Puolitoista tuntia pankissa tuntui samalta kuin neljä tuntia kuntokartoittajan kanssa. Kummassakin tapauksessa olimme toki yhtä hereillä ja aiheesta kiinnostuneita, koska kummankin palvelun suorittajan ammattitaito periaatteesta käsitteli mitä suurimmassa määrin koko maalllista omaisuuttamme tai sitä mitä sen pitäisi/voisi olla.
Pankissa pääsi sentään vähemmällä. Ei tarvinnut ryömiä rossipohjan alla eikä haistella hometta ja kyllä pankin antama kaunis kynttilätuikkukin veti palvelukokemuksen plussalle. Eipä silti, Nordean Erjalla oli hommat hanskassa ja arvostan sitä. Kaikki eivät ole yhtä innostuneita ottamaan asiakkaita vastaan niin sanotun virka-ajan ulkopuolella, ja näin asiakkaana on mukavaa kun sitä energiaa riittää tekijällä vielä viimeisillekin asiakkaille.
Pankkiin oli rynnätty taas iltasella suoraan töistä ilman haukkapalan haukkapalaa ja olo alkoi olla kummallakin tärinän puolella. Melkein irvistellen ehdotin Mikolle pizzaa. Jo toinen ruokakokemuksemme Lohjalla olisi pizzaa. Mutta nopea puolikas pizzaa on parempi kuin ei mitään. Nopeus voitti, koska oli tarkoitus ehtiä vielä illaksi kotiinkin.
Kotipizzassa oli jonoa, joten päädyimme Laurinkadulle Ravintola Ismettiin. Onneksi päädyimmekin sillä kyseisen kebab-pizzerian tilat olivat siistit, henkilökunta oli ystävällistä - JA pizzassa oli aivan oikeaa sientä, eikä sitä niljakasta tölkkiversiota. Maistui. Tästä se siis alkaa. Paikallistuminen. Hetkisen pelotti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti