä ollaan perinteisesti taas remppahaalarit päällä. Nyt yläkerran vessan kimpussa. Mutta eihän se ole ainut juttu mitä täällä on tapahtumassa. Saatiin viime vuonna tuo yläkerran toinen "huone" vihdoin tehtyä ja se on nähtävästi jäänyt nakuttamatta tänne kokonaan. Mikäköhän blogikevätväsymys lienee viime vuonna vaivannut. Mutta pitäneepä kaivella arkistoja ja laittaa vähän päivitystä kehiin siitäkin!

Liian hieno makuuhuone?

Toisten mielestä remontit pitää tehdä nopeasti, muuten silmä tottuu vallitsevaan olotilaan. Voin kertoa, ettei neljässä vuodessa tottunut. Sen sijaan voi päättää, että sietää keskeneräisyyttä ja tekee muutakin kuin remontoi - tai vaikkei tee yhtään mitään, niin silläkin voi olla aikansa.
Nyt tuo makuuhuone alkaa olla valmis. Tarkkasilmäinen huomaa, että ikkunat on pesemättä, ovi ja pönttöuuni maalaamatta. Mutta listat on.
Nyt sitten viereisen huoneen keskeneräisyys ja vanha vessamme olotila korostuu. Nyt kesällä ei kyllä revitä auki mitään. Houkutus ammattilaisten apuvoimien käyttämiseen on suuri. Olisi hyvä, jos olisi toinen hitaimmassa vaiheissa auttamassa. Samalla myös oppii kun kokeneempi osaa ehdottaa. Ihminne myös kuvittelee ehtivänsä töiden jälkeen vaikka mitä. Ei ehdi. Ihminen tarvitsee töiden lisäksi ruokaa ja unta. Kun tämä yhdistetään hitaaseen nikkarointiin ja pitkiin työmatkoihin, ei valmista tule ihan viikossa.
Mutta hyvä tuli. Meillä on mainio tapa nähdä itsemme. Kun kokonaisuus on valmis, ällistelemme  miten siitää tulikin niin hyvä. Vaikka itse tehtiin. Materiaalit ja värit ovat kummankin silmää miellyttäviä ja siisti huone saa aikaan joka päiväistä iloa. Mies jo pohti onko liian hieno. Nauroin, ja sanoin ettei ole. Harha katoaa nopeasti kun kävelee makuuhuoneesta uloa.

"No tällaisen mä siitä sitten tein"