maanantai 8. kesäkuuta 2020

Taimet kiertoon uusiin koteihin

Olen yhä vahvemmin sitä mieltä, että kasvien viljelyn ja puutarhanhoidon yms. pitäisi olla osa opetussuunnitelmaa. Osittainhan se varmasti nykyään onkin ja koulussa opitaan paljon käytännönläheisemmin kuin vain kirjoista pänttäämällä. Mutta monta kertaa penkkejä kääntäessäni, maalajeja miettiessäni ja juurakkoja tutkiessani, on tullut mieleen, että luonto ja ruuan kasvatus voisi olla vahvempi osa peruskoulutustamme. Tai, köh, olisin itse voinut ottaa asioista selvää jo paljon aiemmin.  Tuntuu, että esim. Työväenopistoissa riittää kyllä huovutus- ja kangaspalakursseja, mutta "Näin tunnistat maalajit ja juurakot" -kursseja on vähemmän.
Tässä olis siis..noh..en tiedä. 

Perinteinen lemmikki.
Toteutan myös parhaillaan yhtä puutarhasuunnittelun suurinta syntiä; "nykertämistä", mutta se on ainut tapa saada edes jotain valmiiksi. Suurten alueiden putsaamiseen ja istuttamiseen ei ole nyt mahdollisuutta, joten nyt kootaan palasia. "Katsotaan sitten ensi kesänä tilannetta uudelleen." 
Penkkejä putsatessani olen yrittänyt laittaa parhaani mukaan löydöksiä jakoon paikallisessa puutarharyhmässä. Samalla saa itse vaihtareita, tai hyvän mielen siitä, että kasvit jatkavat elämäänsä uusissa pihoissa, eivätkä turhaan päädy kompostiin.

Rohtosuopayrttiä löytyi.
Iiristä, luulen.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti