Kentälle ajaessa melkein jopa jännitti, tai tunne oli lähellä sitä kuuluisaa "epämukavuusaluetta". Samalla tuli myös heti ajatus, että" oho, onpa aika hieno paikka, keskellä ei mitään."
Itse lajiin tutustuminen meni hyvin. Tai no, niin hyvin kuin se voi aloittelijalta mennä. Ohi tuli lyötyä ja monesti myös turve lensi. Eikä se pallo osuessaankaan aina lennellyt sinne minne piti. Seuraavana päivänä oli kyljet kipeänä ja sitä seuraavana vielä enemmän. Mutta kannatti.
Golfopettajana meillä on rauhallinen ja sekä hyvä hermoinen Henri Salonen.
Parissa päivässä käytiin läpi niin perussäännöt, kuin eri pituiset lyönnitkin. Opetus sai meiltä kummaltakin täydet pisteet. Palloon osumisessahan ei muu auta kuin harjoittelu. Luulenpa, että Henkan oppiin tulee palattua kesän kuluessa vielä pariinkin kertaan.
Eikä turhaan oltu viikonloppua harjoittelemassa. Vappupäivän aamuna tuli herätys, että "nythän sitä pääsisi rangelle ja kiertämään par-3. Mailojan meillä ei ole vielä kummallakaan - eikä niitä tyylikkäitä golf-vaatteita mutta ulkonäkö ei ole estänyt meitä ennenkään osallistumasta. Ei muuta kuin soitto kentälle ja mailabagit löytyi vuokralle.
Kaikki sanovat, että "siihen jää koukkuun" ja "nyt ei sitten enää jää ollenkaan muuta aikaa" mutta luulenpa, ettei meille iske ihan vastaava huuma. Ulkona tulee oltua muutenkin ja kauniilla ilmalla kaipaa vesille ja koirankin kanssa pitää lenkkeillä, joten kokonaan ei voi jäädä kenttiä valloittamaan. Mutta tuli kyllä mietittyä, että miksi sitä Green cardia ei voinut suorittaa jo kymmenen vuotta sitten, koska nuorempana kaikki on aina vähän helpompaa.
Linkki: Henri Salonen Golf Pro
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti