Elämää altaalla

Olin menossa pihalle käynnistämään oksasilppuria kun huomasin sorsan tyytyväisenä tepastelevan altaalle. En halunnut pelästyttää sitä joten vetäydyin ja jäin odottamaan vuoroani. Tuntuu kyllä vähän hölmöltä, ettei voi mennä omalle pihalleen "kun sorsa on siellä". Eihän se muutenkaan voi tuonne pihalle asumaan jäädä mutta kun kerran yleensä on aika nopeasti lähtenyt jatkamaan matkaansa niin levähtäkööt siinä nyt rauhassa. Kyllä ne oksat jaksavat vielä tovin odottaa.

Kärhöjä kaareen

Haimme naapurin rouvan kanssa viime viikolla clemantikset koristamaan porttiamme ja tänään ne istutettiin. Nyt kelpaa kärhön sitten kiivetä pitkin kaariporttia. Toinen on Lyon de Ville ja toinen Jacmanii. Meille aivan uudet tuttavuudet mutta naapuri on kasvatellut aiemminkin.
Vähän kyllä katselin pientä kärhönalkua, että ehtiikö se tosiaan kasvattamaan pituutta tuosta useampia metrejä kesän aikana mutta ilmeisesti.
Kummallekin kaivettiin syvä kuoppa, vuorattiin vielä sanomalehdellä ja laitettiin hyvää hiekkamultaa päälle.
Nyt sitten odotellaan kasvun ihmettä ja ihanan kukkaisaa kesää.

Pihaa järjestykseen

Pikku hiljaa hitaasti kaikki muuttuu vähän keväisemmäksi ja päivästä tulee vietettyä yhä useampi tunti ulkona. Vaikka vielä on hieman epävakaista, pönttöuunien lämmittämisen on saanut lopettaa lähes kokonaan. Tumma vesikatto imee itseensä päivän lämpöä.
Kasveissa on huomattavissa kevään selkeä eteneminen. Sireeneissä ja marjapensaissa on silmut, tulppaanit ovat tulleet hyvää vauhtia ylös mullan alta  ja krokukset ovat jo melkein lakastumassa kukintansa jälkeen. Sinivuokoista on ollut niin paljon iloa, että olen yrittänyt raivata niille jopa vähän enemmän kasvutilaa. Ensi keväänä sen vasta näkee olenko onnistunut luomaan kelvollista levittäytymisareenaa.

Seinusta sovittelun alla.

Pihallamme ei tehdä ihmeellisyyksiä tänä kesänä. Perushuoltoa ja -hoitoa. Siinä on  meille ihmeellisyyttä aivan tarpeeksi.
Isoin juttu taitaa olla kasvimaan paikan vaihtaminen. Mietimme sitä jo viime vuonna mutta kevät oli jo niin pitkällä, eikä piha ollut meille vielä tuttu, niin tuntui helpomalta tehdä se vain entiseen paikkaansa. Nyt siirto on kuitenkin edessä ja tänä vuonna kokeilemme myös viljelylaatikoita.
Viljelyksiä lienee hieman helpompi suojata laatikoissa ja , niiden kitkeminen voi olla hieman kätevämpää. Itseasiassa tuleva sijainti iltalämpöä hohkaavan seinustan vieressä saattaa toivon mukaan osoittautua onnistuneeksi. Kokeilemalla se selviää. Huomenna lisää multaa, maantasoittelua ja laatikoiden asettelua niin alkaisi olla jonkinlaiset mahdollisuudet taas omavaraiseen salaattituotantoon, jos ei muuta.

Portti naapurin puolelle.

Meillä oli puhetta jo viime kesänä naapureiden kanssa, että aitaan "pitäisi tehdä reikä". Emme me jatkuvasti ramppaa toistemme pihoilla, mutta silloin kun tulee luontevasti asiaa tai kahvikutsu puolin jos toisin, on tuntunut hieman vaivalloiselta kiertää tien kautta toiselle puolelle. Aidan läpi kun olisi jo perillä.
Tänä vuonna saimme sen sitten jo aikaiseksi näin keväällä. Tonttiemme väliin tuli kaariportti.  Kodin Anttilan ja Itellan ystävällisellä avustuksella. Tietysti pelkkä kaarikin olisi riittänyt, tai reikä aidassa mutta kun meilläkin aina toisinaan vierailee melko uteliaita koiravieraita, niin ehkä on kaikille parempi, että kummallekin puolelle pääsee portin avaamalla.
Toisen puolen naapuriin meillä on jo portti. Ollut alusta asti. Ilmeisesti edelliset tai sitä edelliset asukkaat ovat myös huomanneet, että kun kerran väleissä ollaan, ja aidan yli muutenkin huudellaan, niin on mukavampaa kun on pääsee portista piipahtamaan toiselle tontille tarvittaessa.
Itseasiassa löytynyt portti on mielestäni ihan fiksun näköinen, ja kunhan saadaan siihen vielä kesän edistyessä vihreää köynnöstä kasvamaan, niin siitähän voi tulla jopa kaunis.

Pöytä löysi kotiin

Olemme eläneet tähän asti ilman keittiön pöytää. Tai on meillä ollut väliaikainen "pöytänen" mutta viime aikoina tahtotila "meidän pöytämme" löytämiseksi oli kieltämättä kasvanut. Kaikki väliaikainen on täysin ookoo juuri vähän aikaa, mutta jossakin vaiheessa tilanteeseen on löydettävä ratkaisu.
Ratkaisu löytyi tänään. Paikallisen osta/myy-ryhmän kautta facebookissa. Saamamme pöytä oli jo ehtinyt menemään hetki ennen kuin näin sen mutta uskaltauduin laittamaan ilmoitukseen kommentin, että meillä olisi kyllä antaa toinen pöytä tuoleineen tilalle, jos varaaja kuitenkin haluaisi luopua löydöstään. Ensin ehtinyt oli hakemassa pöytää ja tuoleja nuorelle parille, me taas vanhaa pöytää keittiöömme.
Eilen sain sitten ilahduttavan viestin postilaatikkooni ja heti tänään pakkasimme vaihtopöydän tuoleineen autoon ja hurautimme parinkymmenen kilometrin päähän tekemään vaihtokauppaa. Loppujen lopuksi tässä taisi käydä kummallekin osapuolelle hyvin. Nuoripari sai tilalle hieman isomman, ehkä kestävämmän ja uudemman pöydän - ja me saimme "juuri sellaisen pöydän" mikä tuntuu sopivan meille ja meidän keittiöömme. Vaikka tavara ja omistaminen ei tee onnelliseksi, tulin iloiseksi tästä löydöstä ja sen onnistumisesta. Yleensä en olisi kehdannut puuttua kenenkään tekemiin varauksiin tai kauppoihin mutta nyt uskaltauduin kuitenkin tarjoamaan vaihtoehtoa. Se kannatti ja vastapuolikin tuntui todella ilahtuneelta ja tyytyväiseltä.
Lähtiessämme vaihtaja kertoi vielä pöydän entisen omistajarouvan kertoneen, että he miehensä kanssa pitivät jalkojaan tämän pöydän alla 50 vuotta - kunnes nyt sitten eräänä päivänä hänen miehensä oli nukkunut pois hänen sylissään.. Kuullosti siltä, että pöytä on saanut nähdä yhden pitkän yhteisen elämäntarinan - toivottavasti se tuo mukanaan myös pitkäikäistä jatkuvuutta meidänkin kotiimme.

Pelargoni kukassa

Istuttamani siemenet eivät (vieläkään) idä mutta pelargoni otti varaslähdön ja alkoi kukkia. Pistokkaita piti ottaa ja mullat vaihtaa mutta kun kasvi ehti ottamaan etumatkaa, niin en enää uskaltanutkaan saksia sitä.
Viime kesänä hankin elämäni ensimmäiset "pelakuut" ja ajattelin koittaa josko talvehtisivat. Hyvin näyttivät viihtyvät kun ne jätti rauhaan ja harvakseltaan lorautti pimeämpään aikaan tilkan vettä. Toinen hankinnoista on pysynyt vihreänä ja aikoo ilmeisesti odottaa, että kelit kunnolla kesäistyvät, ennen kuin muodostaa nuppujaan mutta tämä hätäisempi yksilö päätti nyt osaltaan jo aloittaa kevään.

Renkaat vaihtoon ja kevät tervetulleeksi

Ei sille mitään mahda, näinä päivinä kirjoitukset pyörivät  sään ympärillä. Kevät on kurkkinut jo pitkään nurkan takaa ja heti kun aurinkoinen päivä valtaa pihan, niin siitähän pitää ottaa kaikki irti. Naapureineen päivineen.
Naapurit nimittäin kruunasivat päivämme sekä kevätkuohuviinillä, että yhteisgrillauksella. Ennen grillausta ahkeroitiin peruspuuhissa. Renkaat vaihtuivat ja kukkapenkeistä tuli siivottua suurimmat roskat. Tosin heti kun sain kukkapenkistä puhdistettua, kuului radiosta säätiedotus, joka lupasi vesi- JA lumisadetta. Niinpä niin. Olin minuutti aikasemmin tuuminut, että varmaan nyt tulee kylmää koska olen "avuliaasti" siivonnut lämmittävät lehtikerrokset sipulien päältä. Aurinkoinen päivä vain oli liian houkutteleva, jotta kukkapenkin olisi voinut jättää rauhaan.
Mutta ulkoilmaihminen vaan nauttii pihalla olemisesta. Saatika kun naapurin puolelta tuli vielä komento, ettei sitten syötäisi mitään, vaan aidan toisella puolella olisi ruokaa meillekin. Eikä voitu kuin ottaa iloisena kutsu vastaan. Ruuat oli grillattu valmiiksi ja meille ei-lihansyöjille haettu vielä omat pihvit. Luxuspalvelu ja todella aurinkoinen aloitus keväälle.

Raperikin jo kurkkii.

Hei, vessaan tuli katto!

Johan meillä tapahtuu. Tänään samainen isä&poika -tiimi mennä napautti alakerran vessan kattoon paneelit. Tarkemmin ottaen kylpyhuoneen ns. ylijäämälaudat löysivät paikkansa ja erittäin hyvä näin. Harmi ettei tullut kuvattua kattoa ennen vaiheessa, mutta se oli styroksia. Kyllä. Ja puolentoistavuoden styroksin katsomisen jälkeen tuntuu suorastaan häikäisevältä nähdä katossa puuta.

Hassua muuten mitä värit saavat aikaiseksi. Vaikka voisi kuvitella, että musta katto madaltaisi huonetta, se toikin pikku vessaan ryhdikkyyttä. Nyt katto tuntuisi olevan huomattavasti korkeammalla. Vaikka oli perjantai ja 13. päivä, naulapyssynkään kanssa ei tapahtunut vahinkoa.

Ihanaa. Lattia.

Ei saisi vielä tuuletella kun maali ja listat puuttuvat, mutta eteisessämme on nyt (melkein) valmis lattia! Tässä kohden tekisi mieli huudella sitä "ihanaa, leijonat, ihanaa" renkutusta mutta tyydyn vain toteamaan, että onpa helpottavaa, että on taas yksi pieni osanen palapelista paikoillaan.

Isä&poika kokoonpanolla repivät/sirkkelöivät vanhan mattokkeen, sekä alla olevan paksun lastulevyn pois ja tilalle laitettiin lautalattia. Kyllä, lauta saattaa olla varsin epäkäytännöllinen materiaali eteisessä mutta se oli nyt se mihin resurssit ja tahto riitti. Puu on kaunista ja lämmin materiaali. Nyt jännitetään myös miten kiemuraiset laudat pysyvät yhdessä. Sisemmän eteisen lautojen väliin on joulun jälkeen jo tullut melkoisia rakosia, joten tässä voi vielä käydä samoin mutta toivottavasti ei.

Pirteää pääsiäistä!

Pääsiäinen menee tiiviisti kotinurkissa vaikka näin ihanilla auringonpaisteilla olisi ollut huippua olla kyllä jossakin laduilla hiihtelemässä. Toisaalta tuntuu mukavalta, ettei tarvitse myöskään istuskella liikenneruuhkissa, ja jospa sitä saisi jotain pikku puuhaa vähän valmiiksi.
Pääsiäiskortit jäivät tänä(kin) vuonna lähettämättä mutta kaikille oikein aurinkoista ja pirteää Pääsiäistä!

Vanhojen ovien kohtalo

Tiedättekö mitä, kyllä ne ovet nyt tällaisiksi jäävät. Toistaiseksi. Maalaamanhan pystyy aina mutta takaisin ei tuota lämmintä puunväriä saa, jos sitten kaduttaakin. Sitähän voi sitten vaikka vuoden, parin päästä vaikka "freesata" ne, jos haluaakin yhtäkkiä vaihtaa ilmettä tai tulee muuten toisiin ajatuksiin.

Kevät liput saapuivat!

Voi kuinka hieno paketti odotti postilaatikossa, sisällöstä ja kortista puhumattakaan. Kiitos lähtee Lahteen Hannan perheelle, isoäitiä myöden, jonka käden jälkeä ihailin.
Meille tuli tilattuna nimittäin Kevät Lippunauha. Ehkä tarkoitus oli odottaa vappuun, mutta ei ollut mitään muuta mahdollisuutta kuin saada nuo ihanan värikkäät liput seinälle. Tilatessa ei toiveita värien tai kankaiden suhteen ei ollut muuta kuin, että ne olisivat iloisia ja lasten valitsemia - heillähän on tähän ympäröivään maailmaan usein se tarkkaavin ote.
Olen sitä mietlä, että kaikki tarvitsisivat oman Kevät Lippunauhansa. Voisi aina joka vuosi ottaa kevään vastaan laittamalla joulukoristeet laatikkoon ja kaivamalla oman viirijononsa esiin.
ps. näitä saa eri pituisina, ja kunka ihanalta nämä näyttäisivätkään kesäisessä puutarhassa!

Pieniä alkuja

Olipa hyvä, että tuli muutama kuva otettua, ennen kuin lumi peitti taas maan. Eipä takatalvi yllätyksenä tullut mutta kun kevät on  melkein kuin saapunut, tuntui silti hetken niin uskomattomalta, että lunta oikein satamalla sataa. Siellä ne ovat nyt sitten kinoksen alla, kaikki alut. Aurinko tosin paistaa tänäänkin niin lämpöisesti, ettei tuo eilen satanut lumi tulee kauaa täällä viihtymään.

28.3.

Sinnikäs Kultapallo kurkistaa.

Ensimmäisen krokukset 28.3.