keskiviikko 24. marraskuuta 2010

7 yötä jouluun

Elämämme rintamamiestalossa on niin alkutekijöissään kuin se vain voi olla. Virallinen hallinta, tai hallitsija, niin kuin meistä on sitä hauska kutsua, siirtyy meille joulukuun ensimmäisenä päivänä. Sitä ennen emme ehdi tekemään remonttia, vaan teemme niin sanotun suoran sisään muuton. 
Olen aivan varma, että järkevämpikin tapa, olisi mutta saammepa rauhassa tutustua taloon. Näin tiukalla aikataululla menisi arvonnaksi valita kalusteita keittiöön tai kylpyhuoneeseen. Saatika miettiä rakenteita kokonaisuudessaan. Vaikka itse olenkin täysin kädetön kerrostaloasuja, tuntuu silti tarpeelliselta ymmärtää edes suunnilleen mitä tekee tai teettää. Niinpä seisoin eilen kirjakaupassa selailemassa kirjoja; Ilkka Romppaisen Lämmin puutalo, Panu Kailan Talotohtori pikkujättiläistä sekä Perinnemestarin remonttikirjaa. Melkeinpä haluaisin tunnustaa, että kotona odottanut Riikka Pulkkisen Totuus houkutteli enemmän kuin höyrysulku muovilla vai tervapaperilla keskustelu... ;)

maanantai 22. marraskuuta 2010

Virallista ja todellista

Nyt se on sitten aivan totta. Virallista ja todellista. Kirjoitimme kauppakirjat perjantaina ja sen jälkeen pääsimme vielä ihanien myyjien kanssa syömään ja kilistelemään. Myyjäpuoli tosin ymmärsi kilistellä vähän vähemmän ja seuraavana päivänä kävikin ilmi, että kyllä se talon ostaminen käy enemmän voimille kuin myyminen. ;)  Mutta olipa ihanaa kun kauppojemme kunniaksi oli vielä järjestetty ilotulitus(tai sitten se johtui Lohjan joulukadun avajaisista), mutta kukapa ei haluaisi nauttia iltataivaalle levittäytyvästä juhlavasta säihkeestä ja räiskeestä kun on saanut yhden osan pitkästä projektista pakettiin. Tämän jälkeenhän alkaa vasta se todellinen työosuus..
Tässäkin kohdassa pitää taas kerran todeta, että asuntojen, sekä kerros- että omakotitalojen, myyminen käy aivan hyvin myös ns. tavallisten ihmisten kesken. Välittäjillä on varmasti oma aikansa ja paikkansa mutta oma kokemukseni kummastakin kaupasta ilman välittäjää on pelkästään positiivinen.
Nyt sitten pakkaamaan...

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Pankista pizzalle

Puolitoista tuntia pankissa tuntui samalta kuin neljä tuntia kuntokartoittajan kanssa. Kummassakin tapauksessa olimme toki yhtä hereillä ja aiheesta kiinnostuneita, koska kummankin palvelun suorittajan ammattitaito periaatteesta käsitteli mitä suurimmassa määrin koko maalllista omaisuuttamme tai sitä mitä sen pitäisi/voisi olla.
Pankissa pääsi sentään vähemmällä.  Ei tarvinnut ryömiä rossipohjan alla eikä haistella hometta ja kyllä pankin antama kaunis kynttilätuikkukin veti palvelukokemuksen plussalle. Eipä silti, Nordean Erjalla oli hommat hanskassa ja arvostan sitä. Kaikki eivät ole yhtä innostuneita ottamaan asiakkaita vastaan niin sanotun virka-ajan ulkopuolella, ja näin asiakkaana on mukavaa kun sitä energiaa riittää tekijällä vielä viimeisillekin asiakkaille.
Pankkiin oli rynnätty taas iltasella suoraan töistä ilman haukkapalan haukkapalaa ja olo alkoi olla kummallakin tärinän puolella. Melkein irvistellen ehdotin Mikolle pizzaa. Jo toinen ruokakokemuksemme Lohjalla olisi pizzaa. Mutta nopea puolikas pizzaa on parempi kuin ei mitään. Nopeus voitti, koska oli tarkoitus ehtiä vielä illaksi kotiinkin.
Kotipizzassa oli jonoa,  joten päädyimme Laurinkadulle Ravintola Ismettiin. Onneksi päädyimmekin sillä kyseisen kebab-pizzerian tilat olivat siistit, henkilökunta oli ystävällistä - JA pizzassa oli aivan oikeaa sientä, eikä sitä niljakasta tölkkiversiota. Maistui. Tästä se siis alkaa. Paikallistuminen. Hetkisen pelotti. 

Grand Opening eli Överi aloitukset

Lämpimästi Tervetuloa - avaamme tämän blogin, jos hyvät henget, yleinen tahto sekä kaupanvahvistaja on puolellamme -  perjantaina 19.11. kello 20.00 jälkeen.